Milton Babbitt

Milton Byron Babbitt (10. toukokuuta 1916 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 29. tammikuuta 2011 Princeton, New Jersey) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.

Babbitt sai Pulitzer-palkintolautakunnan erikoismaininnan elämäntyöstään vuonna 1982. Hän on musiikissaan laajentanut dodekafonista ilmaisua ja tehnyt myös innovaatioita elektronisen musiikin alalla[1]. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa jousikvartettoja.

Babbitt alkoi jo varhain soittaa viulua, klarinettia ja saksofonia. Hänen isänsä oli matemaatikko, ja myös pojan tarkoituksena oli alun perin opiskella matematiikkaa. Hän kuitenkin lähti Pennsylvanian yliopistosta New Yorkin yliopistoon, jossa hänelle opettivat musiikkia Philip James ja Marion Bauer. Juuri New Yorkissa hän kiinnostui toisen wieniläisen koulukunnan säveltäjien musiikista. Hän sai lisäksi sävellyksenopetusta Roger Sessionsilta, ensin yksityisesti, sitten Princetonin yliopistossa.

Babbitt kuului itse myöhemmin Juilliard School of Musicin opettajiin; hänen tunnetuimpia oppilaitaan oli Lera Auerbach. Hän on ollut Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian jäsenenä vuodesta 1965. Hänellä oli vaimonsa Sylvian (k. 2005) kanssa tytär Betty Anne. Babbitt kuoli 94-vuotiaana tammikuussa 2011[2].

Babbittin väitöskirjaa pidettiin aikanaan 1946 niin vaikeatajuisena, että hän sai tohtorin arvon vasta 1992, jolloin hänet jo tunnettiin sukupolvensa merkittävimpiin kuuluvana sävellyksenopettajana. Hän oli ahkera kirjoittaja, jonka tunnetuimpia artikkeleita oli High Fidelityssa 1958 julkaistu artikkeli "Who cares if you listen".[3]

Babbittin musiikki on saanut uutta suosiota, kun esimerkiksi James Levine on johtanut hänen teoksiaan.[3]