Mikronesian liittovaltio

Mikronesian liittovaltio koostuu 607 saaresta noin 2 900 kilometriä leveässä Karoliinien saaristossa Filippiinien itäpuolella. Saarista 65 on asuttuja.[3] Valtion pinta-ala on 702 neliökilometriä.[1]

Osavaltiot ovat lännestä itään Yap, Chuuk, Pohnpei ja Kosrae. Ne on nimetty kunkin osavaltion suurimman saaren mukaan. Valtion suurin saari on vulkaaninen Pohnpein saari, jolla sijaitsee myös liittovaltion pääkaupunki Palikir. Saari on sateinen ja rehevä. Harvaan asuttu vuoristoinen Kosrae on toiseksi suurin saari. Chuuk koostuu 15 suurehkosta ja 192 pikkusaaresta, ja sen väkiluku on osavaltioista suurin. Chuukin laguuni on tunnettu sukelluskohde. Yapilla on neljä suurta ja 7 pienempää saarta.[4]

Mikronesian liittovaltion kartta

Mikronesiassa vallitsee tyypillinen merellinen trooppinen ilmasto. Lämpötila ja kosteus ovat korkeita ympäri vuoden. Sadetta saadaan runsaasti, eniten kesäkuusta marraskuuhun kestävällä sadekaudella. Alueellinen sademäärä vaihtelee kuukausittain vallitsevan tuulensuunnan mukaan: talvella vallitsee koillismonsuuni, kesällä kaakkoispasaati. Niillä saarilla, jotka sijaitsevat yli viiden asteen päässä, päiväntasaajalta esiintyy trooppisia hirmumyrskyjä heinäkuun ja marraskuun välisenä aikana.[5]

Mikronesin ainoat alkuperäiset maanisäkkäät ovat lepakoita. Lintuja on tavattu noin 225 lajia. Merieläimiä on sitäkin enemmän, sekä kaloja ja delfiinejä että koralliriuttojen selkärangattomia.[6]

Arkeologiset ja kielelliset seikat osoittavat, että Mikronesian liittovaltion alue asutettiin 2 000 – 3 000 vuotta sitten.[7] Ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle Kaakkois-Aasiasta. Jotkut heistä jatkoivat myöhemmin Papua-Uuteen-Guineaan, Salomonsaarille, Uuteen-Kaledoniaan, Kiribatille ja Marshallinsaarille. Vaikka itse Mikronesian liittovaltio perustettiin vasta 1970-luvulla, sen eri osien asukkaat olivat tekemisissä toistensa ja melanesialaisten kanssa jo vuosituhansia aiemmin. Kielellisten havaintojen lisäksi tästä on arkeologisia todisteita: saarilta on löytynyt 2000 vuotta vanhaa keramiikkaa, vaikka korallisaarilla ei ole savea keramiikan valmistamiseen.[8]

Eurooppalaiset yhteydet alkoivat 1500-luvulla. Portugalilaiset saapuivat vuonna 1525 Yapille ja Ulithiin etsiessään Diego da Rochan johtamina Maustesaaria nykyisessä Indonesiassa. Samalla vuosisadalla espanjalaiset löysivät Karoliineille. Saaret kuuluivat Espanjalle vuodesta 1874, kunnes se myi ne saksalaisille vuonna 1899.[9] Saarten ollessa Saksan hallinnassa kopran tuotanto ja kaupankäynti kehittyi. Saksan valta päättyi vuonna 1914, jolloin Japani miehitti saaret. Vuonna 1920 Saksan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa Kansainliitto muodosti alueesta mandaattialueen, jonka hallinto myönnettiin Japanille. Tulevien vuosikymmenten aikana Mikronesiaan muutti noin 100 000 japanilaista. Syntyperäisiä mikronesialaisia oli siihen aikaan yli puolet vähemmän, noin 40 000.[10]

Toinen maailmansota lopetti Japanin vallan saarilla. Vuonna 1947 Mikronesia siirtyi Yhdysvaltain hallintaan osana Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta. 10. toukokuuta 1979 alueella hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka synnytti Mikronesian liittovaltion. Liittovaltio teki liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Se astui voimaan 3. marraskuuta 1986 ja toi Mikronesialle käytännön itsenäisyyden. Maa liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin 17. syyskuuta 1991.[11]

Vuonna 2002 taifuuni Chata surmasi kymmeniä Chuukin saarella. Vuonna 2004 taifuuni Sudel aiheutti Yapin saarella niin suuria tuhoja, että sinne julistettiin hätätila.[11]

Mikronesian liittovaltion presidentti Manny Mori vuonna 2008

Mikronesia on liittovaltio, jonka keskushallinto on heikko. Jokaisella osavaltiolla on oma perustuslakinsa ja paljon paikallista valtaa etenkin taloudellisissa asioissa.[12]

Vuoden 1979 perustuslaki takaa mikronesialaisille perusihmisoikeudet ja luo perustan hallitustoiminnalle. Sen yksikamarisessa kongressissa on 14 kansanäänestyksellä valittua edustajaa. Neljä senaattoria (yksi kustakin osavaltiosta) palvelevat neljän vuoden kauden, muut edustavat yksittäisiä jäsenalueita ja palvelevat kahden vuoden kauden. Kongressi valitsee neljästä senaattorista presidentin ja varapresidentin neljäksi vuodeksi kerrallaan. Heidän vapautuneet paikkansa kongressissa täytetään erityisvaaleilla. Muodollisia puolueita maassa ei ole.[12]

