Miinavene Miina
Miinavene Miina (aiemmin T-17) oli Suomen merivoimien miinavene. Se valmistui 1916 Venäjän keisarikunnan laivastolle maayhdysmiinakenttien eli maista laukaistavien merimiinoin muodostettujen miinakenttien laskualukseksi. Venäläisten joukkojen poistuessa Suomesta alukset jäivät paikoilleen. Alus otettiin 1920 korjausten jälkeen Suomen merivoimiin. Alus palveli osana Rannikkolaivastoa.
Miinavene Miina | |
---|---|
Piirros Miinan sisarlauksesta Pommista |
|
Perustiedot | |
Alustyyppi | Miinavene |
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Porin Konepaja Oy |
Laskettu vesille | 1916 |
Palveluskäyttöön | 1916, Suomen merivoimille 1920 |
Poistui palveluskäytöstä | 1952 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 90 t |
Pituus | 20,3 m |
Leveys | 4,5 m |
Syväys | 1,2 m |
Koneteho | 2 x 45 hv |
Propulsio | puolidiesel |
Nopeus | 9 solmua |
Miehistöä | 6 |
Aseistus | |
Aseistus |
1 x konekivääri tai 1 x 20 mm Madsen |
Miinat | 30-45 miinaa |
Talvisodassa alus oli miinanlaskijana itäisellä Suomenlahdella. Luokan alukset laskivat 1.-6. joulukuuta 1939 miinoja kahteentoista eri miinoitteeseen yhteensä 352 miinaa.
Miina palveli Miinakoeaseman koealuksena aina vuoteen 1952 ja se myytiin yksityiselle vuonna 1955.[1]
Miinan sisaralukset olivat miinaveneet Loimu, Lieska, Paukku ja Pommi.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.
Viitteet
- Tuomi-Nikula, Jorma s. 50
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.