Mika Sundqvist

Yrjö Mikael Sundqvist syntyi 22. helmikuuta 1947 Kihniön Korhoskylässä Yli-Moisio-nimisellä pientilalla. Hänen vanhempansa olivat Toivo ja Kerttu Sundqvist. Lapsi sai ensimmäisen nimensä runoilija Yrjö Jylhän mukaan. Myöhemmin hänet tunnettiin kuitenkin Mikana.[2]

Kihniöstä Sundqvistin perhe muutti 1950-luvun alussa Tampereen Kuokkamaantielle, kun Mika oli neljävuotias. Aiemmin sorvarina työskennellyt Toivo-isä valmistui myöhemmin opettajaksi ja sai työpaikan kansakoulun puu- ja metallityön opettajana Lempäälästä, jolloin perhe muutti sinne. Lempäälässä Mika asui 7–8-vuotiaasta aina 1970-luvun alkuun saakka.[3]

Sundqvist soitti lapsuudessaan klarinettia lempääläisen partiolippukunnan torvisoittokunnassa. Hän kuitenkin lopetti sen 1960-luvun alkupuolella kuultuaan radiosta The Sounds -yhtyeen version kappaleesta ”Emma” sekä pian sen jälkeen brittiläistä musiikkia, kuten Beatlesia, josta tuli hänen suosikkiyhtyeensä.[4]

Sundqvist soitti 1970-luvun alkupuolella bassokitaraa Paula Koivuniemen ja Irwin Goodmanin taustayhtyeissä. Vuonna 1974 Jukka Rautiainen pyysi hänet mukaan Alwari Tuohitorvi -yhtyeeseen, josta kolme jäsentä oli juuri eronnut asepalveluksen vuoksi. Yhtye oli erittäin suosittu keräten monella paikkakunnalla Hurriganesin veroisia yleisömääriä. Myöhemmin se teki musiikkia englanniksi, jolloin yhtyeen nimi lyhentyi muotoon Alwari T.

Sundqvistin ensimmäinen sooloalbumi, Aurinkolaiva, julkaistiin kesällä 1977. Levyn muut muusikot olivat Heikki Silvennoinen (kitara), Seppo Tammilehto (rummut ja lyömäsoittimet) ja Jouko Laivuori (kosketinsoittimet ja klarinetti). Kappaleet olivat pääasiassa Sundqvistin itse kirjoittamia, poikkeuksena Jack Brucen ”Theme for an Imaginary Western”, jonka Tammilehto käänsi suomeksi nimellä ”Testamentti sinulle”. Sundqvistin mukaan Aurinkolaivaa myytiin noin 7 000 – 8 000 kappaletta, mikä oli hänelle pettymys, koska Alwari Tuohitorven albumit olivat myyneet lähelle kultalevyrajaa.[5] Samana syksynä Sundqvist osallistui Syksyn säveleen kappaleella ”Sitari ja linnanneito” ja sijoittui kahdeksanneksi. Kappale syntyi niin myöhään, ettei se ehtinyt Aurinkolaiva-albumille.[6]

Sundqvist osallistui touko-kesäkuun vaihteessa 1979 Bulgarian Burgasissa järjestettyyn Golden Orpheus -kilpailuun. Sundqvistin kilpailukappale oli ”Njuu Jork Citi Beibi”, joka sijoittui kolmanneksi. Se oli myös mukana kisakappaleita sisältävällä Golden Orpheus 1979 -kokoelmalevyllä.[7]

Alwari Tuohitorvi hajosi syksyllä 1979, kun siitä lähtivät Sundqvist, Seppo Tammilehto ja Seppo Alajoki. Jukka Rautiainen kasasi uuden kokoonpanon, joka jatkoi kevääseen 1981 asti.[8]

Sundqvistilta ilmestyi loppuvuodesta 1979 single ”Moottoripyörä on moottoripyörä”. Se oli äänitetty jo kesäkuun alussa, kun Alwari Tuohitorvi oli vielä toiminnassa. Sundqvist on sanonut ehdottaneensa kappaletta mukaan yhtyeen samanvuotiselle albumille Paimenpojan tanssiinkutsu, mutta muut jäsenet olivat kieltäytyneet. Sundqvist teki kappaleen soolona, ja siitä tuli hänen uransa suurin hitti. Samalla alkoi hänen uransa taloudellisesti menestynein ajanjakso, joka jatkui noin vuosiin 1982–1983 asti. Keikkoja oli paljon, niistä maksettiin hyvin ja yhtyeeseen verrattuna palkkioissa oli vähemmän jakajia.[9]

Kun Alwari Tuohitorvi teki viimeisiä keikkojaan, Sundqvist oli alkanut työstää sooloalbumiaan Non-stop!. Samalla kasattiin lyhytaikainen Nonstop-yhtye, johon kuuluivat Sundqvist (laulu ja bassokitara), Seppo Tammilehto (rummut ja laulu), Juhani ”Jussi” Ruponen (kitara ja stemmalaulu) sekä Sunqvistin pikkuserkku Tapani ”Poke” Mäenpää. Albumilla oli vaikutteita Beatlesilta kansitaidetta myöten, sillä se oli kopio Beatlesin albumista Help!. Kappaleet olivat pääosin Sundqvistin itsensä kirjoittamia, kappaleen ”Henkipatto” tekijäksi oli merkitty Nonstop-yhtye. Mukana oli myös ”Moottoripyörä on moottoripyörä”, jonka noustessa hitiksi Sundqvist olisi halunnut ottaa albumista uuden painoksen moottoripyöräaiheisilla kansilla.[10]