Mikronesian liittovaltion osavaltiot ovat sen neljä merkittävää saariryhmää, joita edustavat tähdet sen lipussa. Kukin osavaltio on nimetty sen tärkeimmän saaren mukaan. Pohnpein osavaltioon kuuluvat Kapingamarangi ja Nukuoro sijaitsevat muiden saarten eteläpuolella, ja niihin pääsee vain veneillä.[13]

Mikronesian osavaltiot[14]

Osavaltio	entinen nimi	Pääkaupunki	Pinta-ala (hehtaaria)	Väkiluku (4.4.2010)
Chuuk	Truk	Weno	12 720	48 651
Kosrae		Tofol	10 960	6 616
Pohnpei	Ponape	Kolonia	34 520	35 981
Yap		Colonia	11 890	11 376

Pohnpein kansainvälinen lentoasema

Taloudellinen toiminta Mikronesian liittovaltiossa on pääosin viljelyä ja kalastusta omien tarpeiden kattamiseksi. Tärkeimmät viljelykasvit ovat leipäpuu, kookospalmu, banaani, kassava, betelpähkinät, taaro ja kava. Matkailun kehitystä haittaa saariston kaukainen sijainti ja tarpeellisten palveluiden puute.[12]

Pääasiallinen tulonlähde on Yhdysvaltain taloudellinen tuki, joka oli yhteensä kaksi miljardia dollaria vuosina 1986–2001. Jatkosopimus vuosille 2004–2023 takaa suoraa tukea sata miljoonaa dollaria vuodessa, josta suuri osa rahastoidaan.[12]

Liittovaltion ja osavaltioiden hallitukset työllistävät yli puolet työvoimasta. Kalastus on tärkeä tulonlähde. Valuuttatuloja saadaan myös ulkomaalaisilta kalastusaluksilta, jotka maksavat lisenssimaksuja kalavesien käytöstä.[12]

Mikronesian liittovaltiossa on kuusi lentokenttää ja 240 kilometriä maantietä, josta 42 kilometriä on päällystettyä.[1]

Vuonna 2010 Mikronesian väkiluvuksi arvioitiin 107 154.[1] Pääosa väestöstä on mikronesialaista alkuperää. Englannista on tullut yleinen ja virallinen kieli. Chuukia, pohnpeitä, kosraeta, yapia ja muita mikronesialaisia kieliä puhutaan eri saarilla.[15] Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan katolisia oli 52,7 %, protestantteja 41,7 %, muiden uskontojen harjoittajia 3,8 %, ja uskonnottomia 0,8 %.[1]

Pohnpeilla esiintyy huomattavan paljon värisokeutta, josta käytetään nimeä maskun.[16]

YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumisen seuranta on jonkin verran haastavaa puutteellisten tilastojen takia. Vuonna 2010 arvioitiin, että maa tulee saavuttamaan tavoitteet 2 (lukutaidon lisääminen) ja 7 (ympäristö), ja sillä on mahdollisuus onnistua myös tavoitteissa 4 (lapsikuolleisuuden vähentäminen), 5 (äitien terveys) ja 8 (kansainvälisyys), mutta tavoitteet 1 (köyhyyden vähentäminen), 3 (naisten tasa-arvo), 4 (lapsikuolleisuuden vähentäminen) ja 6 (AIDSin ja muiden tartuntatautien vähentäminen) jäävät ainakin osaksi saavuttamatta.[17]

Suuri (lähes 2,5 metriä korkea) näyte Yapin kivirahoista Gachparin kylässä.

Kullakin neljästä osavaltiosta on oma kulttuurinsa ja perinteensä, mutta niillä on myös yhteisiä, vuosisatoja vanhoja kulttuuriperinteitä. Esimerkiksi sukuyhteys on tärkeää kaikkien saarelaisten kulttuureissa. Aiemmin saarilla on asuttu ydinperhettä suuremmissa yksiköissä. Pohnpeillä ja Yapilla on ollut patrilineaarisia perhemalleja (veljekset vaimoineen tai isoisä, pojat ja pojanpojat), kun taas Chuukilla ja Yapin ulkosaarilla on matrilineaarisia perheitä, joissa tytärten aviomiehet muuttavat anoppilaan kotivävyiksi. Länsimaistumisen myötä ydinperhemalli on yleistymässä.[18]

Yapin saari on tunnettu kivirahoistaan,[19] jotka ovat halkaisijaltaan jopa nelimetrisiä kalkkikivilaattoja, joissa on reikä keskellä. Saaren asukkaat tietävät mikä kivi kuuluu kenellekin, mutteivät välttämättä siirrä kiviä, kun omistaja vaihtuu. Kiviä on viittä tyyppiä, Mmbul, Gaw, Ray, Yar ja Reng, viimeksi mainittu on vain 0,3 metriä halkaisijaltaan. Niiden arvo perustuu kokoon ja historiaan, monet kivistä on tuotu muilta saarilta, jopa Uudelta-Guinealta saakka, useimmat kuitenkin muinaisina aikoina Palaulta.[20]

Mikronesia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 2000 alkaen viiden urheilijan joukkueella. He ovat osallistuneet yleisurheiluun, uintiin ja painonnostoon.[21]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikronesian liittovaltio Wikimedia Commonsissa

• Visit-fsm.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)