Miira Sippola
Miira Maaria Sippola (s. 8. maaliskuuta 1973 Lapua) on teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja. Vuonna 2003 Sippola perusti Helsingissä toimivan Myllyteatterin. Hän toimi Myllyteatterin taiteellisena johtajana vuodet 2003–2018. Miira Sippola on käsikirjoittanut, ohjannut, konseptoinut ja tuottanut useita kymmeniä teatteriesityksiä sekä laajempia kokonaisuuksia kuten Tragediakilpailut Helsingin Rautatientorilla vuonna 2008 sekä Suomessa, Portugalissa ja Kreikassa toteutettu esitys Danten Divina Commedian pohjalta vuosina 2011–2012. Sippolalle on ominaista fyysis-visuaalinen näyttämökieli, jota hän on toteuttanut kutsumalla produktioihinsa monitaiteisia työryhmiä.
Miira Sippola | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. maaliskuuta 1973 Lapua |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | teatteriohjaaja, runoilija, käsikirjoittaja |
Aiheesta muualla | |
www.viapori.fi/myllyteatteri | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sippolan kaudella Myllyteatterin tuotantoja esitettiin Suomen lisäksi laajalti ulkomailla, esimerkiksi Puolassa, Tanskassa, Skotlannissa, Portugalissa, Irlannissa ja Makedoniassa.
Koulutukseltaan Sippola on teologian maisteri Helsingin yliopistosta, pääaineenaan hän opiskeli uskonnonfilosofiaa. Päädyttyään teatterialalle hän kävi Teatterikorkeakoulun kursseilla sekä alkoi opiskella erityisesti japanilaisen Tadashi Suzukin kehittämää fyysisen teatterin metodia sekä yhdysvaltalaisen Anne Bogartin kehittämää Viewpoints-näyttelijäntyön tekniikkaa Yhdysvalloissa ja Japanissa. Sippola on käyttänyt näitä menetelmiä myös omassa ohjaustyössään. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisen korkeakoulussa.
Sippola on julkaissut runojaan 1997 MotMot:ssa, vuonna 2000 Runon viiniä –antologiassa ja vuonna 2001 Lahden Runokilpailun ”Vapaus nyt” -antologiassa. Hän on tehnyt myös useita runoesityksiä sekä ohjannut muille teattereille, muun muassa Aurinkoteatterille.[1] Hän toimi Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana vuosina 2000-2002. Hän on toiminut arvostelupalvelun kriitikkona vuodesta 1999.[2]. Osassa näytelmistään hän on toiminut myös näyttelijänä. Sippola oli yksi 2002 järjestetyn Bileet Tornissa -keskustelun keskustelijoista. Vuonna 1997 Sippola oli Etsijä-lehden päätoimittaja.
Teokset
Teatteriohjaukset
- Kukko astelee kasvoillani (1998) – esityskäsikirjoitus ja runot.
- Houkka (2001). Näytelmä. Dramatisointi mystikko Teresa Avilalaisen tekstin ja näyttelijöiden improvisoiman puheen ja haastattelujen pohjalta. Ylioppilasteatteri, Helsinki.
- Lapua (2003)[3]
- Tapaus A (2004, käsikirjoitus: Martin Crimp)
- Tapaus B – Tyhjän mahan kutsu (2005)
- Lootin vaimo (2008)
- Hiljaisuuden takana maailma (2008)
- Saari (2009)
- Via Crucis (2009 ja 2010, käsikirjoitus: Lauri Otonkoski)
- Jumalainen näytelmä (2011)
- Divina Commedia 2.0. ja 3.0. (2012)
- Tapaus Gaala (2014)
- Kolga (2016–2018)
- Tilaisuus (2018)
Runoesitykset
- Runous! takaisin! – huutavaa puhetta poesiasta - esityskäsikirjoitus yhdessä Pauliina Feodoroffin kanssa (2001)
- Suuren hyvästijätön päivä (2004)
- Aineen tahtoa vastaan (2004)
- Runoraati, televisio-ohjelman runo-ohjaus (2009)
Muut
- Tapaus C – Eläimen etsintä (2007) dramaturgina ja näyttelijänä. Kaisa-Liisa Tuominen ohjaaman näytelmän käsikirjoitus tehtiin kollektiivitoteutuksena. [4]
- Lootin vaimo –kuunnelma, käsikirjoitus ja ohjaus (Radioteatteri, 2010)
- Koronankohottamat, kaksi runomonologia, laulun sanoitus, lauluesitys sekä yksi ohjaus 2020, kuraattorina Anna Krogerus.
Julkaisut
- Runoja ja arvosteluja MotMot -antologiassa, 1997
- Runoja Runon viiniä -antologiassa, 2000
- Lootin vaimo. Näytelmäkäsikirjoitus. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2008 ISBN: 978-952-480-117-1
- Saari. Näytelmäkäsikirjoitus. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2009 ISBN: 978-952-480-189-8
Palkintoja
Miira Sippola palkittiin 1999 ja 2003 J. H. Erkon kirjoituskilpailussa. Hän voitti Lahden Runomaratonin runokilpailun vuonna 2001.
Sippolan ohjaama Divina Commedia –esitys voitti Skupi ITF -festivaalin parhaan esityksen palkinnon Skopjessa, Makedoniassa 2012. Hänen ohjaamansa Kolga voitti Teresa Pomodoro -palkinnon Milanossa, Italiassa 2017.