Mitsubishi G4M

Mitsubishi G4M (jap. 一式陸上攻撃機, Ichishiki rikujō kōgeki ki, Isshikirikkō, liittoutuneiden raportointinimi Betty) oli keisarillisen Japanin laivaston keskiraskas pommikone toisessa maailmansodassa. Koneen runko oli sikarin muotoinen, joten japanilaiset kutsuivat sitä nimellä sikari (jap. 葉巻, hamaki). Lempinimellä oli myös toinen puoli - toimintasäteen pidentämiseksi ja suuremman nopeuden saavuttamiseksi koneessa ei ollut painoa lisääviä itsetiivistyviä polttoainesäiliöitä. Tällainen suunnitteluratkaisu teki kuitenkin G4M:ä samalla turvattoman, sillä polttoainesäiliöön tullut osuma useimmiten räjäytti koneen tai sytytti sen palamaan. Kone saikin amerikkalaisilta lentäjiltä ironisen lempinimen "Flying Zippo" eli "lentävä sytkäri". Kone oli kuitenkin miellyttävä lentää, sillä oli riittävä pommikuorma ja hyvin pitkä toimintasäde, joten kone pysyi palveluskäytössä sodan loppuun.

Mitsubishi G4M Isshikirikkō (Betty)
Mitsubishi G4M
Mitsubishi G4M
Tyyppi pommikone
Valmistaja Mitsubishi
Suunnittelija Jirō Horikoshi
Ensilento 23. lokakuuta 1939
Esitelty 1941
Valmistus lopetettu 1945

Taustaa

Syyskuussa 1937 keisarillisen Japanin laivaston esikunta lähetti Mitsubishille 12-Shi vaatimukset keskiraskaalle maakentiltä toimivalle pommikoneelle. Niiden mukaan huippunopeuden tuli olla 3000 metrin korkeudessa 215 solmua ja toimintamatkan ilman pommikuormaa 2600 merimailia ja 800 kilogramman torpedolla varustettuna 2000 merimailia. Lentokone oli suunniteltu korvaamaan Mitsubishin aiempi G3M1, joka oli saanut tulikasteensa Kiinassa kaksi kuukautta aiemmin. Uusi kaksimoottorinen kone tuli varustaa 1000 hevosvoiman tähtimoottorein ja siinä tuli olla 7-9 hengen miehistö.[1]

Kiro Honjon johtamalla suunnitteluryhmällä oli vaikeuksia ylittää samanaikaisesti aikansa parhaan pommikoneen G3M:n nopeus ja kantama. Johtopäätöksenä oli, että uusi pommikoneessa ei ollut riittävän tehokkaat moottorit. Honjo esitti laivaston esikunnalle, että moottoreiksi vaihdettaisiin uudet 14-sylinteriset ilmajäähdytteiset 1500 hevosvoiman Mitsubishi Kaseit. Koneen polttoainemäärä oli 4900 litraa. Koneen runko oli sikaarinmuotoinen. Omasuojana koneessa oli nokassa, rungon päällä ja rungon kummallekin puolelle sijoitetut neljä 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääri sekä pyrstössä oleva 20 millimetrin tyypin 99 mallin 1 kanuuna.[1]

Elokuussa ja syyskuussa 1938 esikunta tarkasti koneesta valmistetun täysikokoisen mallin, mutta työ eteni hitaasti Mitsubishin resurssien jakaantuessa A6M1:n ja G4M1:n tuotantoihin. Ensimmäinen G4M1 prototyyppi valmistui syyskuussa 1939, jolloin se oli varustettu kahdella 1530 hevosvoiman Mitsubishi Kasei 11 -moottorilla. Uusi kone siirrettiin Kagamigaharaan koelentoihin. Koneen ensilento oli 23. lokakuuta, jolloin sitä lensi Mitsubishin koelentäjä Katsuzo Shima. Koelentojen tulokset olivat hyviä. Koneeseen piti tehdä ainoastaan pieniä muutoksia ennen siirtoa tammikuussa 1940 laivaston ilmavoimien vastaanottotesteihin.[1]

Toinen prototyyppi valmistui helmikuussa 1940 ja luovutettiin laivastolle kuukautta myöhemmin. Koneessa oli kasvatettu pyrstön kokoa ja siihen oli lisätty aileronien vakautus. Koelennoilla kone ylitti asetetut vaatimukset huippunopeuden ollessa 240 solmua ja toimintamatkan 3000 merimailia.[1]

