Tietoisuustaito

Tietoisuustaito, myös tietoisuustaidot, tietoinen läsnäolo, hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai mindfulness,[1] tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; mielen tyynnyttämistä ja kehon omien kokemusten uteliasta ja hyväksyvää havainnointia; oman olon kuuntelemista. Tietoisuustaitojen tausta on buddhalaisuudessa, ja länsimaissa niitä on sovellettu 1970-luvulta alkaen esimerkiksi hoitotyössä, urheiluvalmennuksessa ja työelämässä.

Luonne ja menetelmät

Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksiaan, kuten ruumiintuntemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan tai toimintayllykkeitään, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Hän suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen ja keskittää tietoisuutensa siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.[2]

Tietoisuustaitojen perusajatuksia on lainattu buddhalaisesta filosofiasta, mutta menetelmä ei sisällä uskonnollista eikä hengellistä puolta. Se ei myöskään ole rentoutumis- tai mielentyhjennysharjoitus, sillä se vaatii tietoista havainnointia.[3]

Tietoisuustaidoista on kehitetty useita eri menetelmiä, joilla on eri nimitykset. Tietoisuustaitoihin kuuluu meditatiivisia harjoituksia, jotka sisältävät useita erilaisia menetelmiä ja sovelluskohteita. Mindfulness-menetelmiksi voidaan kutsua nykyään länsimaissa harjoitettavia ja buddhalaisesta viitekehyksestä irtautuneita mindfulness-harjoituksen muotoja. Näistä yksi on yhdysvaltalaisen Jon Kabat-Zinnin MBSR-menetelmä (Mindfulness-Based Stress Reduction). Mindfulness-perustaisten menetelmien pohjana on buddhalaisen meditaation kahdeksanosaisen polun seitsemäs askel, sati.[4] Kabat-Zinn sanoo kehittäneensä MBSR-menetelmänsä vipassana-harjoitusten ja zen-meditaation pohjalta.[5]

Soveltaminen

Jon Kabat-Zinnin MBSR-menetelmää käytettiin aluksi kroonikkopotilaiden hoidossa Massachusettsin yliopiston lääketieteellisen koulun kipuklinikalla, jonka Kabat-Zinn perusti 1970-luvulla. Hyvien tulosten seurauksena menetelmää alettiin tutkia maailmalaajuisesti ja käyttää terveydenhoidon tukena. Sillä hoidetaan laajaa joukkoa erilaisia vaivoja, kuten masennuksen, työstressin, uupumuksen ja kipujen aiheuttamia ongelmia. Menetelmää hyödyntävät psykiatrit, terapeutit ja kivunhoitoon erikoistuneet lääkärit.[6]

Tietoisuustaitoja on sovellettu psykoterapioissa ja pitkäaikaissairauksien tukihoidossa. Tietoisuustaito kuuluu kognitiivisten psykoterapioiden menetelmiin. Suurelle osalle psyykkisistä häiriöistä on nykyisin olemassa tietoisuustaitoihin perustuva terapiamalli.[3]

Vuonna 2015 julkaistussa satunnaisten vertailukokeiden katsauksessa ja meta-analyysissä todettiin standardisoitujen mindfulness-pohjaisten terapiamenetelmien, kuten MBSR-menetelmän, lievittäneen ahdistuksen oireita. Syöpäpotilailla menetelmällä ei ollut vaikutuksia fyysiseen terveyteen, mutta kylläkin ahdistusoireisiin ja elämänlaatuun. Kroonisilla kipupotilalla hoito ei ollut tehokkaampaa kuin vertailuryhmässä. Masennuksen hoidossa merkitsevää eroa vertailuna käytettyyn hoitomenetelmään ei saatu. Kaikkiaan aihetta koskevat tutkimukset olivat laadultaan vaihtelevia ja tulokset heikkotasoisissa tutkimuksissa menetelmälle suotuisampia kuin korkeatasoissa tutkimuksissa. [7]

MBSR-menetelmää käytetään hoidon lisäksi nykyisin myös muun muassa työelämässä ja urheiluvalmennuksessa.[6]

