Minardi

Minardi M185 Rodrigo Callegon ajamana Brands Hatchin radalla järjestetyssä tilaisuudessa syyskuussa 2005.

Kausi 1985 oli Minardi-tallin ensimmäinen kausi Formula 1 -sarjassa. Minardin M185-autoa ajoi vain yksi kuljettaja, Pierluigi Martini.[11] Talli käytti Pirellin renkaita ja Cosworthin ja Motori Modernin moottoreita. Cosworthin DFV-moottoria käytettiin vain kahdessa ensimmäisessä kilpailussa.^lähde?

Kauden kuudestatoista kilpailusta Martini laskettiin ajaneeksi maaliin asti kolmessa. Hän karsiutui yhdestä ja keskeytti muissa kilpailuissa.[12] Saksan GP:ssä hän keskeytti moottoririkon takia, mutta koska hän keskeytti kilpailun loppuvaiheilla, sai hän loppusijoituksekseen 11.[13] Kauden paras sijoitus oli kahdeksas kauden viimeisessä osakilpailussa Australian GP:ssä.[11] Hyvästä sijoituksesta huolimatta hän oli kuitenkin kilpailussa viimeinen maaliin ajanut kuljettaja neljä kierrosta voittaneelle Keke Rosbergille jääneenä.[14]

Talli ei saavuttanut esikoiskaudellaan yhtään MM-pistettä.[15]

Kaudella 1986 Minardilla ajoi kaksi kuljettajaa: italialaiset Andrea de Cesaris ja Alessandro Nannini.[16] Talli käytti edellisen kauden M185-autosta kehitettyä M185B-versiota ja uutta M186-autoa. Minardi käytti edelliskauden tapaan Pirellin renkaita. Moottori oli Motori Modernin V6-turbomoottori.^lähde?

Kausi oli keskeytyksiä täynnä. Molemmat kuljettajat keskeyttivät kolmessatoista kilpailussa kuudestatoista.[17][18] Lisäksi Monacon GP tuotti jälleen kerran sen verran vaikeuksia, että kumpikaan kuljettaja ei selvinnyt aika-ajoista itse kilpailuun.[19] Kauden paras kilpailu oli Meksikon GP, jossa de Cesaris oli kahdeksas ja Nannini neljästoista. Nannini tosin jäi kärjelle neljä kierrosta.[20]

Kauden aikana talli ei onnistunut saavuttamaan yhtään MM-pistettä.[21]

Kausi 1987 ei ollut edelliskautta parempi. Autoja ajoivat espanjalainen Adrián Campos ja edelliskaudella tallissa ajanut Alessandro Nannini.[22] B186B- ja B187-autoissa oli edelleen Motori Modernin moottorit, mutta tällä kertaa Goodyearin renkaat.

Kausi alkoi vaisusti. Heti ensimmäisen kilpailun, Brasilian GP:n, tuloksena oli Nanninin keskeytys ja Camposin hylkäys.[23] Monacon GP:n lähtöön Campos ei edes osallistunut.[24] Vasta kauden puolivälin kohdalla auto onnistuttiin ajamaan maaliin asti. Ensimmäisen kerran näin kävi Unkarin GP:ssä, jossa Nannini oli yhdestoista.[25] Italian GP:ssä hän onnistui lisäksi ajamaan sijalle 16 ja Portugalin GP:ssä sijalle 11.[25] Hän tosin oli Italiassa viimeinen ja Portugalissa häneltä loppui polttoaine muutama kierros ennen loppua.

Espanjan GP:ssä Campos onnistui lopulta ajamaan autonsa maaliin asti, vaikkakin neljä kierrosta voittaneelle Nigel Mansellille hävinneenä.[26] Tämä jäi hänen kauden ainoaksi kilpailukseen, jossa hän pääsi maaliin. Nannini sen sijaan sai kolme kertaa lopputuloksissa sijoituksen. Kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa molemmat kuljettajat taas keskeyttivät.^lähde?

Talli ei saavuttanut kaudella yhtään MM-pistettä.[27]

Kausi 1988 oli parempi kuin kolme edellistä kautta, sillä talli saavutti historiansa ensimmäiset pisteet ja kuljettajat saivat ajettua autonsa useimmin maaliin. Vastapainoksi tälle kilpailuista karsiuduttiin – eli aika-ajoista ei selviydytty itse kilpailuun – kaiken kaikkiaan seitsemään kertaan. Tallin kuljettajina aloittivat jo edelliskaudella tallissa ajanut Adrián Campos ja uutena kuljettajana toinen espanjalainen Luis Pérez Sala.[28] Moottorina oli Cosworthin moottorit.

Camposin ajosuoritukset eivät olleet päätä huimaavia, vaikka hän onnistuikin ajamaan San Marinon GP:ssä maaliin asti sijalle 16.[29] Hän karsiutui Monacon, Meksikon ja Kanadan kilpailuista, kun taas Pérez Sala selviytyi niissä itse kilpailuun.[30][31] Campos saikin tallista potkut ja menetti paikkansa Pierluigi Martinille, joka oli ajanut Minardilla kaudella 1985.

