Minoa

Minoa (m.kreik. Μίνωα, myös Minyia, Μινυΐα) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Amorgoksen (nyk. Amorgós) saarella Kreikassa.[1][2][3][4] Sen arkeologinen alue sijaitsee kukkulalla lähellä saaren pohjoisrannikkoa, noin kilometrin etelälounaaseen nykyisestä Katápolan kylästä.[5]

Minoa
Μίνωα
Minoan arkeologinen alue.
Minoan arkeologinen alue.
Sijainti

Minoa
Koordinaatit 36°49′19″N, 25°51′40″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Katápola, Amorgós, Náxos, Etelä-Egean saaret
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri neoliittinen kulttuuri
kykladinen kulttuuri
mykeneläinen kulttuuri
antiikki
Aiheesta muualla

Minoa Commonsissa

Historia
Kykladisen kauden pyhäkön paikka.
Hellenistisen ja roomalaisen kauden raunioita.

Minoan paikka on ollut asuttu myöhäiseltä neoliittiselta kaudelta 3000-luvulta eaa. lähtien ja tämän jälkeen varhaisella kykladisella kaudella. Tuon ajan asutus oli kukkulan huipulla. Keskisellä ja myöhäisellä kykladisella tai mykeneläisellä kaudella asutus siirtyi lähemmäksi merta lähelle nykyistä Xylokeratídin kylää.[2] Kaupungin sanotaan saaneen nimensä siitä, että paikallisen perinteen mukaan kukkula olisi ollut kuningas Minoksen hautapaikka.[6] Perinne voi kertoa yhteyksistä minolaiseen kulttuuriin, mutta yleensä antiikin kreikkalaiset sijoittivat kyseisen haudan Kreetalle.

Asutus palasi kukkulan alueelle Kreikan pimeinä vuosisatoina protogeometrisen kauden alussa noin 1000 eaa. Tuolloin Minoasta tuli Samoksen siirtokunta, ja uudet asukkaat olivat joonialaisia. Antiikin ajalla Minoa oli yksi Amorgoksen kolmesta kaupungista Aigialen ja Arkesinen ohella.[2][7] Asutus linnoitettiin 700-luvun loppupuolella eaa.[3] Minoa säilyi asuttuna läpi hellenistisen ja roomalaisen kauden. Roomalaisella kaudella saari toimi karkotuspaikkana. Tuolla ajalla asutuksen painopiste siirtyi jälleen lähemmäksi merenrantaa. Kaupunki hylättiin 300-luvulla jaa.[3]

Minoan löysi Ludwig Ross vuonna 1837. Alueen pienimuotoiset arkeologiset kaivaukset aloitti École française d’Athènes eli Ranskan arkeologinen koulu vuonna 1888. Järjestelmällisemmät kaivaukset alkoivat vuonna 1981 Evangelía ”Líla” Maragkoún (Marangoún) johdolla.[2]

Rakennukset ja löydökset

Minoan arkeologinen alue sijaitsee Katápolan kylän yläpuolella kukkulan etelärinteessä. Kukkulan korkeus on noin 255 metriä merenpinnasta laskettuna.[2]

Minoan esihistoriallinen asutus on yksi Kykladien parhaiten säilyneitä.[3] Kykladisella kaudella osa kukkulan luolista toimi ilmeisesti pyhäköinä. Esihistoriallisen ajan esinelöytöihin lukeutuu muun muassa keramiikkaa, kykladisia idoleita, savisia pienoisfiguriineja ja obsidiaanista tehtyjä nuolenkärkiä ja muita esineitä.[2]

Oletetun Apollonin temppelin rauniot hellenistiseltä kaudelta.

Antiikin ajan kaupungin linnoitusmuurit kulkivat erityisesti kukkulan itäpuolella ja alarinteessä, missä kukkula ei tarjonnut luonnonlinnoitusta. Muurit oli varustettu tornein. Muuria on säilynyt kukkulan itärinteessä noin 40 metrin matkalta ja jopa yli kolmen korkeudelta.[3]

Arkaaiselta ja klassiselta kaudelta kaupungista on löydetty suhteellisen vähän rakennusjäänteitä. Rakennuksia on enemmän hellenistiseltä kaudelta. Tuolloin kaupungissa oli marmorinen temppeli, joka rakennettiin 200-luvulla eaa. Se oletetaan kuvapatsaan, joskin päättömän, perusteella Apollonin temppeliksi. Toinen löydetty pyhäkkö oletetaan esinelöytöjen perusteella Dionysokselle omistetuksi. Roomalaisella kaudella tämä yhdistettiin paikalla Serapikseen.[2][3]

Hellenistiseltä ja roomalaiselta kaudelta on löydetty myös muita julkisia rakennuksia, kuten 300-luvulla eaa. rakennettu gymnasion sekä roomalaisaikainen marmorinen monumentaaliportti.[3]

Lähteet
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”473 Minoa”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. Μινώα Αμοργού: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 28.8.2017.
  3. Μινώα Αμοργού: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 28.8.2017.
  4. Smith, William: ”Amorgos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  5. Minoa, Ancient City, Amorgos Greek Travel Pages. Viitattu 28.8.2017.
  6. ”Amorgos”, Greek Island Hopping 2008, s. 307. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
  7. History of Amorgos Amorgos Island Magazine. Viitattu 28.8.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.