Minihame

Minihame on lyhyt hamemalli. Sen helma ylettyy yleensä parikymmentä senttiä polvien yläpuolelle. Se oli muodissa etenkin 1960-luvulla.

Nainen punaisessa minihameessa.

Alkuvaiheet

Mary Quant piti Lontoon Kings Roadilla Bazaar-nimistä vaatekauppaa, jossa hän myi suunnittelemiaan vaatteita. 1950-luvun lopulla hän alkoi kokeilla lyhyempiä hameita, mikä päätyi vuonna 1965 minihameeseen, josta tuli yksi vuosikymmenen muodin tärkeimmistä piirteistä.

Quantin keskeisen sijainnin ansiosta minihameesta tuli pelkän katumuodin sijasta maailmanlaajuinen trendi. Sen hyväksyntään vaikutti suuresti Jean Shrimptonin esiintyminen Colin Rolfen suunnittelemassa valkoisessa minihamepituisessa mekossa 30. lokakuuta 1965 vuosittaisen Melbourne Cup -karnevaalin ensimmäisenä päivänä Australiassa, missä vaate aiheutti sensaation. Shrimptonin väitti helman lyhyyden johtuneen lähinnä siitä, että Rolfella oli ollut käytössään liian vähän kangasta. Hän myös esitti, että esiintymistä seurannut polemiikki johtui vähintään yhtä paljon siitä, ettei hän ollut käyttänyt käsineitä ja hattua, joiden katsottiin olevan konservatiivisessa yhteisössä välttämättömät.

Kehitys
Punainen samettiminimekko noin vuodelta 1965.
Minimekkoja häissä Kaakkois-Englannissa noin vuonna 1972.

Minihameen suosioon vaikutti suuresti myös André Courrèges, joka kehitti sitä omalla tahollaan ja liitti sen Mod-tyyliinsä kevät/kesä-kaudelle 1965. Hänen minihameensa olivat väljempiä ja niitä käytettiin valkoisten korkeavartisten saappaiden kanssa. Esittelemällä minihameen haute couture -maailmalle Courréges antoi sille enemmän uskottavuutta kuin mitä muuten olisi voitu odottaa katumuodilta.

Ylävartalon vaatteita kuten neulepaitoja muunnettiin silloin tällöin minimekoiksi. Sukkahousuista tuli erittäin muodikkaat pitkien sukkien sijasta erityisesti siksi, että lyhyt helma saattoi paljastaa sukan yläreunan. Mary Quant puolusti tällä kehityksellä minihameita: ”Eurooppalaisissa maissa, joissa minihameet kielletään kaduilla ja sanotaan niiden kutsuvan raiskaajia, ei ymmärretä että niiden alla on sukkahousut.”[1]

Suhde seksuaalisuuteen

1970-luku

1970-luvun puolivälissä muotiteollisuus palasi pidempiin hameisiin, kuten midi- ja maksihameeseen. Journalisti Christopher Booker esitti tälle kaksi syytä: ensinnäkin sen, ettei ”ollut melkein mitään minne mennä (...) minihameet eivät voineet lyhentyä”; ja toiseksi hän oli sitä mieltä, että ”pukeutuneina minihameisiin ja PVC-sadetakkeihin tytöt olivat muuttuneet kertakäyttöisiksi muoviesineiksi”[2]. Helmojen pidentyminen todella sattui yksiin feminismiliikkeen leviämisen myötä. 1960-luvulla minihame oli kuitenkin nähty vapautumisen symbolina, ja sitä käyttivät jotkut naiset, jotka tulivat tunnetuiksi naisasian edistäjinä, kuten Germaine Greer ja seuraavalla vuosikymmenellä Gloria Steinem.[3] Greer kirjoitti vuonna 1969:

Naiset vain tanssivat samalla kun heidän pitkät hameensa kiipesivät ylös ja heidän kureliivinsä haihtuivat, ja heidän nänninsä tunkivat läpi kuin hyasintin kärjet ja heidän vaatteensa kuihtuivat pelkiksi haituviksi ja verhon haamuiksi koristamaan ja ihannoimaan (...)[4].

Minihameet eivät koskaan todella kadonneet, ja esimerkiksi Blondie-yhtyeen Debbie Harry käytti niitä 1970-luvun lopun ”uuden aallon” aikana. Uuden aallon artisti Elvis Costellon kappaleessa ”(I Don’t Want to Go to) Chelsea” (1978) on kohta ”There’s no place here for the mini-skirt waddle”.

1980- ja 1990-luvut

1980-luvulla minihameet alkoivat tulla taas pinnalle, etenkin ”rah rah” -hameen (lyhyt röyhelöhame) muodossa. Näiden esikuvana olivat naispuolisten cheerleadereiden urheilutapahtumissa käyttämät hameet.

1980-luvun keskivaiheessa pullea ”puffball”-minihame oli lyhyen aikaa suosittu. Sitä käyttivät muiden muassa Walesin prinsessa Diana.[5] Monet naiset liittivät minihameen osaksi työasuaan, ja tapa yleistyi vuosisadan loppua kohden mentäessä. 1990-luvun puolivälissä tehdyt elokuvat ja TV-sarjat, kuten Frendit, Sinkkuelämää ja Ally McBeal osoittavat, kuinka laajalle minihameet olivat taas levinneet. TV-sarjassa Pokka pitää (1990–1995) snobbaileva Hyacinth Bucket tuohtuu useasti sisarensa Rosen lyhyistä hameista.

2000-luku

Vuosituhannen vaihteessa matalavyötäröiset farkut tulivat naisilla muotiin. Minihame on kehittynyt niin kutsutuksi mikrohameeksi, jonka tarkoitus on pikemminkin kuvata hameen ajatusta kuin toimia vartalon peitteenä. Paljastavuutensa vuoksi mikrohametta käytetään harvoin julkisesti. Minihameita nähdään myös housujen tai legginsien päälle puettuina, jolloin lahkeet peittävät sääret niiltä osin, jotka hame paljastaisi.

Lähteet
  1. Alison Adburghamin haastattelu, The Guardian, 10.10.1967.
  2. Christopher Booker (1980) The Seventies
  3. Holt, Patricia: Making Ms.Story / The biography of Gloria Steinem, a woman of controversy and contradictions SFGate. 24.9.1995. (englanniksi)
  4. Germaine Greer Oz-lehdessä helmikuussa 1969
  5. Puff it The Guardian. 7.3.2005. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.