Martini onnistui heti ensimmäisessä kilpailussaan, Yhdysvaltain GP:ssä, saavuttamaan tallin historian ensimmäisen pisteen.[32] Piste oli myös hänen uransa ensimmäinen. Sekä Martini että Pérez Sala onnistuivat vähän väliä ajamaan maaliin asti, mutta suuri pettymys oli Saksan ja Belgian GP:t, joissa kumpikaan ei selvittänyt tietään aika-ajoista kilpailuun.[31][32]

Kauden päätteeksi talli onnistui siis keräämään yhden MM-pisteen. Sillä talli saavutti kymmenennen sijan valmistajien MM-sarjassa.[33]

Kausi 1989 oli edelliskauden tapaan tuloksien perusteella epätasainen. Kuljettajina jatkoivat Martini ja Luis Pérez Sala.[34] Tallin M188B- ja M189-autoissa oli Cosworthin moottorit ja Pirellin renkaat.

Kausi ei lähtenyt hyvin käyntiin. Seitsemän ensimmäistä kilpailua päätyivät molempien kuljettajien osalta joko keskeytykseen tai kilpailusta karsiutumiseen. Kauden kahdeksas kilpailu, Britannian GP, tosin oli kauden kohokohta. Molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan pisteille: Martini oli viides ja Pérez Sala kuudes. Kilpailusta talli saavutti siten kolme pistettä.[35]

Loppukausi sujui melko hyvin. Satunnaisista karsiutumisista ja keskeytyksistä huolimatta kuljettajat onnistuivat ajamaan muutamaan otteeseen maaliin asti. Portugalin GP:hen Martini lähti viidennestä lähtöruudusta ja onnistui ajamaan maaliin samalla sijalla.[36] Lisäksi hän jopa johti kilpailua. Johtokierros oli Minardin ensimmäinen, mutta se jäi sen historian viimeiseksi.[37]

Martini oli sivussa Japanin GP:stä, jossa hänet korvasi Paolo Barilla.[38] Kauden viimeisessä kilpailussa, Australian GP:ssä, Martini oli taas mukana. Hän onnistui saavuttamaan aika-ajoissa kolmannen lähtöruudun kilpailuun. Itse kilpailussa hän ajoi kuudenneksi ja saavutti yhden MM-pisteen.[39] Pérez Sala ei sen sijaan saavuttanut Britannian GP:n jälkeen pisteitä.[40]

Minardi saavutti kaudella yhteensä kuusi MM-pistettä, ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle 11.[41]

Uusi vuosikymmenen ei alkanut kuten edellinen oli loppunut. Kaudella 1990 kuljettajina jatkoivat Pierluigi Martini ja Paolo Barilla.[42] Tallin M189B- ja M190-autoissa oli Pirellin renkaat ja Cosworthin moottorit.

Kausi oli melko tasainen sekoitus keskeytyksiä, karsiutumisia ja pistesijojen ulkopuolelle jäämistä. Melkein puolet kilpailuista päättyi keskeytykseen. Martini onnistui ajamaan kahdessa ensimmäisessä kilpailussa melko lähelle pistesijoja.[43] Merkittävää oli, että hänen lähtöruutunsa kauden ensimmäiseen kilpailuun, Yhdysvaltain GP:hen, oli toinen.[44] Tämä oli Minardin ensimmäinen, mutta samalla ainoa eturivin lähtöruutu.[37] Itse kilpailussa hän jäi täpärästi pisteiden ulkopuolelle sijalle seitsemän. San Marinon GP:ssä Martini olisi selvinnyt itse kilpailuun, mutta hän loukkaantui perjantain harjoituksissa sen verran, että joutui jättämään itse kilpailun väliin.[45] Martini onnistui selvittämään tiensä aika-ajoista jokaisella kerralla kilpailuun, kun taas Barilla karsiutui viidesti. Niinpä hänet korvasi kahdessa viimeisessä kilpailussa italialainen Gianni Morbidelli.[46]

Minardi ei saavuttanut kaudella 1990 yhtään pistesijaa, joten se jäi kokonaan ilman pisteitä.[47]

Kaudeksi 1991 Minardi sai M191-autoonsa Ferrarin V12-moottorit ja Goodyearin renkaat. Kuljettajina jatkoivat Pierluigi Martini ja Gianni Morbidelli.[48] Roberto Moreno korvasi Morbidellin kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa.[49]

Kausi oli siinä mielessä menestys, että tallin kuljettajat eivät kertaakaan karsiutuneet kilpailusta koko kauden aikana. Lisäksi yli puolet kilpailusta onnistuttiin ajamaan maaliin asti.[50][51] Martini onnistui sivuamaan tallin historian parasta sijoitusta, neljättä sijaa, kahteen otteeseen. Ensin San Marinon GP:ssä ja myöhemmin Portugalin GP:ssä.[50] Kilpailuihin hän lähti hyvistä lähtöruuduista 8 ja 9. Martini ja Morbidelli jäivät lisäksi molemmat kerran juuri ja juuri pisteiden ulkopuolelle seitsemännelle sijalle.[50][51]

Koko kaudella talli keräsi yhteensä kuusi MM-pistettä, jotka kaikki olivat Martinin keräämiä. Valmistajien MM-sarjassa talli sijoittui seitsemänneksi.[52]

Kaudella 1992 kuljettajakaksikkona aloittivat esikoiskauttaan ajanut brasilialainen Christian Fittipaldi ja tallissa toista kokonaista kauttaan ajanut Gianni Morbidelli.[53] Täksi kaudeksi Minardi sai käyttöönsä Lamborghinin V12-moottorit.[54] Rengastoimittajana jatkoi Goodyear. Autona oli kolme eri versiota: M191B ja M191L, jotka olivat kehitysversioita edelliskauden M191:stä, ja M192, joka oli uusi auto.