Historiaa

Tietoisuustaidon käsitteen historia johtaa muinaiseen Intiaan, missä Indus-laakson korkeakulttuuriin liittyi jo yli 3 000 vuotta sitten kontemplatiivisen kulttuurin piirteitä. Varhaiseen intialaiseen filosofiaan kuuluivat keholliset harjoitukset, joiden avulla voitiin perehtyä kehon ja mielen yhteyteen. Joogassa kehittyneessä pranayama-harjoituksessa mieli pyrittiin rauhoittamaan hengitystä säätelemällä. Buddhalaisuuden perustaja Siddhartha Gautama keksi oman kehon ja mielen tarkkailun ilman pyrkimystä muuttaa kokemuksia ja havaintoja (paliksi sati). Buddhan kahdeksanosaisen polun seitsemäs askel, samma sati, ’oikeanlainen tarkkaavaisuus’, merkitsee huomion palauttamista siihen, minkä henkilö on kehossaan valinnut huomion kohteeksi. Satin asema on säilynyt vahvana theravadabuddhalaisessa vipassana-meditaatiossa.[8]

Buddhalaisuuden levittyä Intian rajojen ulkopuolelle kolmannelta vuosisadalta eaa. alkaen levisivät myös Buddhan opetukset oikeanlaisesta tarkkaavaisuudesta, ja Kiinassa ja Japanissa siitä syntyi zen (kiin. chán). Kiinalaisessa chán-buddhalaisuudessa kehittyi ”hiljainen valaiseminen” eli ”vain istuminen”, jossa ollaan valppaana ilman kiinnittymisen kohteita. Zen levisi länteen 1900-luvulla, kun Japanissa oli alettu painottaa meditaation kulttuurista riippumatonta ja uskonnollisuudesta vapaata puolta ja zenin ja vipassanan meditaatioharjoituksista tuli lännessä suosittuja. Yhdysvaltalainen meditaation harjoittaja ja lääketieteen professori Jon Kabat-Zinn yhdisti 1970-luvun lopulla buddhalaiset harjoitukset ja ideat hoitotyöhön, jolloin sai alkunsa länsimaiseen psykologiaan perustuva mindfulness-opetus.[8]

Lähteet
  • Kortelainen, Ilmari; Saari, Antti; Väänänen, Mikko (toim.): Mindfulness ja tieteet: Tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena. Tampere University Press, 2014. ISBN 978-951-44-9549-6.

Viitteet
  1. Kortelainen et al. 2014, s. 37.
  2. LL Maaria Koivisto, PsykLis Jan-Henry Stenberg, LT Heikki Nikkilä, PsM Annika Rosenqvist ja LT, FM, prof. Hasse Karlsson: Tietoisen läsnäolon taidot Terveyskirjasto. 18.11.2009. Duodecim. Viitattu 10.4.2016. [vanhentunut linkki]
  3. Seppo Kähkönen, Nils Holmberg, Irma Karila (toim.): ”1. Kognitiivisen psykoterapian luonne ja kehityshistoria”, Kognitiivinen psykoterapia. Duodecim, 2008.
  4. Kortelainen et al. 2014, s. 9.
  5. Kortelainen et al. 2014, s. 11.
  6. Kortelainen et al. 2014, s. 96.
  7. Rinske A. Gotink, Paula Chu, Jan J. V. Busschbach, Herbert Benson, Gregory L. Fricchione, M. G. Myriam Hunink: Standardised Mindfulness-Based Interventions in Healthcare: An Overview of Systematic Reviews and Meta-Analyses of RCTs PLoS One. 16.4.2015. Viitattu 10.4.2016.
  8. Kortelainen et al. 2014, s. 13–16.

    Kirjallisuutta
    • Kabat-Zinn, Jon: Olet jo perillä: Tietoisen läsnäolon taito. (Wherever You Go, There You Are: Mindfulness Meditation in Everyday Life, 1995.) Suomentanut Tuija Turpeinen. Helsinki: Basam Books, 2004 (2. painos 2006). ISBN 952-5534-13-8.
    • Klemola, Timo: Mindfulness: tietoisuuden harjoittamisen taito. Jyväskylä: Docendo, 2013. ISBN 9789525912746.
    • Nilsonne, Åsa: Kuka ohjaa elämääsi? - tietoisuustaidot arjen apuna. (Vem är det som bestämmer i ditt liv? - Om medveten närvaro, 2004). Suomentanut Bergroth, Riitta. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4413-2.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.