Mitiaro

Mitiaro on tuliperäinen saari Cookinsaarilla. Sen pinta-ala on 22,3 neliökilometriä. Mitiaron historia on läheisessä yhteydessä läheisen Atiun historian kanssa. Eurooppalaiset tulivat saarelle 1800-luvun alussa ja tuolloin saarella oli noin 100 asukasta. Vuoden 2016 väestönlaskennassa asukkaita oli 155 ja määrä on vähenemään päin. [1]

Historia

Mitiaron historiallinen nimitys saarten asukkaiden keskuudessa on Nukuora. Saari joutui Mauken tapaan atiulaisten sotureiden hyökkäysten kohteeksi. Paikallisen perimätiedon mukaan ensimmäistä atiulaisten hyökkäystä johti soturi nimeltä Maui. Välttääkseen taistelun mitiarolaiset tarjosivat näille juhla-aterian, mutta alkoivatkin surmata näitä juhlan aikana. Ainoa selviytynyt oli Maui, joka pakeni ja palasi Atiulle. Kostohyökkäyksen varalta mitiarolainen päällikkö Maaro päätti rakennuttaa Te Pare -nimisen linnoituksen saaren sisäosaan. Atiulaisten kostohyökkäys tulikin myöhemmin ja saarten joukot ottivat yhteen linnoituksella. Linnoituksesta huolimatta mitiarolaiset voitettiin. Nykyisten mitiarolaisten arvellaan polveutuvan lähes kokonaan atiulaisista sotureista, jotka surmasivat alkuperäiset mitiarolaiset ja asettuivat sitten saarelle. Lähetyssaarnaaja John Williams tuli saarelle 29. toukokuuta 1823 ja saari kääntyi nopeasti kristinuskoon. Kristinuskon saapumisen myötä saaren asukkaat alkoivat muuttaa sisämaassa sijainneista kylistään rannikolle. Mitiaro säilyi Atiun alaisuudessa aina vuoteen 1902 saakka, jolloin Cookinsaaret liitettiin Uuteen-Seelantiin.[2]

Maantiede
Saaren kartta.

Maantieteellisiltä piirteiltään Mitiaro on pieni ja hyvin matala. Saaren pinta-ala on 22,3 km²[3] ja leveimmältä kohdaltaan se on vain 6,4 kilometriä leveä. Saarta ympäröi kivettyneestä korallista muodostunut 6–9 metriä korkea, makateaksi kutsuttu vyöhyke.[4] Sisämaan korkeimmat kohdat ovat vain kolme metriä ylempänä merenpinnasta kuin makatean korkeimmat kohdat. Sisäosa on paljolti suota ja kaksi niistä, Te Rotonui ja Te Rotoiti, ovat niin syviä, että niitä voidaan pitää järvinä. Monista muista Cookinsaarista poiketen Mitiaron rannikolla ei ole juurikaan metsää.[2] Kahdessa järvessä elää muun muassa paikallisia, itiki-nimellä tunnettuja ankeriaita, sekä Afrikasta istutettuja tilapioita[4]. Järvissä elää myös niihin istutettua maitokalaa[5]. Mitiaro on ainut eteläisistä Cookinsaarista, jolla ei tavata kotoperäisten lintujen kantoja hävittänyttä pihamainaa[6].

Kulttuuri

Mitiaron asukkaista melkein jokainen on sukua toisilleen, joten paikallisen puolison löytäminen on hankalaa. Osittain tästä syystä monet muuttavat Rarotongaan ja Uuteen-Seelantiin. Suurin osa asukkaista on alle 18 tai yli 50, siltä väliltä olevat ovat lähes kaikki muuttaneet pois. Suurin osa saaren asukkaista elää länsimaisissa taloissa, mutta perinteisempiä käytetään yhä esimerkiksi kalastusmajoina. Mitiarolla on kolme perinteistä arikia eli päällikköä. Kolmen päällikön tittelit ovat To'u, Tetava ja Ma'eu. Päälliköt toimivat esimerkiksi maakiistojen ratkaisijoina, sillä monesta muusta Cookinsaaresta poiketen Mitiarolla ei ole asukkaiden muodostamaa neuvostoa.[2] Asukkaat elävät viljelemällä maata ja kalastamalla. Parhaat viljelymaat sijaitsevat saaren keskustassa. Kalaa saadaan saaren järvistä.[5]

Lähteet
  • Lonely Planet Rarotonga & the Cook Islands. Lonely Planet Publications, 1998. ISBN 0864425538. (englanniksi)

Viitteet
  1. Cook Islands: Islands, Districts & Villages citypopulation.de: Citypopulation. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi) (saksaksi)
  2. Lonely Planet 1998, s. 131
  3. Mitiaro cookislands.org.uk. Arkistoitu 17.8.2014. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
  4. Mitiaro - Face of the Ocean The Cook Islands. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
  5. Lonely Planet 1998, s. 134
  6. Lonely Planet 1998, s. 40
    Cookinsaaret
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.