Mir

Mir (ven. Мир, voi tarkoittaa sekä maailmaa että rauhaa) oli neuvostoliittolainen (myöhemmin venäläinen) avaruusasema. Se rakennettiin kiertoradalla moduuleista, jotka kaikki laukaistiin erikseen alkaen 19. helmikuuta 1986 vuoteen 1996 asti. Mir perustui Neuvostoliiton laukaisemaan Saljut-avaruusasemasarjaan. Se oli myös maailman ensimmäinen jatkuvasti miehitettynä ollut avaruusasema, ja Maan suurin keinotekoinen kiertolainen ennen seuraajansa Kansainvälisen avaruusaseman rakentamista.

Mir tammikuussa 1998.
Mir
Mir helmikuussa 1998.
Mir helmikuussa 1998.
COSPAR ID 1986-017A
Tilastotietoja
Laukaisu 19. helmikuuta 1986
Paluu 23. maaliskuuta 2001
Massa 250 000 kg

Mir poistui käytöstä, kun 23. maaliskuuta 2001 se ohjattiin ilmakehään lähellä Fidžin Nadia, josta se pudotettiin eteläiseen Tyyneenmereen. Ennen Mirin tuhoamista oli esillä mielenkiintoa Mirin ostamisesta ja sen käyttämisestä kaupalliseen käyttöön, mutta asema koettiin liian epävakaaksi, jotta se olisi voinut enää palvella tarpeeksi turvallisesti. Lisäksi valmisteilla oli uusi kansainvälinen avaruusasema, ISS, joten Mirin rahoittamiseen ei ollut lopulta mielenkiintoa.[1]

Käyttötarkoitus
Spektr-moduuli vaurioitui pahoin törmäyksessä huoltoaluksen kanssa. Kuvassa Spektrin vaurioitunut aurinkopaneeli.

Mir-sukkulaohjelman aikaan Mir yhdisti voimansa Yhdysvaltojen avaruussukkuloiden kanssa. Maata kiertävä Mir tarjosi suuret ja elinkelpoiset mahdollisuudet tieteellisille tutkimuksille avaruudessa. Mirillä vierailleet avaruussukkulat tarjosivat kuljetuksia ja tarvikkeita sekä väliaikaisia laajennuksia elin- ja työskentelytiloja muodostaen näin historian suurimman avaruusaluksen yhteismassaltaan 250 tonnia. Vierailevat yhdysvaltalaiset sukkulat käyttivät muokattua välineistöä kyetäkseen telakoitumaan avaruusasemalle, joka oli suunniteltu ensisijaisesti neuvostoliittolaista Buran-sukkulaa varten.

Mirillä toimi kansainvälisiä tiedemiehiä ja yhdysvaltalaisia astronautteja.

Sisältä Mir näytti ahtaalta labyrintilta täynnä kaapeleita, letkuja ja tieteellistä välineistöä. Mukana oli myös arkipäiväisiä tavaroita kuten kitara, valokuvia, lasten piirustuksia sekä kirjoja. Yleensä Mir majoitti kolmea miehistön jäsentä, mutta joskus siellä majaili jopa kuusi henkeä kuukaudessa, mukaan luettuna ensimmäinen afganistanilainen kosmonautti Abdul Ahad Mohmand. Lukuun ottamatta kahta lyhyttä jaksoa Mir oli jatkuvasti miehitettynä elokuuhun 1999 asti.

Rakenne

Mir rakennettiin moduuleista, jotka laukaistiin yksittäin Proton-kantoraketilla lukuun ottamatta telakointimoduulia, joka kuljetettiin asemalle Yhdysvaltain NASAn avaruussukkulalla.


Kaaviokuva Mirin moduuleista


Ydinmoduuli (Asuintilat)
Moduuli Laukaisupvm. Laukaisualus Telakointipvm. Massa (kg) Sojuz-lento Tarkoitus
Ydinmoduuli
(Kuva)		 19. helmikuuta 1986 Proton 8K82K – 20 100 – Asuintilat
Kvant-1
(Kuva)		 31. maaliskuuta 1987 Proton 8K82K 9. huhtikuuta 1987 10 000 TM-2 Tähtitiede
Kvant-2
(Kuva 1) (Kuva 2)		 26. marraskuuta 1989 Proton 8K82K 9. joulukuuta 1989 19 640 TM-8 Uudempi elossapitojärjestelmä
Kristall
(Kuva 1) (Kuva 2)		 31. toukokuuta 1990 Proton 8K82K 10. kesäkuuta 1990 19 640 TM-9 Teknologia, materiaalitiede, geofysiikka ja astrofysiikka
Spektr
(Kuva 1) (Kuva 2)		 20. toukokuuta 1995 Proton 8K82K 1. kesäkuuta 1995 19 640 TM-21 USA-NL yhteistyöohjelman tilat
Telakointimoduuli
(Kuva 1) (Kuva 2)		 12. marraskuuta 1995 STS-74 – Avaruussukkula Atlantis 15. marraskuuta 1995 6 134 TM-22 Avaruussukkulan ja Mirin välinen telakointikappale
Priroda
(Kuva 1) (Kuva 2) (Kuva 3)		 23. huhtikuuta 1996 Proton 8K82K 26. huhtikuuta 1996 19 000 TM-23 Kaukohavainnointi


Katso myös

Lähteet
  1. Karttunen, Hannu: ”Mir”, Matkalla avaruuteen, s. 124-12. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23174-5.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.