Minervanpöllö

Minervanpöllöllä on suuri pää, pitkät jalat ja keltaiset silmät. Sen pituus on 21–27 cm, siipien kärkiväli noin 60 cm ja paino 140–200 g. Naaras on selvästi koirasta suurempi. Laji on usein aktiivinen myös päivällä, ja se liikkuu paljon maassa. Lentää tikkamaisesti syvään aaltoillen, ja lennossa havaitaan leveät ja pyöreäpäiset siivet. Laulu on matalahko, loppua kohden nouseva vihellys. Muita ääniä ovat äkäinen varoittelu ”kii-kii-kii…” sekä kimeä ”kiio”.

Lajista tunnetaan noin 13 alalajia, joista Euroopassa esiintyvä vidalii on tummin, ja Lähi-idässä pesivä lilith vaalein.

Minervanpöllö saalistaa pikkujyrsijöitä ja -lintuja, mutta lähes puolet sen ruokavaliosta koostuu hyönteisistä, etenkin kovakuoriaisista. Hyönteisiä se saalistaa erikoiseen tapaansa maassa pomppien.

Minervanpöllö elää metsissä, viljelysmailla, ruohomailla ja puoliaavikoilla.

Minervanpöllöä tavataan Espanjasta Venäjälle ulottuvalla alueella, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa Kiinaa, Koreaa ja Mongoliaa myöten sekä Pohjois-Afrikassa. Maailman populaatio on kooltaan ainakin ½–1 miljoonaa yksilöä. Euroopassa arvioidaan pesivän 216 000–330 000 paria. Laji pesii yleisenä Englannissa, jonne se istutettiin 1800-luvulla. Suomessa minervanpöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi kahdesti, 15. syyskuuta 1901 Muuramessa ja 26. toukokuuta 1983 Siikajoella.[2]

Minervanpöllö tekee puun- tai kivenkoloon pesän, johon se munii 3–6 munaa. Naaras hautoo munia 28–29 päivää. Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pesässä ruokittavina n. 25 vuorokautta. Minervanpöllö on yksiavioinen.