Mikko Hautala

Hautala on suorittanut valtiotiedeiden maisterin tutkinnon sekä filosofian maisterin tutkinnon slaavilaisista kielistä Helsingin yliopistossa.[1][3]

Hänen vuonna 2000 valmistuneen poliittisen historian pro gradu -tutkielmansa otsikko oli Vienninedistämistä vai ulkopolitiikkaa? Suomen Ukraina-suhteet poliittisena ja taloudellisena kysymyksenä 1917–1919 (164 sivua). Hänen slaavilaisen filologian pro gradu -tutkielmansa otsikko oli Puolan murros 1980–1981 Kultura-lehden kuvaamana, ja se valmistui vuonna 2006 (114 sivua).[4]

Hautala puhuu sujuvaa englantia, ruotsia, venäjää, ukrainaa ja puolaa.[1]

Hautala aloitti diplomaattiuransa toimimalla attašeana Suomen suurlähetystössä Kiovassa vuosina 1998–2001. Varsinaisesti Ulkoministeriön palvelukseen hän astui viimemainittuna vuotena, ja vuodet 2001–02 hän toimi siellä attašeana. Vuosina 2002–07 hän toimi Brysselissä Suomen EU-edustuston ensimmäisenä sihteerinä, ja vuosina 2007–2011 Ulkoministeriön diplomaattisena neuvonantajana Helsingissä. Vuosina 2012–16 hän toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana, ja vuodesta 2011 lähtien Suomen Venäjän suurlähetystön varajohtajana Moskovassa, ja vuosina 2016–2020 samassa paikassa suurlähettiläänä.[1][3]

Hautala kirjoittaa Suomen Kuvalehteen kolumneja, joiden yleisotsikkona on ”Näkökulma”.[5]

Hautalan mukaan itsenäinen Ukraina on Venäjän johtajille mahdoton ajatus. Ukrainan epäonneksi Venäjä on kaapannut sen varhaishistorian osaksi omaa alkumyyttiään.[5] Tällä tarkoitetaan sitä, että Venäjä katsoo saaneensa alkunsa Vladimir Suuren kääntymisestä kristinuskoon vuonna 988 Kiovan Rusissa, ja aikaa myöten Venäjän keskus siirtyi Moskovaan.

Venäjälle mitään Venäjästä erillistä Ukrainaa ei voi olla olemassa. Tsaarin aikana Venäjä pyrki tiukasti torjumaan ukrainalaista kansallista kulttuuria, eikä sille suotu omia kansallisia instituutioita tai omaa koulutusjärjestelmää. Moskovassa ei myöhemminkään otettu ukrainalaista kansallisuusaatetta tosissaan. “Ukrainaa ei ikään kuin voi olla, sillä se on ristiriidassa Venäjän historiakäsityksen kanssa ja loukkaa sitä. Itsenäinen Ukraina on ristiriidassa myös Moskovan suurvaltakonseptin kanssa. Koetaan, että ilman Ukrainaa jäädään liian kevyeen sarjaan.”[5]

Ylen aamun haastattelussa 23.8.2022 Hautalalta kysyttiin, että “miksi näet että Venäjällä nimenomaan tämän Ukrainan nujertaminen on olemassaolon kysymys”. Hänen vastauksensa oli seuraava:[6]

»No he ovat oikeastaan tehneet itselleen siitä sellaisen. He ovat ikään kuin kirjoittaneet itselleen semmoisen tarinan, jatkokertomuksen, jossa tämä tarina menee näin. Ja minusta tuntuu, että heille on vähän niin kuin ideologisesti hankala asia myöntää, heille ei ole oikeastaan sellaista poliittista konseptia, jossa myönnettäisiin, että Ukraina on itsenäinen maa, se päättää itse kohtalostaan, eli kyllä se tarkoittaa sitä, että Venäjän täytyisi luopua tämmöisestä, sanoisin ihan suoraan, tämmöisestä imperialistisesta ajattelustaan Ukrainan suhteen, ja minusta tuntuu, että jos me katsotaan ihan sitä Venäjän poliittisen johdon retoriikkaa, päätöksiä, ja katsotaan myös vähän laajemmin sitä kansalaismielipidettä, niin minusta tuntuu, että Venäjä ei ole ollenkaan kypsä vielä tähän, joten kyllä he niin kuin pitävät kiinni tästä tavoitteestaan, olettaisin, aika pitkään.»

Samassa Ylen haastattelussa Hautala kertoi myös näkemyksensä nyky-Venäjästä:[6]

»No, kyllä Venäjä muuttuu nyt sellaiseen suuntaan, joka sinänsä on historiallisesti aika tuttu, se eristäytyy lännestä, heidän taloutensa muuttuu takaisin valtion ohjatummaksi, poliittisesti se muuttuu minusta kohti totalitaarista valtiota, jossa tällaiselle toisinajattelulle, saati sitten poliittiselle oppositiolle ei ole oikeastaan mitään tilaa, että se tila on koko ajan kaventunut viimeisten 15 vuoden aikana, mutta nyt se alkaa olla semmoinen, että siellä ei enää pysty niin sanotusti ihminen olemaan. Kulttuurisesti se myöskin johtaa tällaiseen tietynlaiseen niin kuin, alkaa mennä aika kotikutoiseksi ja tämmöiseksi omista historiallisista ja myyteistä kumpuavaksi toiminnaksi, ett kyllä se menee varmasti suomalaisten kannalta huonoon suuntaan kokonaisuudessaan.»

Kysymykseen siitä, kuka Venäjän kehityksestä on vastuussa, Hautala vastasi:[6]

»No, kyllä Venäjän kansa on niin kuin, selkeästi presidentti Putin on kuljettajan paikalla, mutta kyllä se kansakin siellä autossa on, ja en usko, että kaikki ovat kauhean innostuneita, siitä määränpäästä, mitä kohti ollaan menossa, osa on, mutta aika suuri enemmistö tavalla tai toisella siis sietää ja jollain tavalla vähän odottaa, että näin tämä nyt menee, ja sillä tavalla hyväksyy sen, minusta tuntuu, että heillä ei ole oikeastaan vielä ole käsitystä omista vaikutusmahdollisuuksista, he pitää niitä hyvin rajoitettuina, tietysti on aika monta ihmistä, jotka katsovat myöskin, että tämä on oikea suunta Venäjälle, ja tavallaan näkevät tämän aika luontevana. Eli kyllä tässä niin kuin myös kansalaismielipide on ongelmallinen, ja minusta se on täysin väärä käsitys, ajatus siitä, että jotenkin tämä tapahtuisi vastoin kansalaisten enemmistöä, se on sitten eri asia, että miten innokkaita ihmiset niin kuin noin yksilötasolla ovat.»