Miloš Obrenović

Miloš Teodorović oli alkujaan karjapaimen, joka työskenteli velipuolelleen Milan Obrenovićille. Hän liittyi Karađorđen johtamaan serbien ensimmäiseen kansannousuun ja vuonna 1805 hänet nimitettiin komentajaksi kapinallisten armeijaan. Hänen velipuolensa surmattiin vuonna 1810, mahdollisesti Karađorđen käskystä, minkä jälkeen hän alkoi itse käyttää nimeä Obrenović ja suhtautua vihamielisesti Karađorđeen. Kun turkkilaiset kukistivat kapinan vuonna 1813, Miloš ryhtyi yhteistyöhön voittajien kanssa ja auttoi heitä maan rauhoittamisessa. Hänet nimitettiin ruhtinaaksi hallitsemaan kolmesta hallintoalueesta muodostettua Keski-Serbiaa. Hän auttoi turkkilaisia vuoden 1814 kansannousuyrityksen tukahduttamisessa, mutta turkkilaisten ryhdyttyä laajamittaisiin puhdistuksiin hän kääntyi heitä vastaan. Miloš kokosi kannattajansa Takovoon ja aloitti palmusunnuntaina huhtikuussa 1815 uuden kapinan, joka muodostui pian menestyksekkääksi. Venäjän sekaantumista pelännyt Turkki suostui joulukuussa 1815 rauhansopimukseen, jonka nojalla Serbialle myönnettiin melko laaja autonomia osana Ottomaanien valtakuntaa ja Miloš tunnustettiin koko Serbian ruhtinaaksi. Sopimuksen mukaan serbikapinalliset saivat myös pitää aseensa.[1]

Miloš vahvisti asemaansa surmauttamalla kilpailijansa Karađorđen ja marraskuussa 1817 turkkilaisten luvalla kokoontunut Serbian kansalliskokous eli skupština tunnusti hänet Serbian perinnölliseksi ruhtinaaksi. Hänen sitkeän diplomatiansa tuloksena ja tappiollisen Venäjän–Turkin sodan jälkeisessä tilanteessa myös Turkki tunnusti lopulta elokuussa 1830 hänen asemansa perinnöllisyyden sekä myönsi Serbialle täyden autonomian. Vuonna 1833 se lisäksi hyväksyi myös Serbian itäosien liittämisen Milošin ruhtinaskuntaan.[1][2] Miloš järjesti uudelleen Serbian armeijan, pyrki edistämään ulkomaankauppaa, rakennutti uusia teitä ja jakoi maata pientalonpojille. Hän oli kuitenkin myös itsevaltainen hallitsija, jonka toimet nostattivat vastarintaa. Vuonna 1835 hänet pakotettiin antamaan Serbialle perustuslaki, mutta Venäjä ja Turkki painostivat hänet pian peruuttaman sen, sillä sitä pidettiin liian vapaamielisenä. Joulukuussa 1838 Turkin sulttaani antoi Serbialle uuden perustuslain, jonka nojalla Milošin oli nimitettävä 17-jäseninen senaattorineuvosto hoitamaan hallitusasioita. Neuvosto vaati välittömästi Milošia eroamaan. Hän luopui kruunusta 13. kesäkuuta 1839 poikansa Milanin hyväksi ja vetäytyi tiluksilleen Valakiaan.[1] Sairaalloinen Milan kuoli jo muutamaa viikoa myöhemmin, jolloin ruhtinaaksi tuli Milošin toinen poika Mihailo. Hänet syrjäytettiin vuonna 1842, jolloin skupština valitsi uudeksi ruhtinaaksi Karađorđen pojan, Aleksanteri Karađorđevićin.

Miloš Obrenović vuonna 1900 Belgradiin pystytetyssä Takovon kansannousun muistomerkissä.

Pantuaan joulukuussa 1858 myös Alexander Karađorđevićin viralta skupština kutsui Milošin takaisin ruhtinaaksi.[1] Turkin johto antoi hyväksyntänsä tälle tammikuussa 1860 ja Miloš palasi helmikuussa Serbiaan.[2] Päästyään takaisin valtaan hän ryhtyi jälleen hallitsemaan itsevaltaisesti ja vaati Turkilta uudelleen perinnöllisen ruhtinuutensa tunnustamista. Hän kuitenkin kuoli pian.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miloš Obrenović Wikimedia Commonsissa

• Tietosanakirja, 1914