Minolainen kieli

Minolainen kieli viittaa Kreetalla pronssikaudella vaikuttaneen minolaisen kulttuurin käyttämään kieleen (tai kieliin), jota kirjoitettiin kreetalaisilla hieroglyfeillä ja lineaari-A-kirjoituksella.[1] Koska kumpaakaan kirjoitusjärjestelmää ei ole kyetty selvittämään, myös minolainen kieli on ainakin toistaiseksi tuntematon. Tutkijoilla on useita teorioita kielen sukulaisuudesta muihin kieliin. Kielestä esitetyt tulkinnat perustuvat ennen kaikkea lineaari-A:han, joka tunnetaan hieman paremmin.[2][3][4]

Minolainen kieli
Tiedot
Alue Kreeta, Kreikka
Ajoitus minolainen kulttuuri
n. 3100–1000 eaa.
Puhujia 0 (kuollut)
Kirjaimisto kreetalaiset hieroglyfit
lineaari-A
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta tuntematon
Kieliryhmä tuntematon
Ohje

Kirjoitusjärjestelmät
Kreetalaisia hieroglyfejä Knossoksesta tai Máliasta löydetyssä savitangossa, n. 1900–1600 eaa. Iraklionin arkeologinen museo.
Lineaari-A-taulu. Chanián arkeologinen museo.

Minolainen kulttuuri käytti kahta kirjoitusjärjestelmää, niin kutsuttuja kreetalaisia hieroglyfejä, joka oli kuvakirjoitusta ja käytössä noin vuosina 1900–1700 eaa., sekä lineaari-A-kirjoitusta, joka oli lineaari- ja tavukirjoitusta ja käytössä noin vuosina 1850–1400 eaa.[1] (Myöhempi Kreetallakin esiintyvä lineaari-B-kirjoitus sen sijaan oli mykeneläisen kulttuurin kreikan kielen kirjoittamiseen käyttämää.)

Ei ole selvää, miksi lähes samaan aikaan syntyneitä ja pitkään yhtä aikaa käytössä olleita kirjoitusjärjestelmiä oli kaksi. Todennäköinen selitys on, että niitä joko käytettiin erilaisiin hallinnollisiin tms. tehtäviin tai niillä kirjoitettiin eri kieliä. Näin ei ole varmuutta edes siitä, että minolaisessa kulttuurissa olisi käytetty vain yhtä kieltä tai että hieroglyfeillä ja lineaari-A:lla olisi kirjoitettu samaa kieltä.[3] Nämä oletukset ovat kuitenkin yleisimmin tutkimuksen lähtökohtana.

Lisäksi niin kutsuttujen Faistoksen kiekon ja Arkalochórin kirveen tuntemattomat kirjoitusjärjestelmät saattavat olla minolaisen kielen kirjoittamiseen tarkoitettuja. Seuraavassa esitetyt tulkinnat kielestä perustuvat pääasiassa lineaari-A:n tutkimukseen.

Kielen piirteitä tekstien perusteella

Kielen keskeisimmät vokaalit ovat A, I ja U. Vokaaliyhdistelmiä ei juurikaan esiinny.[3] Kirjoituksen oletetaan usein koostuvan lineaari-B:n tavoin pääasiassa avoimesta tavukirjoituksesta (konsonantti + vokaali tai pelkkä vokaali), mutta ei tiedetä, missä määrin tämä vastasi kielen rakennetta.

Monissa teksteissä sanat vaikuttavat sisältävän paljon etu- ja jälkiliitteitä, jolloin kieli olisi enemmänkin agglutinatiivinen eli sanoja johtava kuin konjugoiva eli sanoja taivuttava. Esimerkiksi etuliitteen I- on tulkittu ilmaisevan mahdollisesti datiivia.[3] Esimerkiksi seuraavat merkit, jotka on kirjoitettu kahteen Arkalochórin luolasta löydettyyn kirveeseen,[5] on tulkittu sanaksi I-DA-MA-TE[3] (mahdollisesti ”Demeterille”):[6]

Vastaavasti pääte -TE tai -TI tarkoittaisi alkuperää (suomessa elatiivia), kun taas (-I)-JA vaikuttaa olevan jonkinlainen adjektiivien pääte.[3]

