Mika Nieminen

Mika Nieminen aloitti jääkiekkoilijan uransa aikuisten tasolla 1-divisioonassa pelanneessa Kiekko-Reippaassa. Lahdessa hän pelasi kaksi hyvää kautta ja pääsi näin Ilveksen liigajoukkueeseen pelaamaan Sakari Pietilän alaisuudessa.

Nieminen teki debyyttinsä SM-liigassa vasta 22-vuotiaana ollen vuoden tulokas. Hän oli pelannut aikuisikään asti aktiivisesti myös jalkapalloa, mutta sitten valinta ykköslajista oli tehtävä. Niemisen mukaan täysipäiväisesti jääkiekkoon siirtymistä puolsivat hänen lajiin sopivat fyysiset ominaisuutensa: "hyvät jalat ja kädet". Nieminen oli tunnettu, paitsi erittäin lahjakkaana kiekkolijana, myös äärimmäisen laiskana harjoittelijana. Niemisen kyvyt aikoinaan löytäneen Sakari Pietilän mukaan "Veikko" oli erittäin lahjakas, mutta hän ei ottanut lajia vakavasti. Juuri Pietilä sai lahjakkuuden keskittymään lajiin tosissaan ja Ilveksen valmentajana toiminut Pietilä saikin valmennettua Veikosta nopeasti huippusentterin.

Niemisen parhaat puolet pelaajana olivat yllätyksellisyys, pehmeät kädet, maailmanluokan pelikäsitys ja kookkaaksi pelaajaksi harvinainen lähtönopeus. Hänen monipuolisuudestaan kertoo myös se, että hän pystyi pelaamaan kaukalossa mitä paikkaa tahansa. Uransa lopulla hän pelasi lähinnä laitahyökkääjänä. Ahkeraa harjoittelijaa Niemisestä ei tullut koskaan. Hän kertoikin uransa lopettamisen yhteydessä kroppansa olevan jo sen verran hajalla, ettei jatkamisessa olisi mitään järkeä.

Niemisellä on SM-liigasta kaksi hopeaa ja kaksi pronssia sekä Elitserienistä yksi hopea. Hän ei ole seuratasolla voittanut koskaan kultaa. Nieminen valittiin SM-liigan vuoden tulokkaaksi kaudella 1988. Hän voitti Elitserienin piste- ja maalipörssit kaudella 1994–1995. Nieminen on valittu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 164. Hän on ylivoimaisesti tehokkain pistemies maajoukkuetasolla verrattuna pelimäärään. Nieminen on Marko Palon ja Sami Kapasen ohella vuoden 1995 maailmanmestareista ainoa, joka ei voittanut urallaan Suomen mestaruutta.

Niemisen ura päättyi Ilveksen joukkueessa keväällä 2002. SM-liigassa hän pelasi 419 ottelua, tehden pisteet 149 + 267 = 416. 55 play off –ottelussa hän merkkasi tehot 17 + 34 = 51.

Mika Nieminen on ollut mukana Suomen merkittävimmissä saavutuksissa arvokisoissa. Hän oli voittamassa maailmanmestaruutta vuonna 1995, MM-hopeaa 1992 ja 1994 sekä olympiapronssia 1994 ja 1998. Nieminen kuului Suomen vuoden 1996 Jääkiekon maailmancup -joukkueeseen.

Yksi suurimmista pettymyksistä Niemisen uralla on ollut epäonnistuminen rangaistuslaukauskilpailussa vuoden 1994 MM-finaalissa kahdella eri laukaisukerralla. Varsinainen peliaika päättyi 1–1 ja jatkoajan jälkeen jouduttiin rangaistuslaukauskilpailuun. 5 ensimmäistä laukausta tuottivat tasatuloksen 2–2, joten päädyttiin laukomaan yksi pari kerralla. Kanada voitti lopulta kultaa kun Nieminen epäonnistui ja Luc Robitaille onnistui ohittamaan Suomen Jarmo Myllyksen. Vaikka Mikko Mäkelä ja Jari Kurri olivat onnistuneet ensimmäisillä yrityksillään ja Nieminen ei, oli joukkue yksimielisesti Niemisen takana. Valmentajat ovat kertoneet, että vastaus joukkueelta oli yksimielinen: "Veikko ei epäonnistu koskaan kahta kertaa".[2]

Seuraavana keväänä Nieminen oli maajoukkueen mukana voittamassa Suomen ensimmäistä maailmanmestaruutta Niemisen tehdessä tehot 3+3.

