Mikko Aspa
Mikko Aspa on suomalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten black metal -yhtye Clandestine Blazen solistina.[1] Aspa laulaa myös ranskalaisessa Deathspell Omegassa, johon hän liittyi vuonna 2003.[2] Hänen muita projektejaan ovat muun muassa melumuusiikkia esittävät Clinic of Torture, Grunt, Nihilist Commando, Pain Nail sekä RAC-yhtye Vapaudenristi, joissa hän laulaa ja soittaa kaikkia instrumentteja.[3] Tämän lisäksi Vapaudenristillä on nykyisin kokoonpano konserttiesiintymisiä varten. Lisäksi Aspa on tehnyt yhteistyötä puolalaisen black metal -yhtye Mgłan kanssa.[1][4]
Mikko Aspa | |
---|---|
![]() Mikko Aspa vuonna 2000. |
|
Henkilötiedot | |
Ammatti | muusikko, yrittäjä |
Muusikko | |
Tyylilajit | black metal, noise |
Soittimet | laulu, kitara, basso, rummut |
Yhtyeet | Clandestine Blaze, Deathspell Omega |
Levy-yhtiöt | Northern Heritage, Freak Animal |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Aspa kiinnostui musiikista hyvin nuorena. Hän nauhoitti nauhoitti ja julkaisi omaa musiikkiaan ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Hän on maailmankatsomukseltaan radikaali nihilisti. Hänet on usein yhdistetty mediassa äärioikeistolaiseksi, muttei ole itse kommentoinut asiaa.[1][5]
Aspa pitää kotikaupungissaan Lahdessa Sarvilevyt-levykauppaa.[1] Hän omistaa myös Northern Heritage -ja Freak Animal -levymerkit.[5] Aspaa on myös haastateltu vuonna 2011 julkaistussa suomalaista black metal -musiikkia käsittelevässä dokumenttielokuvassa Loputon Gehennan liekki.[6]
Lähteet
- Jarno Alander: Mikko Aspan haastattelu sarastuslehti.com. Viitattu 9.12.2016.
- Ezxhaton.kccricket.net: Deathspell Omega
- Encyclopaedia Metallum: Mikko Aspa (englanniksi)
- Juha Karvonen: Mikko Aspa (Clandestine Blaze) haastattelu metalliluola.fi. 20.3.2015. Viitattu 9.12.2016.
- Nalle Österman: Kohuttu helsinkiläinen natsikeikka siirtyi turkkilaiseen pizzeriaan: "Mä teen vain bisnestä" iltamakasiini.fi. 25.7.2015. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 9.12.2016.
- Mesikämmen: Loputon Gehennan liekki mesikammen.wordpress.com. 9.3.2014. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 11.12.2016.