Mikkeli (nimi)

Mikkeli on miehen etunimi.[5] Se on Mikaelin suomalainen muunnelma, joka on tunnettu jo keskiajalla.[4][6] Arkkienkeli Mikaelia on kutsuttu kansanomaisesti Mikkeliksi, ja hänelle pyhitetyn keskiaikaisen Savilahden kirkon mukaan on nimetty nykyinen Mikkelin kaupunki (1838, ruots. S:t Michel).[7][8]

Mikkeli
Nimipäivä  
– suomenkielinen –
– ruotsinkielinen –
– ortodoksinen –
Muunnelmia sukunimi Mikkelä [1]
Vastineita eri kielissä mm. Michael, Michał, Michel, Michele, Miguel, Mihály, Mikael, Mikel, Mikkal, Mikkel, Miquel [2][3]
Nimen alkuperä Miikael (hepr. ’kuka on Jumalan kaltainen’) [4]

Mikkeli on aikoinaan ollut Suomessa erittäin suosittu nimi,[4] mutta myöhemmin se on muuttunut harvinaiseksi. Viime vuosisadalla se oli virallisena etunimenä 57 miehellä, joista suurin osa (36) syntyi jo ennen 1920-lukua. Digi- ja väestötietoviraston mukaan Mikkeli-nimen on 2000-luvulla saanut alle 5 poikaa.[9][10] Tyypillisesti Mikkeliä ei ole annettu ensimmäiseksi etunimeksi.[5]

Nimipäivä

Mikkelillä ei ole almanakassa virallista nimipäivää.[11] Kirkolliseen perinteeseen kuuluva mikkelinpäivä on arkkienkeli Mikaelille omistettu pyhäpäivä, jota vietetään Mikon nimipäivänä 29. syyskuuta, mutta vain jos kyseessä on sunnuntai. Muussa tapauksessa se on seuraavana sunnuntaina.[8][12]

Mikkelinpäivä-nimeä käytettiin virallisessa almanakassa ensimmäisen kerran vuonna 1861 (muodossa Mikkel.p.).[13][14]

Lähteet
  1. Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet, s. 360. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.
  2. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 412. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  3. Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names, s. 236. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7. (englanniksi)
  4. Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 160. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  5. Kiviniemi, Eero: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, s. 331. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2797-2.
  6. Kiviniemi, Eero: Suomalaisten etunimet, s. 370. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 978-951-746-873-2.
  7. Suomalainen paikannimikirja, s. 270–271. Päätoimittaja Sirkka Paikkala. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0. Teoksen verkkoversio.
  8. Lempiäinen, Pentti: Nimipäiväsanat. Mitä nimet kertovat, s. 355–356. Neljäs uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 1994. ISBN 951-625-282-6.
  9. Kiviniemi 2006, s. 367, 370.
  10. Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Mikkeli”) 20.2.2023. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 20.2.2023.
  11. Nimipäivähaku (hakusana ”Mikkeli”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 20.2.2023.
  12. Kielitoimiston sanakirja (hakusana ”mikkelinpäivä”) 10.11.2022. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.2.2023.
  13. Kiviniemi 1982 s. 111.
  14. Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 241. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.