Mitsubishi G3M

Vuonna 1933 amiraali Isoroku Yamamoto ilmoitti laivaston esikunnalle välittömästä tarpeesta kehittää maatukikohdista toimiva pitkän toimintasäteen omaava pommikone, joka täydentäisi lentotukialusten taistelukykyä toimittaessa Tyynenmeren alueella. Mitsubishi esitti ratkaisun 8-Shi vaatimuksiin kaksimoottorista pitkänmatkan tiedustelukonetta, joka valmistui tehtaan tyyppinimellä Ka-9. Sen suunnitteli Sueo Honjo apunaan Tomio Kubo ja Nobuhiko Kusabake. Ka-9:n moottoreina oli kaksi 12-sylinteristä nestejäähdytteistä 500 hevosvoiman Hiron tyypin 91 -moottoria. Yoshitaka Kojima teki koneella ensilennon huhtikuussa 1934. Koelentojen aikana kone osoittautui helpoksi käsitellä ja saavutti maksimilentomatkan 3265 merimailia.[1]

Laivaston esikunta valmisti 9-Shi vaatimukset, joilla määritettiin vaatimukset varsinaiselle pommikoneelle. Pommikuorman tuli olla 800 kilogrammaa ja puolustusaseina tuli olla kolme 7,7 millimetrin konekivääriä. Vaikka vaatimukset esitettiin ainoastaan Mitsubishille, Nakajima pyrki luomaan kilpailun esittelemällä itsekehittämänsä Nakajima LB-2 -pommikoneen kilpailijaksi Ka-15:lle. Kuitenkin Ka-9:n tulokset kuitenkin aiheuttivat Ka-15:n voiton kilpailussa, kun laivasto tuki täysin Mitsubishia hankkeessa.[1]

Jotta uusi lentokone täyttäisi esitetyt vaatimukset Honjo liitti Ka-9:n siipiratkaisuihin uuden laajemman rungon, joka mahdollisti kolmen liikuteltavan 7,7 millimetrin tyypin 92 konekiväärein varustetun tornin asentamisen. Lisäksi peräsimen kokoa kasvatettiin, millä pyrittiin lisäämään koneen vakautta, ja sisäänvedettäviä laskutelineitä yksinkertaistettiin ja vahvistettiin. Koska pommikoneen päätehtävänä oli tukea laivastoa asevaihtoehtona oli pommien tilalla myös yksi rungon alla kuljetettava torpedo. Moottoreina oli kaksi nestejäähdytteistä 750 hevosvoiman Hiron tyypin 91 moottoria. Ensimmäinen prototyyppi valmistui kesäkuussa 1935.[1]

Mitsubishin koelentäjä Kajima teki heinäkuussa Kagamigaharassa ensilennon uudella koneella apunaan luutnantti Sada. Vuoden kuluessa valmistui lisää 20 prototyyppiä, joilla toteutettiin suunniteltu testiohjelma. Toinen prototyypeistä tuhoutui onnettomuudessa. Prototyyppejä valmistettiin kuutta eri mallia, joissa oli erilainen keularakenne, mooottorit sekä muita tarpeellisiksi todettuja parannuksia. Kesäkuussa 1936 uusi lentokone siirrettiin tuotantoon nimellä laivaston tyypin 96 pommikone mallina 11 (G3M1).[1]

Pääosa prototyypeistä luovutettiin Tateyaman kokutaille palvelukseenottoon liittyvien testien nopeuttamiseksi. Kiinteän keulan omaava malli sai epävirallisen tyyppimerkinnän G3M1a (moottorina Hiron tyyppi 91) ja GM31b (Kinsei-moottori). Samoin lasikeulalla varustettu malli sai merkinnän G3M1c. Tuotantoversion G3M1 valmistuneet 34 lentokonetta (c/n 22-55) varustettiin kahdella Kinsei 3 -tähtimoottorilla, koska koelennoilla niillä saavutettiin suurin huippunopeus. Kuitenkin säätölapapotkureiden huonon saatavuuden vuoksi osaan koneista asennettiin nelilapaiset MW126 vakionopeuspotkurit. Prototyypeistä poiketen suurennettu ohjaamo aiheutti kuomun uudelleen suunnittelun. Lisäksi instrumentointia muutettiin.[2]

Ensimmäisen version tuotantoerä jäi pieneksi, koska Kinsei moottorista saatiin uusi versio tuotantoon. G3M2 malli 21:een asennettiin Kinsei 41 tai 42 moottorit, minkä lisäksi polttoainekapasiteettia lisättiin 3805 litrasta 3874 litraan. Aseistus pysyi samana, mutta tornit uusittiin.[2]

1930-luvun lopulla Japanilla oli vain vähän kuljetuskoneita, joten osa koneista muutettiin täyttämään tarvetta. Osa G3M1 koneista muutettiin kuljetuskoneiksi, jolloin niiden moottoreiksi asennettiin 1075 hevosvoiman Kinsei 45. Uusi kone sai tyyppinimen G3M1-L. Vuoden 1938 alusta alkaen noin kaksi tusinaa G3M2 konetta muutettiin kuljetuskoneiksi Nippon Koku K.K.:lle ja sen seuraajalle Dai Nippon Koku K.K.:lle.[2]