Keskeytyksien lisäksi kauteen mahtui muutama kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen ja yksi pistesija, jonka Fittipaldi saavutti Japanin GP:stä.[55] Alex Zanardi korvasi loukkaantuneen Fittipaldin Britannian GP:stä Unkarin GP:hen, mutta hän karsiutui kahdesta kilpailusta, eikä hän onnistunut kertaakaan ajamaan maaliin asti.[56] Myös Fittipaldi ja Morbidelli karsiutuivat joistain kilpailuista. Fittipaldi kaiken kaikkiaan kolmesta ja Morbidelli yhdestä, Unkarin GP:stä. Unkarin GP oli pettymys, sillä juuri siitä kilpailusta sekä Morbidelli että Zanardi karsiutuivat.[57]

Koko kaudella talli saavutti yhden MM-pisteen. Lopullinen sijoitus valmistajien MM-sarjassa oli kahdestoista.[54]

Kaudella 1993 kuljettajana jatkoi Christian Fittipaldi, joka sai tallikaverikseen italialaisen Fabrizio Barbazzan.[58] Talli sai kaudeksi 1993 M193-autoonsa Fordin moottorit.[59] Rengastoimittajana jatkoi kolmatta vuotta peräkkäin Goodyear.

Kausi alkoi hyvin. Fittipaldi sivusi Minardin parasta sijoitusta ajamalla Etelä-Afrikan GP:ssä neljänneksi.[60] Hän saavutti sijoituksestaan kolme pistettä. Fabrizio Barbazza ajoi kaksi kertaa peräkkäin pistesijoille: ensin Euroopan GP:ssä ja sitten San Marinon GP:ssä.[61] Molemmissa kilpailussa hän ajoi kuudenneksi ja sai yhden kummastakin pisteen. Barbazzalle keskeytyksiä kolme enemmän kuin Fittipaldille, joka onnistui ajamaan viidenneksi Monacon GP:ssä, ja oli hyvillä sijoilla Euroopan ja Espanjan kilpailuissa. Britannian GP:stä kauden loppuun Pierluigi Martini korvasi Barbazzan.[62] Lisäksi Jean-Marc Gounon korvasi Fittipaldin kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa.[63] Pistesijoja ei Fittipaldin Monacon viidennen sijan jälkeen enää saavutettu, mutta sijoituksia kymmenen parhaan joukkoon sijoituttiin muutamaan otteeseen. Nykyisen pistelaskujärjestelmän (pisteitä kymmenelle parhaalle) mukaan Minardi olisikin saavuttanut lisäksi muutamasta kilpailusta pisteitä.^lähde?

Pisteitä kertyi kauden loppuun mennessä kaiken kaikkiaan seitsemän, mikä oli enemmän kuin millään aikaisemmalla kaudella. Sijoitus valmistajien MM-sarjassa oli kahdeksas.[59]

Pierluigi Martini kauden 1994 autolla Britannian GP:ssä.

Kaudeksi 1994 Minardi yhdistyi Scuderia Italia -tallin kanssa, jotta tallin toiminta jatkuisi. Kuljettajina aloittivat nyt jo seitsemännellä eri kaudella tallissa ajanut Pierluigi Martini, joka sai tallikaverikseen Scuderia Italia -tallissa edellisellä kaudella ajaneen Michele Alboreton.[64] Pienten tallien joukko alkoi 1990-luvun puolivälin lähestyessä kutistua, minkä takia Minardi alkoi vähitellen siirtyä tallien keskikastista kohti häntäpäätä. Kaudella 1994 Minardin M193B- ja M194-autoissa oli Fordin moottorit ja Goodyearin renkaat.^lähde?

Kausi oli melko samanlainen kuin kausi 1993. Siihen kuului tasaisesti keskeytyksiä ja maaliin ajamisia sekä muutama pistesija. Alboreto ajoi kuudenneksi Monacon GP:ssä ja saavutti yhden pisteen.[65] Sitä ennen hän oli joutunut keskeyttämään kolmessa edellisessä kilpailussa.[66] Martini ajoi pisteille Espanjan GP:ssä ja Ranskan GP:ssä.[67] Molemmissa hän ajoi sijalle viisi, vaikka lähti kilpailuun ruuduista 18 ja 16. Pistesijojen lisäksi Alboreto ja Martini ajoivat kymmenen parhaan joukkoon seitsemän kertaa.[67][66]

Kauden päätyttyä Alboreto ja Martini olivat keränneet pisteitä yhteensä viisi. Viidellä pisteellään talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle kymmenen.[68]

Kauden päätteeksi Michele Alboreto lopetti vuonna 1981 alkaneen Formula 1 -uransa.^lähde?

Vaikka kaudella 1995 Minardit keskeyttivät vähemmän, kertyi pisteitä vähemmän kuin kaudella 1994: vain yksi. Kuljettajina aloittivat Pierluigi Martini ja italialainen Luca Badoer, joka korvasi tallissa eläkkeelle jääneen Michele Alboreton.[69] M195:ksi nimetyssä autossa oli Fordin V8-moottori ja Goodyearin renkaat.

