Milada Horáková

Milada Horáková (o.s. Králová) syntyi Prahassa joulupäivänä 1901.[1] Ollessaan 17-vuotias, ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuotena, hänet erotettiin koulusta, koska hän oli osallistunut sodan­vastaiseen mielen­osoitukseen.[1] Hän jatkoi toisen asteen koulun­käyntinsä loppuun sodan jälkeen vastaperustetussa Tšekkoslovakiassa ja opiskeli sen jälkeen oikeustiedettä Kaarlen yliopistossa, jossa hän suoritti tutkinnon vuonna 1926.[1] Alkuvaiheessa hänen poliittiseen uraansa vaikutti senaattori Františka Plamínková, Naisten kansallisen neuvoston (tšek. Ženská národní rada) perustaja.

Vuonna 1927 Milada Králová meni naimisiin Bohuslav Horákin kanssa. Heidän tyttärensä Jana syntyi vuonna 1933.

Vuosina 1927–1940 hän toimi Prahan kaupungin sosiaali­virastossa. Hän keskittyi yhteis­kunnallisiin oikeuden­mukaisuus­kysymyksiin ja erityisesti hänestä tuli naisten tasa-arvon näkyvä puolesta­puhuja. Hän oli myös Tšekko­slovakian Punaisen Ristin aktiivijäsen.[6] Vuonna 1929 hän liittyi Tšekkoslovakian kansallissosialistiseen puolueeseen[7] (jolla nimien yhtäläisyydestä huolimatta ei ollut mitään tekemistä saksalaisen kansallissosialismin eli natsismin kanssa, jota se päinvastoin vastusti jyrkästi).

Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian vuonna 1939 Horákovásta tuli maanalaisen vastarintaliikkeen aktiivinen jäsen. Vuonna 1940 Gestapo vangitsi sekä hänet että hänen avio­miehensä sotaa edeltävän ajan poliittisen toiminnan vuoksi. Hänet vietiin Therensienstadtin keskitysleirille ja sieltä myöhemmin useisiin vankiloihin Saksassa.

Kesällä 1944 Horáková joutui Dresdenissä oikeuden eteen. Vaikka syyttäjä vaati hänelle kuoleman­rangaistusta, hänet tuomittiin 8 vuodeksi vankeuteen. Amerikkalaiset vapauttivat Horákován vankilasta Baijerissa huhtikuussa 1945.[8]

Vuonna 1945 Tšekkoslovakian vapautuksen jälkeen Horáková palasi Prahaan ja liittyi uudelleen perustetun Tšekko­slovakian kansallis­sosialistisen puolueen johtoryhmään. Hänestä tuli väliaikaisen kansallis­kokouksen jäsen. Vuonna 1946 hänet valittiin kansallis­kokoukseen Etelä-Böömin läänin edustajana.

Poliittisessa toiminnassaan hän keskittyi jälleen naisen asemaan yhteiskunnassa ja vahvistamaan Tšekko­slovakian demo­kraattisia instituutioita. Pian kommunistien 1948 tekemän vallan­kaappauksen jälkeen hän erosi parlamentista protestiksi. Toisin kuin monet puoluetoverinsa, hän ei paennut maasta länteen vaan jatkoi poliittista toimintaansa Prahassa. Mutta 27. syyskuuta 1949 hänet pidätettiin, ja häntä syytettiin kommunisti­hallituksen vallasta syöksemistä tavoittelevan salahankkeen johtamisesta.[9]

Ennen oikeudenkäyntiä Tšekkoslovakian valtion turvallisuuspalvelu StB kuulusteli Horákováa ja hänen kannattajiaan ankarasti käyttäen sekä fyysistä että psykologiasta kidutusta. Häntä syytettiin maan­petoksellisesta sala­hankkeesta ha vakoilusta Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan ja Jugoslavian hyväksi. Todisteeksi tästä väitetystä salahankkeeksi esitettiin muun muun muassa hänen osallistumisensa syyskuussa 1948 pidettyyn Tšekko­slovakian kansalli­sosialistisen puolueen, Tšekkoslovakian sosiaali­demokraattisen puolueen ja Kansan­puolueen poliitikkojen kokoukseen, jonka tarkoituksena oli keskustella maan uudesta poliittisesta asemasta. Häntä syytettiin myös kontaktien ylläpitämisestä maasta länteen paenneisiin poliitikkoihin.[3]

Oikeudenkäynti Horákováa ja kahtatoista muuta vastaan aloitettiin 31. toukokuuta 1950 Sen oli tarkoitus olla samanlainen näytösoikeudenkäynti, jollaisia Neuvosto­liitossa oli järjestetty suurten puhdistusten aikana 1930-luvulla. Sitä valvoivat neuvosto­liittolaiset tarkkailijat ja sitä tuki kommunisti­viran­omaisten järjestämä laaja kampanja, jossa syytetyille vaadittiin kuoleman­tuomiota. Valtion syyttäjiä johti Josef Urválek, ja heihin kuului myös Ludmila Brožová-Polednová.[9][10] Oikeudenkäyntiä johdettiin huolellisesti, jotta syytetyt varmasti tunnustaisivat. Horáková oli ainoa poliittisena vankina teloitettu nainen.[1]

