Mikael Långbacka

Mikael Långbacka (s. 1959) on suomalainen bassopasunisti. Hänet tunnetaan työstään big bandeissa ja erityisesti UMO Helsinki Jazz Orchestrassa, jonka kokoonpanoon hän liittyi vuonna 1984.[1]

Långbacka opiskeli vuosina 1979–1987 Sibelius-Akatemiassa ja suoritti pasuunansoiton diplomin vuonna 1986. Lisäksi hän suoritti 1980-luvun loppupuolella opintoja Tukholmassa ja New Yorkissa. Opiskeluaikanaan hän soitti Tapiola Big Bandissa ja Pori Big Bandissa. Vuosina 1989–1994 Långbacka kuului Norrbotten Big Bandiin.[2] Hän on osallistunut myös klassisen musiikin esittämiseen[1]; hän oli Suomen Kansallisoopperan orkesterissa vuonna 1996. Hän on osallistunut myös pienten kokoonpanojen toimintaan. Esimerkiksi vuosina 1995–2000 hän toimi In the Spirit of Jay and Kai -pasuunakvintetissä. Vuosina 2001–2009 hän johti omaa Mikael Långbacka Trio -yhtyettään, joka piti konsertteja sekä teki radio- ja televisionauhoituksia.[2]

Långbacka kuului vuosina 1997–1998 Eero Koivistoisen Zone Orchestraan.[2] Samoihin aikoihin hän toimi yhteispohjoismaisessa A Tribute to Lars Gullin -hankkeessa.[1] Vuosina 1999–2001 Långbacka oli jäsenenä Nordic Trombone Quartetissa. 2010-luvulla hän liittyi Trio Bröder och Samiin, Ostrobothnian Jazz Sextetiin, Bothnia Rhythm Orchestraan ja Turku Jazz Orchestraan. Studiomuusikkona Långbacka on soittanut muiden muassa Anssi Tikanmäen ja Kerkko Koskisen taustalla. Vuonna 1994 hän soitti Big Bad Familyn samannimisellä albumilla. Långbacka oli mukana perustamassa Korpo Sea Jazz -tapahtumaa ja oli sen taiteellinen johtaja vuosina 1989–2009. Hän on myös johtanut Archipelago Big Bandia ja ollut mukana perustamassa Blås Åboland -yhdistystä. Hän on tehnyt opetustyötä lukuisissa suomalaisissa musiikin alan oppilaitoksissa.[2]