Kauden aikana sekä Martini että Badoer ajoivat melko tasaisesti maaliin asti. Kauden puoleenväliin mennessä he olivat sijoittuneet kymmenen parhaan joukkoon yhteensä neljä kertaa, mutta pistitili ei ollut kummallakaan vielä auennut. Kauden yhdeksännen kilpailun, Saksan GP:n, jälkeen Martini kuitenkin sai potkut tallista.[70] Loppukaudeksi hänet korvasi portugalilainen Pedro Lamy,[71] joka oli kahdella edellisellä kaudella ajanut yhteensä kahdeksan kilpailua Lotus-tallissa.

Lamyn sijoitukset kauden kahdeksassa viimeisessä kilpailussa olivat parempia kuin Badoerin. Hän onnistui kauden päättäneessä Australian GP:ssä ajamaan kuudennelle sijalla, ja sai näin yhden pisteen.[72] Hänestä tuli ensimmäinen pisteille ajanut portugalilaiskuljettaja. Muita pistesijoja talli ei kaudella saavuttanut.[73]

Australiasta saadun yhden pisteen ansiosta Minardi sijoittui valmistajien sarjassa sijalle kymmenen.[73]

Potkut kesken saanut Pierluigi Martini jäi eläkkeelle formuloista. Hän ajoi Minardi-tallissa kaikkiaan kahdeksalla eri kaudella ja saavutti tallille 20 MM-pistettä.^lähde?

Kaudella 1996 Benettonin silloinen tallipäällikkö Flavio Briatore osti osan Minardista. Koska hän ei pystynyt myymään osuuttaan British American Tobaccolle kuten hän olisi toivonut, hän myi osuutensa Gian Carlo Minardille ja Fondmetal-tallin entiselle omistajalle Gabriele Rumille.

Kaudella kävi ilmi pienempien tallien poistumisesta aiheutunut Minardin putoaminen lähemmäksi viimeisiä sijoja. Talleja, joiden kanssa Minardi oli tavallisesti taistellut välillä kymmenen parhaan joukkoon pääsystä, oli pikkuhiljaa poistunut sarjasta. Näitä olivat muun muassa Larrousse, Dallara ja Fondmetal. Kauden 1996 kuljettajina Minardilla aloittivat Pedro Lamy ja tulokaskuljettaja Giancarlo Fisichella.[74] Tallin käyttämä M195B-auto oli kehitysversio kauden 1995 autosta. Myös siinä oli Fordin moottorit ja Goodyearin renkaat.

Minardin oli tyytyminen edelliskausia huonompiin sijoituksiin. Edelliseen kauteen verrattuna keskeytyksiä tuli enemmän, eikä kymmenen joukkoon päästy kuin neljä kertaa, kun 1995 päästiin kymmenesti. Brasilialainen Tarso Marques ajoi Fisichellan tilalla kauden toisessa ja kolmannessa kilpailussa Brasilian ja Argentiinan GP:issä.[75] Fisichella ajoi seuraavat seitsemän kilpailua, joista hän keskeytti neljässä. Giovanni Lavaggi korvasi hänet kauden kuudessa viimeisessä kilpailussa, mutta hän karsiutui kahdessa niistä.[76]

Kausi 1996 ei tuottanut Minardille yhtään MM-pistettä.[77] Samalla yhteistyö Fordin ja Goodyearin kanssa päättyi tähän kauteen. Talli ehti ajaa Goodyearin renkailla kahdeksan kautta ennen vaihtamista Bridgestonen renkaisiin kaudeksi 1997.^lähde?

Kaudeksi 1997 Minardi vaihtoi moottoritoimittajakseen Hartin ja rengastoimittajakseen Bridgestonen, joka oli F1-sarjassa ensimmäistä kauttaan. Kauden alkaessa M197-autoa ajoivat tulokaskuljettaja Jarno Trulli ja kuudetta kauttaan formuloissa ajanut Ukyō Katayama.[78]

Kausi 1997 oli melko samanlainen kuin 1996, mutta tällä kertaa kukaan Minardin kuljettajista ei karsiutunut kilpailusta. Trulli onnistui ajamaan kahdesti kymmenen parhaan joukkoon, molemmilla kerroilla yhdeksänneksi, kunnes hän siirtyi Prost-talliin. Häntä korvaamaan tuli Tarso Marques.[79] Katayama ja Marques keskeyttivät noin puolet kauden lopuista kilpailuista, eivätkä he saavuttaneet koko kautena yhtään MM-pistettä.[79][80]

Talli jäi ainoana tallina ilman pisteitä kauden päätteeksi, jos mukaan ei lasketa vain yhteen kilpailuun osallistunutta Lola-tallia.[81] Pisteetön kausi oli tallille jo toinen perättäinen ja yhteensä kuudes.^lähde?

Kausi 1998 jatkui samalla lailla kuin kausi 1997. Tällä kertaa tallin M198-autoa ajoivat Prostilla kaksi pistettä saavuttanut japanilainen Shinji Nakano ja tuloskauttaan ajanut argentiinalainen Esteban Tuero.[82] Minardilla oli tällä kaudella käytössään yhden kauden tauon jälkeen Fordin moottorit.[83] Lisäksi talli käytti Bridgestonen urallisia renkaita.

