Miklós Horthy

Miklós Horthy de Nagybánya (18. kesäkuuta 1868 Kenderes, Itävalta-Unkari, nyk. Unkarissa – 9. helmikuuta 1957 Estoril, Portugali) oli Itävalta-Unkarin laivaston amiraali sekä Unkarin kuningaskunnan valtionhoitaja ja tosiasiallinen hallitsija vuosina 1920–1944. Horthyn virallinen arvonimi oli Hänen ruhtinaallinen korkeutensa Unkarin kuningaskunnan valtionhoitaja[1], unk. Ő Főméltósága a Magyar Királyság Kormányzója.

Miklós Horthy
Unkarin kuningaskunnan valtionhoitaja
1. maaliskuuta 1920 – 15. lokakuuta 1944
Edeltäjä Károly Huszár
Seuraaja Ferenc Szálasi
Henkilötiedot
Syntynyt18. kesäkuuta 1868
Kenderes, Itävalta-Unkari
Kuollut9. helmikuuta 1957 (88 vuotta)
Estoril, Portugali
Puoliso Magdolna Purgly
Tiedot
Uskonto kalvinisti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Horthy oli nuorempana matkustanut ympäri maailmaa laivaston koululaivalla ja palveli Itävalta-Unkarin laivaston suoja-aluksella diplomaattien turvana Turkissa ja muissa maissa. Hän toimi jonkin aikaa keisarin adjutanttina Wienissä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Horthy palveli ensin risteilijän päällikkönä ja myöhemmin amiraalina Itävalta-Unkarin laivastossa. Hän haavoittui Otranton meritaistelussa. Hänet ylennettiin laivaston komentajaksi maaliskuussa 1918 ohittaen virkanimityksessä useita vanhempia upseereita.

Béla Kunin perustettua neuvostovallan Unkariin vuonna 1919 vastavallankumouksellinen hallitus asetti merisankarina kansansuosiota nauttineen Horthyn sotavoimien johtoon. Romanialaisten joukkojen voitettua kommunistien joukot Horthy asettui Budapestiin marraskuussa 1919. Hän sai valtionhoitajan arvonimen. Kuningas Kaarle IV teki kaksi heikkoa yritystä päästä Unkarin itsevaltiaaksi maaliskuussa ja lokakuussa 1921.

Horthy oli Unkarin tosiasiallinen johtaja maailmansotien välisen ajan, vaikka Unkari oli muodollisesti monarkia, jonka valtaistuin oli tyhjänä.[2] Horthyn poika István Horthy nimitettiin hänen sijaisekseen mahdollisten sairaustapausten varalle, mutta István kuoli lentäjänä itärintamalla 1942. Horthy oli nationalisti, joka ohjasi Unkaria poliittisesti voimakkaasti oikealle pyrkimyksenään luoda suur-Unkari, palauttamalla Unkarin yhteyteen sille aiemmin kuuluneita, tai muuten haluamia alueita. Horthyn johdolla Unkari osallistui Tšekkoslovakian miehitykseen vuonna 1939, sai natsi-Saksan avustuksella osan Transilvaniaa Romanialta vuonna 1940, miehitti osia Jugoslaviasta vuonna 1941 ja hyökkäsi Neuvostoliittoon samana vuonna yhdessä Saksan kanssa.

Kun sotaretki kääntyi tappioksi ja Neuvostoliiton sotavoimat etenivät kohti Unkaria vuonna 1944, saksalaiset miehittivät maan Horthyn suostumuksella maaliskuussa 1944 (operaatio Margarethe). Tilanteen edelleen heikentyessä Horthy lähetti rauhanneuvottelukomission Moskovaan, ja lokakuussa Unkari antautui. Saksalaiset pakottivat Horthyn eroamaan välittömästi, vangiten hänet. Hänet vietiin Baijeriin. Myöhemmin yhdysvaltalaiset sotilaat vapauttivat hänet vankeudesta. Horthy vältti sotarikossyytteet ja asettui vuonna 1949 Portugaliin, jossa hän kuoli vuonna 1957.

Muistelmissaan Horthy oli hyvin järkyttynyt Unkarin vuoden 1956 kansannousun epäonnistumisesta. Testamentissaan Horthy pyysi, ettei hänen ruumista palauteta Unkariin "ennen kuin viimeinen venäläinen sotilas on lähtenyt".

Horthyn perilliset kunnioittivat hänen tahtoa. Vuonna 1993, kaksi vuotta Neuvostoliiton joukkojen poistuttua Unkarista, Horthyn ruumis palautettiin Unkariin ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa Kenderesiin. Uudelleenhautaus Unkarissa aiheutti jonkin verran kiistaa Unkarin vasemmiston taholta[3]

Hänen muistelmansa ilmestyivät Antti Nuuttilan suomentamana vuonna 1955.[4]

Lähteet
  1. Unkarin vaaran vuodet 1940-luvulla yle.fi. Viitattu 21.4.2023.
  2. Unkarin valtionhoitaja. Suomen Kuvalehti, 41/1938, s. 18-19. Suomen Kuvalehti (vain tilaajille). Viitattu 17.4.2020.
  3. Lapola, Maija: Mitä Missä Milloin 1995, s. 8. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  4. Muistelmat / Fennica – Suomen kansallibibliografia. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.7.2017. [vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.