Mikrotubulus

Mikrotubulukset eli mikroputket muodostavat mikro- eli aktiinifilamenttien ja välikokoisten säikeiden kanssa solun tukirangan. Niiden läpimitta on noin 24 nm ja ne muodostuvat yhteenliittyneistä α- ja β-tubuliinidimeereistä jotka ovat proteiineja. Mikrotubulus on polaarinen molekyyli, joka kasvaa vain plus-päästään. Sen miinuspää kiinnittyy mikrotubuluksia organisoivaan keskukseen (engl. Microtubule organizing center, MTOC) gammatubuliinien välityksellä. MTOC toimii eläinsolussa sentrosomina. Mikrotubulukset ovat erittäin epästabiileja, mikä mahdollistaa niiden muodostaman verkoston nopean uudelleenorganisoinnin solun sisällä. Useat mikrotubuluksiin liittyvät proteiinit voivat myös joko vahvistaa tai heikentää putken vakautta.

Mikrotubulukset hermosolun viejähaarakkeessa. Solun runko punaisella värillä, alhaalla oikealla ympyrässä: 16. Viejähaarake, 20. Mikrotubulukset

Mikrotubuluksilla on useita merkittäviä tehtäviä. Mitoosissa ja meioosissa kromosomit jaetaan tytärsoluihin mikrotubulusten ja niihin liittyvien moottoriproteiinien avulla. Nillä on tärkeä tehtävä myös solunjakautumisessa. Mikrotubulusten ja niihin liittyvien moottoriproteiinien muita tehtäviä soluissa ovat muun muassa kalvorakkuloiden kuljetus solulimakalvoston ja Golgin laitteen välillä sekä Golgin laitteen jälleenmuodostus solun jakautumisen jälkeen. Lisäksi mikrotubulukset osallistuvat keskusjyvästen ja värekarvojen muodostukseen. Värekarvan liikkeet perustuvat mikrotubulusten liukumiseen toisiinsa nähden eri puolilla värekarvaa.

Hermosolujen viejähaarakkeiden kasvaessa niiden tukirangan mikrotubulusten rakentumista edistävät ja niiden toimintaa suojaavat tau-proteiinit.