G6M

Huolimatta loistavista suoritusarvoista uutta pommikonetta ei siirretty välittömästi tuotantoon. Kiinassa pommikoneiden tappioiden nousu, joka johtui saattohävittäjien puutteesta. Vuoden 1938 lopulla Yokosukan koelentokeskus esitti ratkaisuksi, että G4M:ään asennettaisiin runsaasti suoja-aseistusta suojaamaan Kiinassa pommikuormassa lentäviä G3M2-pommikoneita. Tämä seurauksena G4M1:n tuotanto siirrettiin raskaan saattohävittäjän G6M1:n tuotannoksi. Versiossa suljettiin pommiluukku ja rungon alle asennettu ampumo varustettiin kahdella 20 millimetrin tyypin 99 mallin 1 kanuunalla, joista toinen suunnattiin eteen ja toinen taakse. Lisäksi asennettiin yksi vastaava siirrettävä tykki ampumaan kummallekin sivulle, millä korvattiin kaksi konekivääriä. Edessä ollut konekivääri ja perässä ollut 20 millimetrin tykki säilytettiin. Näin koneen omasuojana oli yhteensä neljä 20 millimetrin tykkiä ja yksi 7,7 millimetrin konekivääri. Koneen runkoon oli mahdollista kuormata runsaasti ampumatarvikkeita, mikä lisäsi runsaasti painoa. Painon lisäys pakotti vähentämään polttoainemäärän 3640 litraan lentoolähtöpainon tasaamiseksi 9500 kilogrammaan.[2]

Vuonna 1940 valmistui kaikkiaan 30 G6M laivaston tyypin 1 saattohävittäjiä. Koneiden taistelupaino oli kuitenkin liian suuri ja ne olivat hitaampia kuin saatettavansa pommien pudottamisen jälkeen. Koneet siirrettiin koulutuskäyttöön, jolloin ne nimettiin laivaston tyypin 1 suuriksi maalla toimiviksi koulukoneiksi (G6M1-K). Lopulta koneet muutettiin kuljetuskoneiksi nimellä laivaston tyypin 1 kuljetuskone G6M1-L, joita käytettiin maahanlaskujoukkojen kuljetuksiin.[2]

Tuotanto

Vuonna 1940 alkuperäinen G4M1 siirrettiin tuotantoon nimellä laivaston tyypin 1 pommikone malli 11. Ensimmäinen tuotantokone, jota ennen oli valmistunut kaikkiaan 13 prototyyppiä, valmistui huhtikuussa 1941.[2] Yhteensä koneita valmistui 2446, mikä sisältää Nagoyan tehtaan valmistama 30 G6M1 konetta. Koneista kaksi oli 12-Shi prototyyppejä, jotka valmistuivat Nagoyan tehtaalla syyskuussa 1939 ja helmikuussa 1940. Nagoya valmisti tammikuusta 1941 tammikuuhun 1944 yhteensä 1200 G4M1 ja 640 G4M2 pommikonetta. Lisäksi Okayaman tehtaalla valmistui marraskuusta 1944 elokuuhun 1945 514 G4M2. Joulukuusta 1943 elokuuhun 1945 Nagoya ja Okayama valmistivat vielä 60 G4M3 -pommikonetta.[3]

Käyttö

Kuusi viikkoa ensimmäisen G4M1 koneen valmistumisen jälkeen 1. kokutai oli suorittanut tyyppikoulutuksen ja hyökkäsi Chungkingiin. Kesällä 1941 yksikkö teki onnistuneita hyökkäyksiä syvälle Kiinaan. Hieman ennen Tyynenmeren sodan alkamista laivasto siirsi Kanoyan kokutain 27 G4M1 Indokiinaan tukikohtiin vahvistaakseen iskukykyään.[4]

Tekniset tiedot (G4M3)

Lähde: [5]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 7
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&019.050000019,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&024.090000024,9 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&078.013000078,13 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&08350.&&&&008 350 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&012500.&&&&0012 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Mitsubishi MK4T Kasei 25 -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&01380.&&&&001 380 kW (&&&&&&&&&&&01850.&&&&001 850 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0470.&&&&00470 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&04335.&&&&004 335 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09220.&&&&009 220 m

Aseistus

  • 4 × 20 mm tykki
  • 2 × 7,7 mm konekivääriä
  • 800 kg:n torpedo tai 1 000 kg pommeja.

Lähteet
  • René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6. (englanniksi)
  • Tagaya, Osamu: Mitsubishi Type 1 Rikko 'Betty' Units of World War 2. Combat Aircraft #22. Oxford: Osprey Publishing, 2007. ISBN 978-1-84176-082-7. (englanniksi)

Viitteet
  1. Francillon 1979 s. 378-390
  2. Francillon 1979 s. 380
  3. Francillon 1979 s. 386
  4. Francillon 1979 s. 380-381
  5. Francillon 1979 s. 385-387
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.