Ministeri

Ministeri (lyhenne min.[1]) on valtion, alueen tai osavaltion hallituksen (Suomessa valtioneuvoston) jäsen. Sanana ministeri juontuu latinan apulaista (minister) tarkoittavasta sanasta. Eri poliittisissa järjestelmissä ministeri joko voi tai ei voi olla samanaikaisesti lakiasäätävän elimen jäsen. Eräissä maissa, kuten Yhdysvallat, ministeri-termiä ei käytetä vaan samassa asemassa oleva henkilö on secretary.

Ministeri Suomessa

Ministeri-nimitystä käytetään Suomessa istuvan hallituksen eli valtioneuvoston jäsenestä. Samassa ministeriössä voi toimia useita ministereitä. Heidät katsotaan silloin rinnasteisiksi. Kukin ministeri käsittelee toimialaansa kuuluvat kansainväliset ja EU-asiat sekä virkanimitys- ja henkilöstöasiat. Ministerit myös johtavat taloussuunnittelua ja muiden yhteisten asioiden valmistelua omalla toimialallansa.[2]

Myös Ahvenanmaan maakunnan hallituksen jäseniä kutsutaan ministereiksi (minister).[3]

Ministerin nimittäminen ja erottaminen Suomessa

Pääministerin valinta alkaa eduskuntaryhmien välisellä neuvottelulla. Sen tuloksen perusteella presidentti puhemiestä kuultuaan antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Eduskunta valitsee pääministerin ja presidentti nimittää hänet tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministerin ehdotuksen mukaisesti. Presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Jos koko valtioneuvosto tai ministeri ei nauti eduskunnan luottamusta, presidentti myöntää eron ilman pyyntöä.[2]

Ministerien sidonnaisuudet

Perustuslaissa kielletään ministeriä hoitamasta julkista virkaa tai sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa ministerinä. Ministerit velvoitetaan ilmoittamaan elinkeinotoimintansa, omistukset yrityksissä, muut merkittävät tulolähteet ja velat sekä sellaiset tehtävät ja sidonnaisuudet, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa ministerinä.[2]

Ministerierot Suomessa viime aikoina

Suomessa ovat eronneet seuraavat ministerit vuoden 1990 jälkeen:

  • Kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk.) erosi 1992 yritystensä talousvaikeuksien tultua julki.
  • Toinen valtiovarainministeri Arja Alho (sd.) erosi 1997, koska oli hyväksynyt STS-pankin entisen pääjohtajan Ulf Sundqvistin vahingonkorvausten kohtuullistamisen.
  • Liikenneministeri Matti Aura (kok.) erosi 1999 Sonera-ongelmien takia.
  • Kulttuuriministeri Suvi Lindén (kok.) erosi 2002, koska oli esittänyt 170 000 euron tukea golfkentälle, jossa oli itse osakkaana.
  • Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) erosi 2003 niin sanotun Irak-vuodon vuoksi.
  • Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) erosi 1.4.2008 tekstiviestikohun vuoksi.
  • Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) erosi 11.12.2008 perhesyihin vedoten.
  • Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) erosi 22.6.2010 tulevaan nivelrikonkorjausleikkaukseen vedoten.[4] Eron todelliset syyt hän aikoo kuitenkin paljastaa vasta vuosien päästä.[5]
  • Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) erosi 2013 omistajaohjaukseen liittyvien epäselvyyksien takia.
  • Pääministeri Jyrki Katainen erosi 2014 ja valittiin EU-komissaariksi.
  • Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä erosi elokuussa 2016 lähipiirissään olevan vakavan sairauden vuoksi.
  • Pääministeri Antti Rinne (sd.) erosi joulukuussa 2019 Postin työehtokiistaan liittyvien toimenpiteiden ja näitä seuranneen luottamuspulan vuoksi. [6]
  • Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) erosi kesäkuussa 2020 viestintäkoulutusten maksamiseen liittyvän kohun takia.

Ministeri muissa maissa

Ministeri Ruotsissa
Pääartikkeli: Ruotsin hallitus

Ruotsissa ministerien salkkujako on seuraava (suluissa ministeriö):

  1. Pääministeri (Pääministerin kanslia)
  2. EU-ministeri (Pääministerin kanslia)
  3. Oikeusministeri (Oikeusministeriö)
  4. Maahanmuuttoministeri (Oikeusministeriö)
  5. Ulkoministeri (Ulkoasiainministeriö)
  6. Ulkomaankauppaministeri (Ulkoasiainministeriö)
  7. Kehitysyhteistyöministeri (Ulkoasiainministeriö)
  8. Puolustusministeri (Puolustusministeriö)
  9. Sosiaali- ja terveysministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
  10. Vanhus- ja terveydenhuoltoministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
  11. Yhteiskuntaturvaministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
  12. Valtiovarainministeri (Valtiovarainministeriö)
  13. Kunta- ja kaupankäyntiministeri (Valtiovarainministeriö)
  14. Opetusministeri (Opetus- ja tutkimusministeriö)
  15. Koulutusministeri (Opetus- ja tutkimusministeriö)
  16. Maatalousministeri (Maatalousministeriö)
  17. Kulttuuriministeri (Kulttuuriministeriö)
  18. Ympäristöministeri (Ympäristöministeriö)
  19. Elinkeinoministeri (Elinkeinoministeriö)
  20. Infrastruktuuriministeri (Elinkeinoministeriö)
  21. Integraatio- ja yhtenäisyysministeri (Integraatio- ja yhtenäisyysministeriö)

Katso myös

Lähteet
  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.5.2013.
  2. Nimittäminen ja järjestäytyminen Valtioneuvosto. Viitattu 25.4.2017.
  3. Landskapslag om Ålands landskapsregering Ålands lagsamling. Viitattu 26.4.2017.
  4. Vanhanen väistyy keskustan johdosta (Archive.org) Helsingin Sanomat. 23.12.2009. Arkistoitu 24.12.2009. Viitattu 23.12.2009.
  5. Vanhanen paljastaa eron syyt vasta vuosien päästä Iltalehti.fi. 17.6.2010. Viitattu 19.6.2010.
  6. Putositko kärryiltä historiallisen päivän käänteissä? Miksi pääministeri Rinne erosi? Tässä 100 ja 300 sanan mittaiset vastaukset 3.12.2019. Yle. Viitattu 9.12.2019. Suomi

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.