Esteban Tuero onnistui ajamaan maaliin asti neljässä kilpailussa,[84] kun taas Nakano ajoi kymmenessä kilpailussa.[85] Kumpikaan ei karsiutunut kilpailusta kertaakaan. Molemmat kuljettajat ajoivat täyden kauden. Silloin tällöin jompikumpi kuljettajista pääsi kymmenen parhaan joukkoon. Nykyisten sääntöjen mukaan Minardi olisikin saavuttanut viisi pistettä, mutta koska pisteitä jaettiin tuolloin vain kuudelle parhaalle, ei talli saavuttanut pisteen pistettä.

Kausi päättyi Tueron kannalta harmillisesti. Japanin GP:ssä hän törmäsi Toranosuke Takagin perään Suzukan radan viimeisessä shikaanissa, koska hän painoi vahingossa kaasua jarrun sijaan. Tilanne päättyi pieneen käsirysyyn. Takagin ja Tueron kolarin seurauksena radalle jäi autoista irronnutta romua, johon muutamaa kierrosta myöhemmin ajoi mestaruudesta taistellut Michael Schumacher.^lähde? Schumacherin rengas puhkesi ja hän joutui keskeyttämään, ratkaisten mestaruustaiston Mika Häkkisen hyväksi. Kauden jälkeen Tuero jätti formulat ja siirtyi muualle kilpailemaan.^lähde?

Pisteetön kausi oli tallille jo kolmas perättäinen.^lähde?

Kausi 1999 oli jonkin verran parempi kuin kausi 1998, sillä talli onnistui saavuttamaan yhden MM-pisteen ja sijoitukset olivat muutenkin parempia.[86][87] M01-autoa ajoivat tallissa kaudella 1995 ajanut Luca Badoer ja ensimmäistä kauttaan ajanut espanjalainen Marc Gené.[88]

Seitsemän ajetun kilpailun jälkeen Minardin kuljettajat olivat onnistuneet ajamaan kuudesti kymmenen parhaan joukkoon. Pisteitä he eivät tosin vielä saavuttaneet. Sateen sotkema Euroopan GP oli kuitenkin kauden kohokohta. Moni huippukuljettaja keskeytti kilpailussa, minkä ansiosta Gené onnistui nousemaan kuudenneksi.[89] Tilanne näytti kuitenkin eräässä vaiheessa paljon paremmalta, kun Badoer ajoi neljäntenä ja Gené kuudentena. Badoer joutui kuitenkin keskeyttämään neljänneltä sijaltaan, jonka jälkeen Badoer puhkesi kyyneliin autonsa viereen. Kilpailun loppuvaiheilla viidenneksi noussut Gené joutui Mika Häkkisen ohittamaksi, minkä takia Gené putosi kuudenneksi. Pisteen myötä kolme kautta kestänyt pisteetön ajanjakso päättyi.^lähde?

Talli sijoittui yhden pisteensä turvin valmistajien MM-sarjassa kymmenenneksi, ja voitti British American Racing -tallin eli BAR-tallin.[90]

Vuosituhannen vaihduttua myös auton väritys vaihtui keltaiseksi. Kaudella 2000 kuljettajana jatkoi kaudella 1999 tallille pisteen saavuttanut Marc Gené, joka sai tallikaverikseen Gastón Mazzacanen. M02-autossa oli Fondmetal-merkkiset moottorit.[91]

Kaudella 2000 keskeytyksiä tuli muihin kausiin verrattuna melko vähän, mutta sijoitukset olivat huonoja. Molemmat autot keskeyttivät vain kauden seitsemännessä kilpailussa, Monacon GP:ssä.[92] Eroa heidän keskeytyksillään oli vain kierros. Kauden paras tulos oli Genén ajama kahdeksas sija, minkä hän saavutti kaksi kertaa.[93] Sitä paremmalle sijalle kumpikaan kuljettajista ei kuitenkaan yltänyt eikä pisteitäkään siten kaudella tullut.^lähde?

Pisteittä jääneen Minardin lisäksi myös Prost-talli jäi pisteittä. Koska Minardin tulokset olivat keskimäärin Prostin tuloksia parempia, sijoittui Minardi valmistajien MM-sarjasa Prostin edelle, vaikkakin sijoitus oli jaettu viimeinen sija.[91]

Kauden vaihduttua australialaisesta Paul Stoddartista oli tullut tallin uusi omistaja, koska Gabriele Rumi oli kuolemaisillaan syöpään.[2] Hän uudisti muun muassa autojen nimeämiskäytäntöä siten, että autojen nimien kaksi ensimmäistä kirjainta olivat hänen nimikirjaimensa PS.[37] Yhden kauden kestänyt keltainen väritys sai väistyä kaudella 2001, kun uuden omistajan myötä väritys vaihtui mustaksi.^lähde?