Mitsubishi suunnitteli G3M2 malli 22:n, jossa oli paranneltu omasuoja. Alkuperäiset rungossa olleet konekivääritornit korvattiin rungon päälle asennetulla kilpikonnatornilla, jossa oli 20 millimetrin tyypin 99 mallin 1 kanuuna. Takarunkoon asennettiin vielä kaksi liikuteltavaa 7,7 millimetrin konekivääriä. Viimeisimmissä koneissa oli vielä neljäs konekivääri ohjaamossa. Malliin 22 asennettiin myös Sperry automaattiohjaus ja radiosuuntimalaitteisto, mikä helpotti pitkillä lennoilla.[2]

Vuonna 1941 Nakajima esitteli G3M3 mallin 23, jossa oli kaksi 1300 hevosvoiman Kinsei 51 moottoria. Ulkoisesti malli oli edeltäjänsä kaltainen, mutta sen polttoainekapasiteettia oli lisätty 5182 litraan. Kasumigaurassa oleva 1. laivastoarsenaali muutti koneita kuljetuskoneiksi, joissa oli rungon sivuilla pyöreät ikkunat ja ovi rungon oikealla puolella. Koneita valmistui kahta versiota L3Y1 malli 11, jossa G3M1 mallista muutettu Kinsei 3 moottorein, ja L3Y2 malli 12, jotka tehtiin Kinsei 45 moottorein varustetuista G3M2:sta. Koneissa oli omasuojana vain yksi konekivääri.[3]

Mitsubishi valmisti prototyyppien lisäksi 34 kappaletta G3M1 tuotantomallia vuosina 1936-1937. Tuotantomallia G3M2 mallia 21 valmistui 1937-1939 kaikkiaan 343 kappaletta ja mallia 22 vuosina 1939-1941 238 kappaletta. Yhteensä Mitsubishi valmisti 636 Ka-15 prototyyppiä ja G3M pommikonetta. Näiden lisäksi Nakajima valmisti 412 kappaletta G3M2 malli 22 ja G3M3 koneita vuosina 1941-1943.[4]

Taipeihin sijoitettu Kanoya kōkūtai lähetti 14. elokuuta 1937 G3M2-pommikoneensa hyökkäämään Hangchow'hun ja Kwangtehiin. Huonosta säästä huolimatta koneet lensivät 1250 mailia veden päällä ja toteuttivat maailmanhistorian ensimmäisen valtameren yli tapahtuneen pommituslennon. Seuraavana päivänä Kisarazu kōkūtai Omurasta toisti pommituksen. Hyökkäysten jälkeen siirrettiin koneita Kiinaan, mistä ne kykenivät lentämään syvälle Kiinassa oleviin kohteisiin. Koneiden ollessa ilman hävittäjäsuojaa ne olivat alttiita hävittäjätorjunnalle ja kärsivät raskaita tappioita. Syynä oli riittämätön omasuoja-aseistus. Taisteluiden kestäessä koneita oli enimmillään kesällä 1940 Kiinassa 130 kappaletta, jotka oli sijoitettu neljään kōkūtaihin.[2]

Joulukuussa 1941 laivaston ilmavoimilla oli 204 G3M2-pommikonetta ensilinjan yksiköissä, minkä lisäksi toisenlinjan yksiköissä oli 54 lisää. Tyynenmeren sodan alkaessa koneet osallistuivat Wakensaarelle, Filippiineille ja Mariaaneille tehtyihin hyökkäyksiin. Genzan ja Mihoro kōkūtain 60 G3M2- ja Kanoya kōkūtain 26 Mitsubishi G4M1 -pommikonetta upottivat 10. joulukuuta 1941 Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaiva HMS Prince of Wales'n ja taisteluristeilijä HMS Repulsen torpedoilla.[3]

Vuodesta 1943 alkaen ainoastaan vähäinen määrä oli edelleen ensilinjan tehtävissä pääosan ollessa toissijaisissa tehtävissä kuten hinauskoneina, pommikonemiehistöjen koulukoneena ja merivalvontakoneina.[3]

Lähde: [5]

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 7
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&016.045000016,45 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&025.&&&&0025 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.06800003,68 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&04965.&&&&004 965 kg
• Lentopaino: &&&&&&&&&&&08000.&&&&008 000 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Mitsubishi Kasei 45 -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0801.&&&&00801 kW (&&&&&&&&&&&01075.&&&&001 075 hv) per moottori

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0375.&&&&00375 km/h
• Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0280.&&&&00280 km/h
• Toimintasäde: &&&&&&&&&&&04400.&&&&004 400 km
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09200.&&&&009 200 m
• Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0360.&&&&00360 m/min
  

Aseistus

• 1 × 20 mm tykki
• 4 × 7,7 mm konekivääriä
• 800 kg pommeja tai yksi 800 kg:n torpedo.

• René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6. (englanniksi)