Miljoonakala

Miljoonakalatyypit

Miljoonakalanaaras on harmaa tai värikäs 3–5 jopa 8 cm pitkä. Koiras on pienempi ja sillä on monivärinen pyrstö. Miljoonakalasta on jalostettu eri muotoja värityksen ja pyrstön muodon mukaan.

Kala löytyi Trinidadista, mutta se on levinnyt myöhemmin vieraslajina monille muillekin lämpimille alueille. Sitä on istutettu syömään malariasääsken toukkia.[2] Nykyisin miljoonakaloja kasvatetaan myyntiin ulkoaltaissa muun muassa Singaporessa.

Miljoonakala viihtyy ryhminä, joten mieluisin ympäristö olisi vähintään kuuden kalan parvi. Se on erittäin seurallinen kalalaji, joka tulee myös erittäin hyvin toimeen muiden kalojen kanssa. Miljoonakalat eivät yleensä nypi omenakotiloita, vaikkakin tavallista aggressiivisempia yksilöitä saattaa löytyä. Miljoonakaloista tulee myös ajan mittaan hyvinkin kesyjä.

Miljoonakala on hyvin nopea lisääntymään, mistä se on saanut nimensäkin. Jos halutaan pitkäikäisiä naaraita, naaraskaloja tulisi olla koiraisiin suhteessa 3:1, sillä koiraat härnäävät naaraita parittelun toivossa. Miljoonakalat syövät omia poikasiaan, joten poikasille on oltava tarjolla piilopaikkoja, esimerkiksi kasvitiheikköjä. Paras ratkaisu on haavia poikaset kasvatusaltaaseen tai kelluvaan poikasaltaaseen.

Poikasten sukupuolen voi erottaa jo niiden ollessa hyvin pieniä ja värittömiä. Naaraspoikasten vatsassa erottuu musta täplä, ns. raskauslaikku. Aikuisten naaraiden peräevä on muodoltaan pyöreähkö, kun taas koiraiden peräevä on noin 2 kuukauden iästä alkaen piikin muotoinen ”siitinevä”.

Noin kahden kuukauden iässä miljoonakalan poikanen on valmis lisääntymään, joten kannattaa olla varuillaan, ettei elintila akvaariossa käy liian ahtaaksi. Naaraat kantavat poikasia noin neljä viikkoa, minkä jälkeen ne synnyttävät parisen kymmentä elävää poikasta. Ruoaksi poikasille käyvät samat hiutaleet kuin muillekin kaloille, mutta ne tulee murskata pieniksi.

Miljoonakalojen jalostus on kansainvälinen harrastus, joka on tuottanut muun muassa kylkien väriltään kirjavat käärmeennahkat eli filigraanit, tummat tuxedot (”juhlapukuiset”) sekä kellertävät ”lutinot”, joilla ihopigmentin muodostus on puutteellista kuten albiinoillakin. Värimuodot näkyvät koiraissa selvemmin kuin naaraissa.

Miljoonakalojen veden kovuudesta ollaan erittäin monta mieltä, mutta tämän päivän kalat parhaiten sopeutuvat sellaiseen veteen, mihin ne ovat tottuneet. Jotkut harrastajat lisäävät niiden veteen myös suolaa. Veden pH tulisi olla suhteellisen neutraalia, mutta tähänkin pätee sama asia kuin veden kovuuteen. Miljoonakala ei ole kovin herkkä lämpötilalle, mikä on tehnyt siitä suositun aloittelijoiden kalan. Erikoiset jalostetut muodot eivät ole niin helppohoitoisia kuin maatiasmuodot.[3] Veden optimaalinen lämpötila miljoonakaloille on noin 26 °C.