Kauden 2001 kuljettajina olivat espanjalainen tulokaskuljettaja Fernando Alonso ja paluun tehnyt Tarso Marques,[94] joka kuitenkin joutui väistymään tallista kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa, jolloin hänet korvasi ensimmäinen malesialainen kuljettaja Alex Yoong.[95] Talli käytti PS01-autoissaan European-nimisiä moottoreita[96] ja ensimmäistä kertaa historiassaan Michelinin renkaita. Talli käytti autoissaan samoja moottoreita kuin millä se kilpaili edellisellä kaudella. Jo pelkästään tämän takia talli oli moottoritehoiltaan noin sata hevosvoimaa muita jäljessä.[97]

Ensimmäistä kauttaan ajanut Alonso pystyi parempiin suorituksiin kuin Marques. Neljässätoista kilpailussa, jossa Alonso ja Marques ajoivat tallikavereina, Alonso ajoi maaliin seitsemästi ja Marques viidesti. Marquesin korvannut Yoong onnistui ajamaan kolmesta kilpailustaan kerran maaliin.[95]

Kauden ensimmäisessä kilpailussa Australian GP:ssä tallilla ei ollut vara-autoa ollenkaan. Tarso Marques ajoi aika-ajoissa 107 %:n karsinta-ajan alle ja joutui lisäksi käyttämään Alonson autoa. Tuomaristo kuitenkin poikkeuksellisesti päästi hänet kilpailuun tallin vedottua teknisiin ongelmiin ja vara-auton puuttumiseen.[98] Talli sai vara-autonsa kuitenkin jo seuraavaan kilpailuun Malesian GP:hen.[99] Belgian GP:n aika-ajoissa kumpikaan autoista ei alittanut 107 prosentin karsintarajaa, mutta tuomaristo päätti antaa tallin osallistua itse kilpailuun lähinnä huonojen sääolosuhteiden takia. Samalla lailla kävi myös Arrows-tallille.[100]

Pisteitä talli ei kaudella 2001 kuitenkaan saavuttanut.[96]

Mark Webber kauden 2002 Ranskan GP:ssä.

Kaudeksi 2002 Minardi siirtyi käyttämään Asiatechin moottoreita.[101] Kuljettajina olivat edellisellä kaudella kolme kilpailua ajanut Alex Yoong, ja esikoiskauttaan ajanut australialainen Mark Webber.[102] PS02-autossa oli Asiatechin moottorien lisäksi Michelinin renkaat.^lähde?

Talli onnistui katkaisemaan kaksi vuotta kestäneen pisteettömän ajanjaksonsa heti avauskilpailussa Australian GP:ssä, jossa kotikilpailuaan ajanut tulokaskuljettaja Mark Webber ajoi viidenneksi.[103] Hän saavutti siis ensimmäiset pisteensä heti ensimmäisessä kilpailussaan ja vieläpä tallilla, joka oli kaukana kärkitaisteluista. Webber onnistui kauden kuluessa ajamaan useaan kertaan lähelle kymmenen parhaan joukkoa, ja ylsikin sinne avauskilpailun jälkeen kahdesti.[104]

Kesäkuussa 2002 Minardin uutisoitiin saaneen tv-rahat, jotka jäivät maksamatta edellisellä kaudella konkurssiin menneelle Prost-tallille. Summan suuruus oli noin 12 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Summa toi tallille jonkin verran taloudellista helpotusta. Päätös oli lopulta myös muiden F1-tallien hyväksymä,[105] mutta rahanjakoa vastustivat muun muassa McLarenin tallipäällikkö Ron Dennis[106] ja Arrowsin tallipäällikkö Tom Walkinshaw.[107]

Kenties turhauttavin kilpailu tallille oli Espanjan GP. Tallilla oli koko viikonlopun ongelmia auton siipien kanssa. Lauantaina Yoongin autosta irtosi etusiipi, kun hän ylitti rataa reunustanutta kanttikivitystä.[108] Sunnuntaiaamun lämmittelyssä vuorostaan Webberin autosta irtosi takasiipi, kun hän jarrutti pääsuoran päässä.[108] Kumpikaan kuljettajista ei kuitenkaan loukkaantunut tilanteissa. Talli päätti lopulta vetäytyä itse kilpailusta turvallisuussyihin vedoten. Paul Stoddartin mielestä olisi ollut vastuutonta ajattaa autoja kilpailussa, koska ongelmien vika ei ollut tiedossa.[109]

Alex Yoongin kausi ei mennyt Webberiin verrattuna erityisen hyvin. Vaikka hän sijoittui Australiassa hyvin seitsemänneksi, ajoi hän maaliin enää neljässä kilpailussa koko kaudella. Lisäksi hän karsiutui 107 %:n säännön takia kolmesta kilpailusta.[110] Paul Stoddart harkitsikin Saksan GP:n aika-ajojen alla siirtävänsä Yoongin testikuljettajaksi, koska karsiutui aika-ajoissa, ja jäi Webberin aika-ajokierrosajalle kaksi sekuntia.[111] Talli päätyi lopulta ratkaisuun, jonka mukaan Anthony Davidson korvaisi hänet. Davidson ajoi kuitenkin vain Unkarin ja Belgian GP:issä, minkä jälkeen Yoong ajoi kauden lopuissa kilpailuissa. Molemmat Davidsonin kilpailut päättyivät keskeytykseen.[112]

Hyvästä avauskilpailusta huolimatta talli ei onnistunut loppukaudella saavuttamaan enää yhtään pistettä. Ainoiksi pisteiksi jäivät Webberin saavuttamat kaksi pistettä. Minardi sijoittui valmistajien MM-sarjassa jaetulle viimeiselle sijalle Toyotan ja Arrowsin kanssa.[101]