Muita mahdollisesti tunnistettuja sanoja ovat KU-RO (”yhteensä”),[3] DU-PU2-RE (”herra/valtias”), KI-KI-NA (”viikuna”), MA-RU (”villa”, kreikassa mahdollisesti lainasanana mallos),[3] PU-KO (”pronssi”) ja TA-JA (”viisi”). Lisäksi teksteistä voidaan mahdollisesti erottaa erilaisia paikannimiä, kuten DI-KI-TE (Diktevuori), I-DA (Idavuori), I-TI-NI-SA (Itanos), PA-I-TO (Faistos) ja TU-RI-SA (Tylissos).[3]

Ehdotuksia sukulaisuudesta

Lineaari-A:lla kirjoitettua kieltä ei ole kyetty luotettavasti yhdistämään mihinkään tunnettuun kieleen. Tutkijat ovat esittäneet useita teorioita kielestä ja sen sukulaisuudesta muihin kieliin.[3] Kielen on ehdotettu olevan muun muassa indoeurooppalainen kieli, kuten anatolialainen tai indoiranilainen kieli; seemiläinen kieli; tai tyrheninen kieli.[2][3][4]

Tekstejä pyritään useimmiten tulkitsemaan vertaamalla niitä lineaari-B:hen sillä oletuksella, että yhteisten merkkien äännearvo olisi säilynyt samana tai muuttunut vain vähän.[3][2] Tätä kautta osalle merkeistä on kehitetty transkriptiot. Ne esitetään tutkimuksessa yleensä isoilla kirjaimilla kirjoitettuna (esim. A-KA-RU), siinä missä lineaari-B:stä tehdyt transkriptiot esitetään pienillä kirjaimilla kirjoitettuna (esim. a-ka-re-u). Jotkut tutkijat ovat myös pyrkineet päättelemään merkeistä, mitä ne esittävät, ja edelleen, mitä äännettä ne voisivat näin vastata. Toiset tutkijat taas ovat pyrkineet hahmottamaan tunnistettavia sanoja, joita voisi verrata tunnettuihin kieliin. Kielessä voi kuitenkin olla lainasanoja, jotka eivät todista kielten sukulaisuudesta.[3] Kaikilla näillä menetelmillä tunnetuista lineaari-A-teksteistä tehdyillä transkriptioilla muodostuu kuitenkin pääasiassa sanoja, joita ei kyetä suoraan yhdistämään mihinkään tunnettuun kieleen.

Indoeurooppalainen kieli?

Kielen on esitetty olevan indoeurooppalainen kieli sillä perusteella, että siinä on joidenkin tutkijoiden mukaan havaittavissa merkkejä tähän viittaavista substantiivien ja verbien päätteistä sekä suvuista.[7]

Indoeurooppalaisista kielistä kielen on ehdotettu olevan esimerkiksi joko anatolialainen eli muun muassa heetin ja luuvin sukuinen kieli, tai sitten indoiranilainen eli esimerkiksi sanskritin sukuinen kieli. Anatolialaiseksi kieleksi kieltä on ehdotettu erityisesti sillä perusteella, että Kreeta on saatettu asuttaa neoliittisella kaudella juuri Anatoliasta käsin.[3] Tästä ei ole kuitenkaan todisteita, eikä heettiläisten ja kreetalaisten välillä tunneta muutenkaan merkittäviä yhteyksiä.[4] Anatolialaiseksi kieleksi kieltä ovat ehdottaneet muiden muassa Ruth Palmer, Piero Meriggi ja Ed Brown,[3] ja indoiranilaiseksi kieleksi Hubert La Marle.[8][9] Gareth Owens on nähnyt kielen omana indoeurooppalaisen kieliperheen haaranaan. Hänen mukaansa kieli sisältää yhteisiä indoeurooppalaisia sanoja, jotka esiintyvät niin sanskriitissa, kreikassa kuin latinassakin.[10][11]

Nykyisin katsotaan yleensä, ettei kieli olisi ainakaan kreikkaa,[12] niin kuin lineaari-B:n tapauksessa. Aikaisemmin jotkut tutkijat ovat esittäneet sen sittenkin olevan jonkinlaista muinaista kreikkaa.[2][3] Esimerkiksi Gregory Nagy on tunnistanut tekstistä kreikankaltaisia piirteitä.[13] Vladimir I. Georgiev ehdotti osan lineaari-A-tauluista olevan kreikkaa ja osan heettiläis-luuvialaista kieltä.[13]

Seemiläinen kieli?

