Mikko Juva

Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle. Juva väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi Juva vihittiin 1943, ja hän toimi sotilaspappina jatkosodassa. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–1957 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–1967).[2]

Juva työskenteli myöhemmin myös Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorina (1962–1978).[3] Hän toimi myös Helsingin yliopiston vararehtorina 1968–1971, rehtorina 1971–1973 ja kanslerina 1973–1978.[2] Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin,[1] ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta.

Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966) ja puoluejohtajana (1965–1968) jäivät lyhyiksi.[2] Vuonna 1981 LKP tiedusteli Juvaa ehdokkaakseen seuraavan vuoden presidentinvaaliin, mistä hän kieltäytyi.[4] Tamminiemen pesänjakajat -kirjan mukaan poliitisten juonittelujen ulkopuolella pysytellyt Juva olisi saattanut olla varteenotettava ehdokas siinä tapauksessa, että presidentinvaali olisi ajautunut porvaripuoleiden kesken umpisolmuun.[5]

Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän ei ollut tätä aiemmin toiminut varsinaisessa papin virassa. Juva oli vapaamielinen teologi, joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille joidenkin kirkollisten ryhmittymien kanssa. Myös arkkipiispan työmäärä oli Juvan mielestä liian suuri. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.[6]

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton puheenjohtaja.[1]

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hänen äitinsä oli Lempi (o.s. Kaila). Vuonna 1946 Juva meni naimisiin lääketieteen lisensiaatti Riitta Eleonora Brofeldtin kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1990 Juva meni naimisiin agrologi Maisu Maija-Liisa Hägglundin (ent. Laurén) kanssa vuonna 1991.[7] Juvalla oli neljä lasta: Kersti (s. 1948), Simo (s. 1950), Elina (s. 1953) ja Katriina (Kati) (s. 1958).[2]

Poika Simo Juva toimi Lohjan kaupunginjohtajana ja tytär Kersti Juva Setan varapuheenjohtajana. Mikko Juva toimi eläkkeellejäämisensä jälkeen aktiivisesti mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa Yhteys-liikkeessä.[8]

Respondentti Juvan väitöskaronkka helmikuussa 1950. Oikealta Mikko Juva, Einar W. Juva, Martti Ruuth, Martti Ruutu.

• Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
• Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
• Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
• Rajuilman alla (1956)
• Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
• Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
• Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965)
• Kirkon parlamentti (1976)
• Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
• Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
• Aika ajatella, aika uskoa (1985)
• Mies etsi vapautta: L. P. Tapanisen elämä. Kirjaneliö 1989. ISBN 951-600-781-3.
• Seurasin nuoruuteni näkyä: Muistettavaa vuosilta 1939–82. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-12879-5.
• Aika etsiä ja aika löytää (1998)

• Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki
• Vapaudenristin ritarikunnan 3. luokan vapaudenristi
• Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan vapaudenristi tammenlehvän kera
• Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan vapaudenristi
• Oranian sukuritarikunnan suurristi
• Venäjän ortodoksisen kirkon Pyhän Vladimirin ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki
• Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan suurristi

Lähde:[9]

• Eskola, Seikko: ”Juva, Mikko (1918–2004)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 551–554. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. / Teoksen verkkoversio.

• Juva, Mikko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Edeltäjä: Martti Simojoki

Turun ja Suomen arkkipiispa 1978–1982

Seuraaja: John Vikström