Kaudella 2003 tallin autoja ajoivat paluun formuloihin tehnyt Jos Verstappen ja tulokaskuljettaja Justin Wilson.[113] Verstappenin kanssa kuljettajanpaikasta taisteli Christijan Albers,[114] mutta talli päätyi lopulta Verstappeniin. Tanskalainen Nicolas Kiesa korvasi Wilsonin Saksan GP:stä kauden loppuun,[115] koska Wilson siirtyi Jaguar-talliin.[116] Minardilla oli PS03-autoissaan käytössä Cosworthin V10-moottorit ja Bridgestonen renkaat. Kaudeksi 2003 talli menetti kaupallisen johtajansa Rupert Manwaringin, joka siirtyi Lola Carsin toimitusjohtajaksi.[117]

Kaudeksi 2003 vaihdettiin pistelaskujärjelmää. Uuden järjestelmän mukaan kahdeksan parasta sijaa ovat pistesijoja. Tästä huolimatta Minardi ei koko kaudella onnistunut keräämään yhtään MM-pistettä. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla kuljettajat onnistuivat kuitenkin ajamaan autonsa useimmiten maaliin asti. Esimerkiksi Kiesa ei keskeyttänyt yhdessäkään ajamassaan kilpailussaan.[115]

Talli ilmoitti 22. toukokuuta 2003, että sitä sponsoroivan alankomaalaisen tietokoneyhtiön lisäämään tuen myötä tallin väritys muuttuisi Monacon GP:stä lähtien. Kyseisestä yhtiöstä tuli samalla tallin pääsponsori. Tallin uusi väritys oli mustavalkoinen.[118] Sponsorin lisäksi helpotusta tallin taloudelliseen tilanteeseen toi Bernie Ecclestone, joka osti osan tallista Kanadan GP:n alla. Osto liittyy siihen, kun Minardi joutui pienoisiin kahnauksiin muiden tallien kanssa raha-asioista.[119] Paul Stoddart uhkasi estävänsä kaudeksi 2004 suunnitteilla olleet yksimielisyyttä vaatineet sääntömuutosehdotukset, koska Minardille ei maksettu kauden alussa sovittua tukipakettia. Syy Ecclestonen pikaiseen ostopäätökseen oli se, kun hän ymmärsi, että tilanteesta voisi tulla lajille haitallinen.[119] Jos Minardi olisi mennyt konkurssiin, olisi kaksi tallia joutunut ajattamaan kilpailuissa kolmatta autoa,[119] koska sääntöjen mukaan autoja tulee olla lähtöruudukossa vähintään kaksikymmentä.^lähde?

Piristystä kauteen toi lisäksi Ranskan GP:n perjantain aika-ajot, jossa kärjessä olivat Minardin kuljettajat Verstappen ja Wilson.[120] Erikoinen tilanne syntyi vaihtelevista sääolosuhteista. Viimeisinä radalle lähteneet Minardit pääsivät ajamaan kierroksensa kuivalla radalla, kun taas lähes kaikki muut joutuivat ajamaan kostealla radalla.[120] Wilson tosin pudotettiin luettelon viimeiseksi, koska hänen autonsa havaittiin alipainoiseksi.[120] Lauantain aika-ajoissa Minardeilla ei kuitenkaan mennyt hyvin, vaan he joutuivat lopulta lähtemään kilpailuun ruuduista 19 ja 20 eli takarivistä. Molemmissa aika-ajoissa jokainen kuljettaja ajoi vuorollaan yhden nopean kierroksen.^lähde?

Talli uhkasi aiheuttaa sekasorron formuloihin Britannian GP:n lähestyessä. Talli ilmoitti poistavansa autoistaan kaikki kuljettajia auttavat apuvälineet kuten luistoneston ja jopa juomapullot.[121] Syynä tähän on se, että Stoddart kertoi tulkinneensa sääntöjä niin, että Britannian GP:stä lähtien kaikki kuljettajien apuvälineet ovat kiellettyjä. Mielenkiintoisen tilanteesta teki se, että jos Minardi osallistuisi ainoana tallina kilpailuun ilman kuljettajien apuvälineitä, olisi mahdollisuus, että muut tallit hylättäisiin sääntöjenvastaisten autojen takia.[121] Tällöin Minardi julistettaisiin voittajaksi. Viikon kuluttua Stoddartin kerrottua tämän hän kertoi luopuneensa uhkauksesta.[122] Syyksi hän kertoi, että loppukauden säännöt olivat hänelle selkeät. Kuljettajan apuvälineet kieltävästä sääntömuutoksesta lopulta luovuttiin.[122]

Talli ei saavuttanut kaudella yhtään MM-pistettä, ja jäi sen takia valmistajien MM-sarjassa viimeiselle sijalle.[123] Kausi jäi Minardin historian viimeiseksi pisteettömäksi kaudeksi. Kausi oli lisäksi Verstappenin viimeinen F1-kausi.^lähde?

Zsolt Baumgartner Minardin autolla kauden 2004 Yhdysvaltain osakilpailussa.

