Mikko Jaskari

Mikko Jaskari (11. joulukuuta 1902[1] – 27. kesäkuuta 1979[2]) oli suomalainen juristi, joka tuli tunnetuksi presidentti K. J. Ståhlbergin kyydityksen johtajana lokakuussa 1930.

Jaskarin vanhemmat olivat nurmolainen maanviljelijä ja kokoomuksen kansanedustaja Mikko Jaskari (1866–1936) ja hänen toinen puolisonsa Helvi o.s. Mannila[1]. Nuorempi Mikko Jaskari opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja toimi ylioppilaspolitiikassa sekä oli 1930 Suomen Lukko -järjestön pääsihteerinä. Hän suoritti yleisen oikeustutkinnon 1929[1]. AKS:n sihteeri hän oli 1925 ja 1926 ja hallituksen jäsen 1928 sekä Uuden Suomen kesätoimittaja 1929, Ylioppilaslehden päätoimittaja 1929–1930.[3]. Hän oli sosiaaliministeriön toimistopäällikkö vuodesta 1955.[1].

Ståhlbergin kyyditys sai alkunsa kun everstiluutnantti ja yleisesikunnan liikekannallepanotoimiston päällikkö Eero Kuussaari soitti 11. lokakuuta 1930 Sortavalan Seurahuoneelta Jaskarille ja käski kyyditä Ståhlberg. Jaskari puolestaan määräsi kyyditystä johtamaan asentaja Jukka Jannén joka hankki auton ja tarvittavat apumiehet. Itse kyyditys tapahtui 14. – 15. lokakuuta 1930 Kulosaaresta Joensuuhun jossa aamukävelyltään siepattu Stählberg puolisoineen pääsi vapaaksi. Kuulusteluissa Jaskari väitti ensin antaneensa kyydityskäskyn "vakaumuksellisena antikommunistina" mutta joutui lopulta tunnustamaan että aloite kyyditykseen oli tullut Kuussaarelta.

Korkein oikeus piti myöhemmin Jaskaria kyydityksen päätekijänä. Tuomioksi tuli korkeimmassa oikeudessa vuosi ja kuusi kuukautta kuritushuonetta. Jaskari joutui lähtemään myös AKS:stä kun hän ei suostunut seuran kunniatuomioistuimen kuultavaksi.

Jaskari ei esiintynyt julkisuudessa Ståhlbergin kyydityksen jälkeen. Jaskaria yritettiin haastatella aiheesta 1950-luvulla hän kiisti ettei muista koko Suomen Lukkoa. Vuonna 1954 Jaskari jätti Valtionarkistoon selvityksen kyydityksestä, joka tuli julkiseksi vasta 1990. Selvityksessä Jaskari kertoi kuuluneensa salaiseen ”Suomen Aktivistien Taistelujärjestöön”, johon hänet oli rekrytoinut Kuussaari [4]

Vapauduttuaan vankilasta Jaskari toimi asianajajana Seinäjoella 1933–1942 ja sen jälkeen virkamiehenä Helsingissä. Eläkkeelle jäädessään 1970 hän oli sosiaaliministeriön toimistopäällikkö.