Mika Nieminen (177) on maajoukkueen kolmanneksi paras pistemies kautta aikojen Raimo Helmisen (207) ja Ville Peltosen (183) jälkeen.

Aktiiviuransa jälkeen Nieminen on kirjoittanut muun muassa jääkiekkoaiheisia kolumneja Helsingin Sanomiin sekä toiminut juniorivalmentajana.

Nieminen toimi vuodesta 2012 aina vuoteen 2021 Jääkiekkoliitolla taitovalmentajana.

Kesäkuussa 2021 Vammalan Palloseura tiedotti tehneensä Niemisen kanssa valmennussopimuksen seuran edustusjoukkueen kanssa.[3]

[4]

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1985–1986	Kiekkoreipas	I-divisioona		43	35	27	62	67		–	–	–	–	–
1986–1987	Kiekkoreipas	I-divisioona		44	31	32	63	34		–	–	–	–	–
1987–1988	Ilves	SM-liiga		41	21	20	41	2		4	2	3	5	0
1988–1989	Ilves	SM-liiga		23	10	21	31	14		5	3	6	9	4
1989–1990	Ilves	SM-liiga		25	12	34	46	12		9	2	6	8	4
1990–1991	Ilves	SM-liiga		44	20	42	62	20		–	–	–	–	–									MM	10	5	6	11	2
1991–1992	Lukko	SM-liiga		44	17	38	55	16		2	0	0	0	2									OK	8	4	6	10	6
																							MM	8	3	5	8	2
1992–1993	Luleå HF	Elitserien		40	17	23	40	28		11	2	2	4	6									MM	6	0	0	0	2
1993–1994	Luleå HF	Elitserien		40	14	38	52	24		–	–	–	–	–									OK	8	3	5	8	0
																							MM	8	2	3	5	2
1994–1995	Luleå HF	Elitserien		38	18	31	49	26		9	5	8	13	16									MM	8	4	3	7	6
1995–1996	Grasshopper Club Zürich	NLB		36	28	46	74	16		11	4	9	13	4									MM	6	4	2	6	2
																							MC	4	2	0	2	2
1996–1997	Grasshopper Club Zürich	NLB		38	41	33	74	60		10	11	19	30	35									MM	8	4	3	7	2
1997–1998	Jokerit	SM-liiga		48	16	25	41	37		8	3	5	8	14									OK	5	1	2	3	2
1998–1999	HIFK	SM-liiga		53	20	28	48	12		11	4	7	11	0
1999–2000	HIFK	SM-liiga		36	15	19	34	42		9	2	6	8	18
2000–2001	HIFK	SM-liiga		50	9	28	37	22		4	1	0	1	0
2001–2002	Ilves	SM-liiga		55	9	12	21	20		3	0	1	1	0
10 kautta	yhteensä	SM-liiga		419	149	267	416	197		55	17	37	54	42
3 kautta	yhteensä	Elitserien		118	49	92	141	78		20	7	10	17	22

• SM-liigan vuoden tulokas 1988
• SM-liigan tehopelaaja 1990
• SM-liiga All Stars 1990
• SM-liiga All Stars 2-kentällinen 1993
• Osuuspankin tehopelaaja (+/-) 1990
• Paras maalintekijä (EHL) 1998
• Izvestija-turnauksen paras hyökkääjä 1993
• Suomen joukkueen paras pelaaja MM-kisoissa 1996 (yhdessä Hannu Virran ja Sami Kapasen kanssa)
• Suomen Jääkiekkoleijona #164 (Aatelointivuosi 2005)

• Niemisen esittely Suomen Jääkiekkomuseon verkkosivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ylen Elävä arkisto: Suhonen ja Nieminen puhuvat menestyksestä ja mammonasta
• Niemisen tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.