Kielen on esitetty olevan (länsi)seemiläinen kieli, kuten sukua foinikian varhaiselle muodolle, muun muassa sillä perusteella, että yhdessä Agía Triádasta löydetyssä tavaroita luettelevassa lineaari-A-taulussa (HT 13) esiintyy viimeisenä (kun merkit tulkitaan lineaari-B-ääntämisen mukaisesti) sana KU-RO sekä luku, joka vaikuttaisi olevan summa taulussa aiemmin luetelluista luvuista. Tämän perusteella KU-RO voisi tarkoittaa sanaa ”yhteensä”, mikä vastaa läntisiä seemiläisiä kieliä, joissa vastaava sana on kr. Yhden sanan perusteella tulkintaa ei voi kuitenkaan todistaa, sillä kyseessä voi olla myös lainasana tai sattumaa.[2] Lisäksi lineaari-A:ssa vaikuttaa esiintyvän erityisiä vokaalimerkkejä, mikä ei sovi yhteen sen kanssa, että kyseessä olisi seemiläinen kieli.[4] Joka tapauksessa KU-RO on yksi harvoista lineaari-A:n sanoista, jonka merkitys tiedetään lähes varmasti.[2] Seemiläiseksi kieleksi kieltä ovat esittäneet muun muassa Cyrus Gordon, Jan Best[14][15] ja Kjell Aartun.[8][16]

Tyrheninen kieli?

Nykyisin kielen katsotaan usein olevan mahdollisesti tyrheninen kieli eli sukua muun muassa etruskille, reetille ja lemnokselle. Näin se kuuluisi indoeurooppalaisten saapumista edeltäneisiin eurooppalaisiin kieliin. Myöskään tätä teoriaa ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan.[4] Tyrheniseksi kieleksi kieltä on ehdottanut muun muassa Giulio M. Facchetti.[17] Samaa ehdotti jo Michael Ventris, joka ratkaisi lineaari-B-kirjoituksen yhdessä John Chadwickin kanssa.[18]

Lähteet
  1. Packard, David W.: Minoan Linear A, s. 19–25. University of California Press, 1974. ISBN 0520025806. Teoksen verkkoversio.
  2. Linear A Ancient Scripts. Viitattu 4.1.2016.
  3. Younger, John G.: Linear A Texts in phonetic transcription The University of Kansas. Viitattu 4.1.2016.
  4. Santoscoy, Nathan: The Mysterious Linear A 2013. Department of Anthropology, Michigan State University. Arkistoitu 27.11.2015. Viitattu 4.1.2016.
  5. Owens, Gareth: The Phaistos Disk: The Enigma of the Minoan Script TEI of Crete. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.1.2016.
  6. Owens, Gareth: Demeter Labyrinth. TEI of Crete. Arkistoitu 25.3.2016. Viitattu 4.1.2016.
  7. Owens, Gareth: Documents in the Minoan Language TEI of Crete. Arkistoitu 4.8.2016. Viitattu 4.1.2016.
  8. Younger, John : Critique of Decipherments by Hubert La Marle and Kjell Aartun The University of Kansas. Viitattu 12.1.2016.
  9. La Marle, Hubert: An answer to John G. Younger's remarks on Linear A academia.edu. 2010.
  10. Minoan Language TEI of Crete. Arkistoitu 10.10.2012. Viitattu 12.1.2016.
  11. The Language of the Minoans Crete Gazette. 1.2.2006. Viitattu 12.1.2016.
  12. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lineaarikirjoitus”, Antiikin käsikirja, s. 305–306. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  13. Nagy, Gregory: Greek-Like Elements in Linear A. Greek, Roman, and Byzantine Studies, 1963, 4. vsk, s. 181–211. Harvard University Press. Artikkelin verkkoversio.
  14. Dietrich, Manfried & Loretz, Oswald: In Memoriam: Cyrus H. Gordon. Münster: Ugarit-Verlag, 2001. ISBN 3-934628-00-1.
  15. Best, Jan G. P.: Some Preliminary Remarks on the Decipherment of Linear A. Amsterdam: Hakkert, 1972.
  16. Linear A Minoan Crete Kronos Media. Viitattu 12.1.2016.
  17. Facchetti, Giulio M. & Negri, Mario: Creta Minoica: Sulle tracce delle più antiche scritture d'Europa. Firenze: L. S. Olschki, 2003. ISBN 88-222-5291-8.
  18. Chadwick, John: The Decipherment of Linear B, s. 34. Cambridge: Cambridge University Press, 1967. ISBN 0-521-39830-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.