Mil Mi-26

Mil Mi-26 (ven. Миль Ми-26, Nato-raportointinimi Halo) on raskas venäläisvalmisteinen sekä armeija- että siviilikäytössä käytettävä helikopteri. Se on raskain ja tehokkain koskaan tuotantoon asti päässyt helikopteri (suurin prototyyppi oli Mil V-12). Mi-26 suunniteltiin korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12-helikopterimallit.

Mil Mi-26
Mil Mi-26
Mil Mi-26
Tyyppi helikopteri
Valmistaja Mil Moskovan Helikopteritehdas
Ensilento 14. joulukuuta 1977
Esitelty 1983
Tila käytössä
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat
Aeroflot
Ukrainan ilmavoimat
Intian ilmavoimat
Valmistusmäärä n. 310
Valmistusvuodet 1980–
Kehitetty mallista Mil Mi-6
Muunnelmat

Ensilentonsa Mi-26 lensi 14. joulukuuta 1977 ja otettiin neuvostoarmeijan käyttöön vuonna 1985. Vuonna 1986 helikopteria käytettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa muun muassa säteilymäärien mittauksessa. Sitä käytettiin myös Afganistanissa sotilaskäytössä.

Mi-26:n suurin lentoonlähtöpaino on 56 000 kg. Suurimpia julkisuuteen tulleita nostoja on vuonna 1999 Siperian tundralla 25 tonnin painoisen jäälohkareen nostaminen. Jäälohkare sisälsi kokonaisen jäätyneen villamammutin, ja se kuljetettiin kopterilla suoraan tutkimuslaitokseen.

Suunnittelu ja kehitys

Mi-12 -prototyypin kehityksen jälkeen alkoi 1970-luvun alussa raskaan kuljetushelikopterin kehitys projektinimellä Izdelije 90. Helikopterilta vaadittiin tyhjäpainoa, joka on alle puolet suurimmasta lentoonlähtöpainosta. Helikopterin suunnitteli Mihail Milin suojatti Marat Tištšenko.

Mi-26 suunniteltiin raskaana helikopterina sekä sotilas- että siviilikäyttöön, sekä korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12 -helikopterit. Mi-26:ssa on kaksi kertaa suurempi hyötykuorma kuin Mi-6:ssa, joka oli tuolloin suurin ja nopein tuotantohelikopteri.

Pääasiallinen käyttötarkoitus oli raskaan sotilaskaluston, kuten miehistönkuljetusvaunujen ja ballististen ohjusten kuljetus syrjäisiin paikkoihin, joihin raskailla kuljetuslentokoneilla (Antonov An-22, Iljušin Il-76) ei pääse.

Ensimmäinen lento tapahtui vuonna 1977, ja ensimmäinen Mi-26 valmistettiin tehtaassa 4. lokakuuta 1980. Kehitys valmistui vuonna 1983, ja Neuvostoliitto otti helikopterin palveluskäyttöön vuonna 1985.

Käyttäjät

Sotilaskäytössä

Rostvertol Mi-26T2
Kambodžan ilmavoimien Mi-26

 Valko-Venäjä

 Kambodža

  • Kambodžan kuninkaalliset ilmavoimat

 Kongon demokraattinen tasavalta

  • Kongon demokraattisen tasavallan ilmavoimnat

 Päiväntasaajan Guinea

  • Päiväntasaajan Guinean ilmavoimat

 Intia

 Kazakstan

  • Kazakstanin ilmavoimat

 Meksiko

  • Meksikon ilmavoimat

 Peru

  • Perun ilmavoimat

 Venäjä

 Ukraina

  • Ukrainan ilmavoimat

 Venezuela

  • Venezuelan maavoimat

Siviilikäyttäjät

 Belgia

  • Skytech

 Venäjä

 Sveitsi

  • Heliswiss

Entiset käyttäjät

 Neuvostoliitto

Tekniset tiedot (Mi-26)

Mi-26:n lastiruuma

Yleisominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Kapasiteetti:
    • 90 sotilasta tai 60 paarit
    • 20 000 kg rahtia
  • Pituus: 40,025 m
  • Roottoreiden halkaisija: 32 m
  • Korkeus: 8,145 m
  • Tyhjäpaino: 28 200 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 56 000 kg
  • Moottorit: 2 x Lotarev D-136 Turboshaft, 8 500 kW kummassakin

Suorituskyky

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.