Sundqvistin kaiken soolomateriaalin kuten myös Alwari Tuohitorven musiikin oli julkaissut EMI, mutta vuonna 1980 hän vaihtoi levy-yhtiötä Matin ja Tepon perustamalle M&T Productionille. Saman vuoden lopulla ilmestyi Sundqvistin kolmas albumi Moottoripyörä on moottoripyörä, joka oli tehty loka-marraskuussa kiireessä joulumarkkinoita silmälläpitäen. Albumilla on muun muassa uusi versio nimikappaleesta. Myös tämän levyn teossa oli mukana Nonstop-yhtye.[11]

Vuonna 1981 Sundqvist pyrki Syksyn säveleen kappaleella ”Voe voe ku haetari vuotaa”. Kappale ei yltänyt loppukilpailuun, mutta pääsi Syksyn sävel satoa -nimiseen ohjelmaan.[12] Sen sijaan vuonna 1982 hän voitti Syksyn sävelen kappaleellaan ”Hormoonihiiret”. Samana syksynä tehtiin myös Sundqvistin neljäs albumi, joka kantoi samaa nimeä Hormoonihiiret. Kaikki kappaleet olivat Sundqvistin kirjoittamia, paitsi ”Minä ja baarityttö”, jonka oli tehnyt Jyrki Paavola. Levyn vanhaa materiaalia oli ”Voe voe ku haetari vuotaa”. Hormoonihiiret-albumia myytiin ensimmisen kuukauden aikana 25 000 kappaletta, ja kokonaismyynniksi muotoutui noin 33 000 myytyä levyä. Siitä myönnettiin seuraavana vuonna 1983 kultalevy,[13] ja vanavedessä myös edellinen albumi Moottoripyörä on moottoripyörä myi kultaa.[14]

Vuodet 1980–1983 olivat Sundqvistille kiireisiä. Soolouran lisäksi hänen työmääräänsä lisäsivät mainosmusiikkiprojektit ja studiotyöt hänen omalla MSL-studiollaan. Keikkamäärät olivat suurimmillaan vuoden Syksyn sävel -voiton jälkeen vuosina 1982–1983, jolloin hänellä oli tapana tehdä neljä-viisi esiintymistä viikossa, minkä tuplaantui keväällä, kun mukaan tulivat myös päiväkeikat.[15]

Sundqvistin viides albumi, Sade, ilmestyi vuonna 1984. Hän teki albumia pääasiassa Jussi Halmeen kanssa MSL-studiolla silloin kun oli muiden studiotöiden lomassa aikaa. Sundqvist ja Halme olivat tehneet jo aiemmin jonkin verran yhteistyötä, joka lisääntyi tulevina vuosikymmeninä. Musiikillisesti Sade-albumi nojasi pop-iskelmmän suuntaan. Rummut soitettiin Linn-rumpukoneella, jolla myös tehtiin kaikki kappaleet. Levyn materiaaliin kuuluu muun muassa ”Via Dolorosa”, jolla Paula Koivuniemi pyrki euroviisuihin. ”Joka päivä samanlainen” on käännöskappale laulusta ”Every Day I Have to Cry”. Toinen käännös on ruotsalainen kansanlaulu ”Gabrielle”, josta ruotsalainen Hootenanny Singers esitti 1960-luvulla menestyksekkään version. Sade-albumia myytiin noin 10 000 kappaletta, eikä se saavuttanut suurempaa listamenestystä. Albumi oli samalla Sundqvistin viimeinen M&T:lle, eikä hän julkaissut uutta studioalbumia pitkään aikaan.[16]

Myöhemmin Sundqvist keikkaili muun muassa haitaristi Veli-Matti Järvenpään kanssa nimellä Veli-Matti Järvenpää & Mika Sundqvist Tex Mex Duo.

Sundqvist sävelsi ja sanoitti kappaleita myös muille artisteille, esimerkiksi Popedan vuoden 1992 ”Kersantti Karoliina” -hitin sanoitus oli Sundqvistin käsialaa. Sundqvist teki myös tilaustyönä moottoriurheilusankareista kertovia kappaleita: ”Häkkisen Mika” (1998), Tommi Mäkisestä kertova ”Puuppolan paholainen” (2001) sekä Marcus Grönholmista kertova ”Marcus” (2003, uusi versio 2007).

Mika Sundqvist käytti sanoittajana myös salanimeä Mr. Spirit. Popedan vuoden 1984 Harasoo-albumilla Sundqvistin nimi on kannessa muodossa ”Ludmila Sundqvistova” (albumi oli hyvin ”Venäjä-henkinen”, ja kannetkin kuvattiin Moskovassa). Levyn ”Palle & The Boys” -kappaleessa taustalla kuuluva, falsetissa laulettu ”venäläinen sopraano” -osuus oli Sundqvistin laulama. Tämän lisäksi Sundqvist teki mainosmusiikkia, kuten 1990-luvulla huvipuisto Visulahden tv-mainoksen musiikin sekä huvipuisto Wasalandian tunnuskappaleen.

Sundqvist asui elämänsä loppuun asti puolisonsa kanssa synnyinpaikkakunnallaan Kihniössä. Hän kuoli elokuussa 2021 haimasyöpään.[17][18][19]

• Kontiainen, Vesa: Mika Sundqvist – Suomirockin sekatyömies. Bazar, 2018. ISBN 978-952-279-397-3.

• Sitaatteja aiheesta Mika Sundqvist Wikisitaateissa