Kaudella 2004 Minardilla ajoi kaksi tulokaskuljettajaa: unkarilainen Zsolt Baumgartner ja italialainen Gianmaria Bruni.[124] Tallilla oli kauden 2003 tapaan käytössään Cosworthin V10-moottorit ja Bridgestonen renkaat. Auto oli nimeltään PS04B.

Kauteen kuului paljon keskeytyksiä ja huonoja sijoituksia. Kauden kohokohta oli Yhdysvaltain GP, jossa Baumgartner onnistui ajamaan kahdeksanneksi, ja saavutti uransa ensimmäisen pisteensä ja tallin ensimmäisen pisteen sitten kauden 2002 Australian GP:n.[125] Baumgartner itse piti pistesijaansa suorastaan ihmeenä.[126] Pistesijasta huolimatta kausi 2004 oli tuloksien perusteella tallin huonoin 2000-luvulla, Paul Stoddartin mielestä huonoin jopa koko Minardin historiassa.[127] Hän kertoi tallin jäävän kärjelle noin kaksi sekuntia per kierros, mikä ei ollut erityisen huonosti. Tilannetta kuitenkin huononsi se, että kärkitallit saivat jatkuvasti autoistaan nopeampia.[127]

Tallin oikeastaan ainoa oljenkorsi aika-ajoissa ja kilpailuissa oli sää. Stoddart kertoi muun muassa Ranskan GP:n aikoihin toivovansa lisää sadetta ja epävakaista säätä.[128] Sään ansiosta he voisivat saavuttaa aika-ajoissa paremman lähtöruudun kilpailuun. Lisäksi itse kilpailussa saattaisi tapahtua esimerkiksi ulosajoja, jolloin heidän sijoituksensa voisivat parantua.

Minardin urheilutoimenjohtaja John Walton menehtyi 9. heinäkuuta.[129] 47-vuotiaana kuollut Walton oli saanut saman viikon maanantaina sydänkohtauksen, minkä takia hän oli joutunut sairaalahoitoon. Hän kuitenkin kuoli sairaalassa perjantaina.[129] Kunnioittaakseen Waltonin poismenoa talli osallistui Britannian GP:hen ilman mainoksia.[130] Autojen kyljissä oli teksti "John Boy", jossa o-kirjaimet olivat sydämiä. Kilpailupäivän aamuna Waltonin muistoksi pidettiin hiljainen hetki. Hänen kerrotaan olleen pidetty henkilö varikolla.[130]

Talli sijoittui yhdestä pisteestään huolimatta valmistajien MM-sarjassa viimeiselle sijalle.[131]

Christijan Albers ajoi Minardin viimeisessä F1-kilpailussa Kiinan GP:ssä sijalle 16.

Christijan Albers Minardin viimeiseksi jääneen kauden 2005 Kanadan GP:ssä.

Kausi 2005 oli tallin viimeinen F1-sarjassa. Kyseisellä kaudella tallin PS04B- ja PS05-autoja ajoivat Christijan Albers, Patrick Friesacher ja Robert Doornbos.[132] Doornbos korvasi Friesacherin Saksan GP:stä kauden loppuun.[133] Minardilla oli kahden edellisen kauden tapaan käytössään Cosworthin moottorit ja Bridgestonen renkaat.^lähde?

Kausi alkoi Minardin kannalta epämukavissa merkeissä. Talli ei ollut kyennyt tekemään autoistaan kauden 2005 sääntöjen mukaisia, eikä se saanut osallistua perjantain harjoituksiin. Stoddart olisi halunnut tallinsa osallistuvan kauden avauskilpailuun Australian GP:hen tallin viimevuotisella autolla.[134] Tätä kuitenkin vastusti muun muassa Ferrari-talli[134] ja Red Bullin tallipäällikkö Christian Horner.[135] Paul Stoddart päätti turvautua oikeusistuimeen saadakseen tallin autot kauden ensimmäiseen kilpailuun.[136] Hän kuitenkin sanoi tallin olevan kielteisen päätöksen varalta valmis tekemään autoista sääntöjen mukaiset "vaikka rautasahalla".[137] Stoddart kuitenkin veti valituksena tuomioistuimesta pois.[138] Talli sai lopulta muokattua autoistaan sääntöjen mukaiset ja pystyi siten osallistumaan lauantaina järjestettyihin aika-ajoihin. Sijoitukset aika-ajoissa olivat lopulta 15 ja 16.

Kausi ei ollut menestys, vaikka talli saavuttikin enemmän pisteitä kuin kymmenellä edellisellä kaudella yhteensä. Syynä tähän oli se, että kaikki Michelin renkaita käyttäneet kuljettajat joutuivat turvallisuussyistä vetäytymään Yhdysvaltain GP:stä.[139] Vain Bridgestonen renkaita käyttäneet kuljettajat, joita oli kuusi, osallistuivat kilpailuun. Minardi-kuljettajat sijoittuivat kilpailussa viimeisiksi, mutta koska nuo sijat olivat viisi ja kuusi, saivat he seitsemän MM-pistettä.[139]

Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa viimeiselle sijalle.[140] Kausi jäi Minardin viimeiseksi, sillä Paul Stoddart myi tallin energiajuomayhtiö Red Bullille. Se nimesi tallin Scuderia Toro Rossoksi, ja se on osallistunut F1-sarjaan kaudesta 2006 lähtien.[141]