Miinavene Loimu
Miinavene Loimu (aiemmin T 21) oli Suomen merivoimien venäläisten maahanjättämä maayhdysmiinakenttien laskualus, joka oli valmistunut 1915 Porin Konepaja Oy:n telakalta. Alus ei ollut kovin merikelpoinen heikkotehoisen koneensa vuoksi.[1]
Miinavene Loimu | |
---|---|
Perustiedot | |
Alustyyppi | Miinalaiva |
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Porin konepaja Oy, Pori |
Laskettu vesille | 1915 |
Palveluskäyttöön | 1915, Suomen merivoimille 1920 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 60 t |
Pituus | 20,3 m |
Leveys | 4,5 m |
Syväys | 1,2 m |
Propulsio | 2 x Bolinder-kuulamoottori, yht. 160 hv; myöhemmin Valmet 2 x 130 kW |
Nopeus | 8 solmua |
Aseistus | |
Aseistus |
1 x konekivääri tai 1 x 20 mm Madsen |
Miinat | 30-45 miinaa |
Palvelus
Saksalaiset takavarikoivat Venäjän keisarikunnan laivastossa palvelleen aluksen keväällä 1918 ja he luovuttivat sen edelleen suomalaisille. Suomen merivoimille se otettiin korjausten jälkeen vuonna 1920 nimellä T-21, kunnes se nimettiin Loimuksi. Alus oli mukana kaikissa Rannikkolaivaston harjoituksissa ennen sotaa. Talvisodassa alus oli miinanlaskijana ja jatkosodassa miinoitustoiminnassa sekä huolto- ja joukkojen kuljetuksissa.[1]
Sotien jälkeen alus oli kaapelilaivana.[1]
Loimu myytiin 1964 yksityiselle, mutta se rappeutui lähes hylyksi. 1980-luvulla kaksi vihtiläistä ostivat aluksen itselleen kunnostaen sen risteilyalukseksi. Sen nimeksi tuli T 21 Loimu. Alus poistettiin kauppa-alusrekisteristä heinäkuussa 1996, jonka jälkeen se on ollut omistajiensa uivana kesämökkinä.[2]
Loimun sisaralukset olivat miinaveneet Pommi, Miina, Lieska ja Paukku.[3]
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 321. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.
Viitteet
- Auvinen s. 37
- Tuomi-Nikula, Jorma s. 50
- Auvinen s. 36