Mikko Kantola

Mikko (Esra Mikael) Kantola (9. lokakuuta 1916 Pieksämäki – 24. marraskuuta 1997 Kanarian saaret, Espanja) oli Työtehoseuran toimitusjohtaja, professori ja metsätöiden koneellistamisen kehittämisen pioneereja Suomessa.[1]

Kantolan vanhemmat olivat kappalainen Vilho Kantola ja opettaja Elli Hyvönen ja puoliso vuodesta 1946 varanotaari Arma-Iris Gustavsson. Pieksämäellä syntynyt Kantola vietti lapsuusvuotensa Kivennavalla ja tuli ylioppilaaksi Terijoen yhteislyseosta. Sodissa hän toimi pioneerijoukoissa ja valmistui jatkosodan aikana vuonna 1943 metsänhoitajaksi. Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti ja tohtori Kantolasta tuli 1954, hänen väitöskirjansa aiheena oli sahatukkien automaattinen kuormaus autoon. Työtehoseuran palveluksessa Kantola toimi koko ammattiuransa, vuodesta 1945 alkaen aina eläköitymiseensä saakka vuonna 1981. Hän työskenteli Työtehoseuran metsäosaston päällikkönä, johtokunnan sihteerinä ja jäsenenä sekä toimitusjohtajana. Alkuvuosina hän toimi muun muassa metsätyöntekijöiden ammattikasvatuksen parissa, mutta oli myös kehittämässä metsätyövälineistöä, kuten esimerkiksi rationalisoimassa 54 eri käytössä ollutta kirvesmallia muutamaan päätyyppiin ja vaikuttamassa teräskaaristen käsisahojen käyttöönottoon. Erityisesti Kantola vaikutti silti moottorisahan käytön yleistymisen myötä laajemmin puunkorjuun koneellistumiseen ja oli myös metsänmuokkauksen kaluston kehittämisen asiantuntija. Niistä hänellä oli useita patentteja. Työtehoseuran toimitusjohtajana Kantola kehitti sekä organisaation rakennetta että toiminnan kohdealueita. Hän toimi pitkään muun muassa oman alansa YK:n alaisten kansainvälisten yhteistyöelinten Suomen edustajana ja kansainvälisissä rationalisointijärjestöissä. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1977.[1]