Mikkelin maalaiskunta

Mikkelin maalaiskunta
Entinen kunta – nykyiset kunnat:; Mikkeli
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°40′26.79″N, 27°11′57.01″E
Lääni	Itä-Suomi
Maakunta	Etelä-Savon maakunta
Seutukunta	Mikkelin seutukunta
Kuntanumero	492
Hallinnollinen keskus	Rantakylä
Perustettu
Liitetty	2001
– liitoskunnat	Mikkeli; Anttola; Mikkelin maalaiskunta
– syntynyt kunta	Mikkeli
Pinta-ala	km² [1]; (1.1.2000)
– maa	972,7 km²
Väkiluku	11 988 [2]; (31.12.2000)
– väestötiheys	12,30 as./km²
	Infobox OK

Mikkelin maalaiskunta (ruots. Sankt Michels landskommun) oli Etelä-Savossa sijainnut Suomen kunta, joka yhdistettiin Mikkelin kaupunkiin vuoden 2001 alusta. Sen asukasluku oli 12 000 vuonna 2000. Mikkelin kaupungin joka suunnalta ympäröineen Mikkelin maalaiskunnan kaksi taajamaa olivat Rantakylä ja Otava.

Mikkelin maalaiskunta ympäröi Mikkelin kaupunkia joka puolelta, ja muut naapurikunnat olivat Anttola, Haukivuori, Hirvensalmi, Juva, Kangasniemi, Mäntyharju, Ristiina ja Virtasalmi.

Jokaiselle Savon kunnalle äänestettiin 1980-luvulla omat nimikkoruoat. Mikkelin maalaiskunnan perinneruoaksi valittiin ”potlohko”, joka valmistetaan perunalohkoja, sipulia ja lihaa uunissa hauduttamalla.[3] Toiseksi Mikkelin maalaiskunnan pitäjäruoaksi nimettiin rättänä eli mustikkakukko.[4]

Historiaa

Mikkelin maalaiskunnan historian voidaan katsoa alkaneen novgorodilaisten 1200-luvulla perustamasta Savilahden pogostasta. Se oli ensimmäinen tunnettu hallinnollinen yksikkö Savossa. Muut savolaiset hallintopitäjät on erotettu sen myöhemmistä seuraajista. Muun muassa Mikkelin kaupunki irrotettiin vuonna 1838. Valtioneuvoston päätöksellä[5] Anttolan kunta, Mikkelin kaupunki ja Mikkelin maalaiskunta lakkautettiin vuoden 2000 lopussa ja tilalle perustettiin vuoden 2001 alusta niiden kaikkien silloiset alueet käsittävä uusi Mikkelin kunta, joka otti käyttöön kaupunki-nimityksen ja lakkautetun Mikkelin vaakunan.

Mikkelin pitäjässä mainitaan olleen koulumestari jo vuodesta 1798. Pitäjän ensimmäiset kansakoulut perustettiin Rahulaan ja Linnanmäelle vuonna 1870, seuraavat Harjunmaahan vuonna 1881 ja Liukkolaan 1891. Otavan kansanopisto aloitti toimintansa vuonna 1892, ja sitä laajennettiin vuonna 1950 kansankorkeakoululla.[6]

Mikkelin seurakunnasta erotettiin Hirvensalmen seurakunta vuonna 1867, Anttolan seurakunta vuonna 1872 ja Mikkelin kaupunkiseurakunta vuonna 1908.[6]

Liikenne

Mikkelin maalaiskunnan kautta kulkivat valtatie 5 Lahdesta Kuopioon, valtatie 13 Lappeenrannasta Jyväskylään, kantatie 62 Mikkelistä Imatralle, kantatie 72 Mikkelistä Pieksämäelle sekä Savon rata. Savon radalla olivat Mikkelin maalaiskunnan alueella Hietasen, Otavan, Vuolingon, Hiirolan ja Kalvitsan asemat.[6]

Nähtävyyksiä

Mikkelin maalaiskunnan nähtävyyksiä ovat Anjan Puisto, Tuukkalan muinaismuistoalue, Porrassalmen taistelun (1789) muistomerkki, Kyyhkylän ja Tuukkalan kalmistot (Savon suurin) sekä Tertin kartano. Sen sijaan Mikkelin maaseurakunnan kirkko (Charles Bassi, 1817) sijaitsi jo ennen vuoden 2001 kuntaliitosta Mikkelin kaupungin alueella.

Kyliä

Mikkelin maalaiskunnan viiri

Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti, Helppanala, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Kirkonkylä, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Laurikkala, Liukkola, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko, Väänälä, Väärälä

Lähteet

Suomen tilastollinen vuosikirja 2000 (PDF) (sivu 70) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2000 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 120. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Säädösmuutosten hakemisto: 758/1999 finlex.fi. Edita. Viitattu 8.3.2022.
Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 214–221. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[stv2000-1] Suomen tilastollinen vuosikirja 2000 (PDF) (sivu 70) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.

[väkilukukunnittain2000-2] Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2000 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.

[3] Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).

[4] Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 120. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

[5] Säädösmuutosten hakemisto: 758/1999 finlex.fi. Edita. Viitattu 8.3.2022.

[tarmio-6] Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 214–221. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.