Vuonna 2005 löydetty tallenne oikeuden­käynnistä osoittaa, että Horáková puolusti rohkeasti poliittisia ihanteitaan. Vedoten Tšekko­slovakian aikaisempien demokraattisten presidenttien, Tomáš Masarykin ja Edvard Benešin arvoihin hän julisti, ettei maassa pidä ketään tuomita kuolemaan eikä vangita mieli­piteidensä vuoksi.[11]

Albert Einsteinin sähke, jossa vaadittiin syytettyjä vapautettaviksi

Milada Horáková tuomittiin kuolemaan 8. kesäkuuta samoin kuin kolme hänen tukijaansa (Jan Buchal, Oldřich Pecl ja Záviš Kalandra). Lännessä monet tunnetut henkilöt kuten tiedemies Albert Einstein, Britannian entinen pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain entinen ensimmäinen nainen Eleanor Roosevelt vetosivat hänen puolestaan, jottei häntä teloitettaisi, mutta tuomio kuitenkin pantiin täytäntöön. Horáková hirtettiin Pankrácin vankilassa Prahassa 27. kesäkuuta 1950, 48-vuotiaana.[3] Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen: "Olen hävinnyt tämän taistelun, mutta jätän sen kunnialla. Rakastan tätä maata. Rakastan tätä kansaa, taistelen sen hyvin­voinnin puolesta. Lähden kantamatta kaunaa teille. Toivon teille, toivon teille..."[12]

Teloituksen jälkeen Horákován ruumis poltettiin Strašnicen krematoriossa, mutta hänen tuhkaansa ei palautettu omaisille. Ei tiedetä, mitä sille tehtiin.[13]

Memorial to Milada Horákován muistomerkki.

Milada Horákován tuomio julistettiin mitättömäksi kesäkuussa 1968 Prahaan kevään aikana. Kun Neuvostoliitto pian kuitenkin miehitti Tšekkoslovakian, hänen maineensa palautus­prosessi jouduttiin keskeyttämään. Lopullisesti hänet rehabili­toitiin vasta vuoden 1989 samettivallan­kumouksen jälkeen.

Vuonna 1990 Letná, joka on yksi Prahan pääkaduista, nimettiin hänen kunniakseen nimelle Ulice Milady Horákové. Hänelle myönnettiin postuumisti vuonna 1991 Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki[1]. Hänen teloituksensa vuosipäivä 27. kesäkuuta on Tšekissä julistettu kommunisti­hallinnon uhrien muistopäiväksi.[1]

Ainoa Horákován oikeuden­käynnin vielä elossa ollut syyttäjä Ludmila Brožová-Polednová tuomittiin 86-vuotiaana 11. syyskuuta 2008 kuudeksi vuodeksi vankeuteen osallisuudesta Milada Horákován oikeusmurhaan. Hänet kuitenkin vapautettiin terveydellisistä syistä ja korkean ikänsä vuoksi jo tammikuussa 2010, ja hän kuoli 15. tammikuuta 2015.[14]

Milada Horákován aviomies Bohuslav Horák välttyi vuonna 1949 pidätykseltä, koska hän oli paennut Länsi-Saksaan, josta hän myöhemmin muutti Yhdys­valtoihin. Heidän tyttärensä Jana, joka äitinsä kuollessa oli 16-vuotias ja jonka hänen tätinsä otti hoiviinsa, pääsi tapaamaan isänsä Yhdys­valloissa seuraavan kerran vasta vuonna 1968.[15]

Horákován viimeiset kirjeet, myös hänen aviomiehelleen ja tyttärelleen lähettämänsä, on julkaistu englanniksi käännettyinä.[16]

Marraskuussa 2017 julkaistiin tšekkiläis-yhdys­valtalaisena yhteistyönä valmistettu elämä­kerrallinen elokuva Milada. Siinä Horákován osaa esittää israelilais-yhdysvaltalainen näyttelijätär Ayelet Zurer. Englanninkielistä tuotantoa ohjasi tšekkiläis­syntyinen David Mrnka, joka toimi myös yhtenä käsikirjoittajista.[17]

• Sergio Tazzer: Praga Tragica. Milada Horáková. 27 giugno 1950. Gorizia: Editrice Goriziana, 2008. (tšekiksi)
• Ivan Margolius: Reflections of Prague: Journeys through the 20th century. Chichester: Wiley, 2006. ISBN 0-470-02219-1. (englanniksi)
• Karel Kaplan: Nevětší politický proces M. Horáková a spol.. Praha: {{{Julkaisija}}}, 1995. ISBN 80-85270-48-X.