Miinalanjoki (Salmi)
Miinalanjoki eli Änäjoki (ven. Эняйоки, Эняёки, Ана-ёги, Enjajoki, Anajoki, Майналан-йоки, Mainalanjoki [4][5][6]) on Venäjällä Karjalan tasavallan Prääsän ja Pitkärannan piireissä virtaava 90 kilometriä pitkä joki, joka laskee Laatokkaan Lunkulanlahdessa Salmissa.[1][7][8]
Miinalanjoki eli Änäjoki Эняйоки |
|
---|---|
Maanosa | Eurooppa |
Maat | Venäjä |
Alue | Karjalan tasavalta |
Piiri | Pitkäranta, Prääsä |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Nevan vesistö |
Valuma-alue | Miinalanjoen valuma-alue |
Pinta-ala | 501 km² [1] |
Pääuoman pituus | 93 km [lower-alpha 1] |
Joen uoman kohteita | |
Alkulähde | Langijärvi |
Laskupaikka | Laatokka, Lunkulanlahti [2] |
Sivu-uomat | Kanabro-oja (d), Lohioja (d), Kurenoja (d) |
Mittaustietoja | |
Lähdekorkeus | 75,8 m [lower-alpha 2] |
Laskukorkeus | 4,8 m [3] |
Korkeusero | 71 m |
Pituus | 90 km [1] |
Kaltevuus | 0,79 m/km |
Muuta | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Joen kulku
Änäjoki saa alkunsa Langijärvestä (ven. Лангиярви), joka sijaitsee noin kilometrin Tulemajärvestä etelään. Langijärvi sijaitsee 75,8 metriä mpy. ja joen alkukohta sijaitsee järven eteläpäässä. Noin kolmen kilometrin jälkeen joki virtaa kahden vierekkäisen lammen kautta. Sitten joki jatkaa 7 kilometriä etelään päin ja kääntyy kolmeksi kilometriksi länteen päin. Joki saapuu Ristaojan kohdalla laajalle Jokisuolle, jossa se alkaa virtaamaan kohti etelää ja lounasta. Joki käy vaaroilla sijaitsevan Orusjärven lähellä ja jatkaa sitten lähes kaakkoon päin. Noin 25 kilometrin pituisen metsätaipaleen jälkeen joki kääntyy terävästi kohti luodetta, jolloin sen alajuoksun uoma seuraa Laatokan rannikkoa muutaman kilometrin etäisyydellä. Noin 20 kilometrin matkalla se virtaa vain pienen Varpaselän kautta ja käännähtää sitten etelään Räimälän (ven. Ряймяля, Rjaimjalja) läpi, ja kääntyy heti sen jälkeen taas länteen päin 500 asukkaan Miinalaan (Мийнала, Mijnala). Joen nimi Miinalanjoki esiintyy kartoissa ainakin sen alajuoksulla. Joki laskee Laatokkaan Lunkulnalahden kaakkoispäähän. Salmi sijaitsee Miinalan lähellä Tulemajoen varrella.[7][lower-alpha 1]
Historiaa
Ennen Toista maailmansotaa seuranneita alueluovutuksia joki kulki osaksi Suomen, osaksi Neuvostoliiton puolella ja osaksi rajajokena. Joki saa alkunsa Langijärvestä Neuvostoliiton puolelta vanhaa valtakunnanrajaa. Suupuolessaan se laskee Laatokan Lunkulanlahteen Miinalan kylän luona Suomen puolella vanhaa valtakunnanrajaa. Tällä välillä se kulki ennen alueluovutuksia ensin Neuvostoliiton, sitten Suomen ja jälleen neuvostoliiton puolella, sitten Suomen ja Neuvostoliiton rajajokena käyden välillä neuvostoliiton puolella, uudestaan rajajokena ja alimman osuuden Suomen puolella. Joen sivujokia ovat Suomen puolella vanhaa valtakunnanrajaa Kurenoja ja Lohioja eli Lohjanoja ja Neuvostoliiton puolella vanhaa valtakunnarajaa osan matkaa myös rajajokena virrannut Kanabro-oja.[7]
Luontoarvoja
Miinalanjokeen nouse lohi, jolle löytyy soveliaita kutualueita 3–4 hehtaaria. Ne sijaitsevat joella 10–65 kilometriä joensuulta. Lohi elää joessa 2–3 vuotta ja kutuikäinen lohi on täällä yleensä 75 senttimetriä pitkä ja viisi kiloa painava. Lohi nousee Miinalanjokeen toukokuusta lokakuuhun, mutta vilkkainta se on elo-lokakuun aikana. Lohen nousu on vähentynyt eikä 2000-luvun alussa enää havaittu joessa lohia.[9]
Miinalanjoen valuma-alue
Yleistä
Miinalanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Miinalanjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoman joki muodostaa. Miinalanjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Miinalanjoen valuma-alue ylettyy Laatokan alangolta Äänisen ja Laatokan välissä kohoavalle ylängölle. Valuma-alueen pinta-ala on 501 neliökilometriä. Valuma-alueen pääuoma on Miinalanjoki eli Änäjoki, joka alkaa Langijärvestä. Järveen laskee pieni oja, jonka voi katsoa kuuluvan pääuomaan. Pääuoman voi karttojen perusteella arvioida olevan noin 93 kilometriä pitkä.[1]
Sivujoet
Miinalanjoen ja sen yläjuoksun pääuoman eri osuuksien suurimpia sivu-uomina on kaksi sivujokea ja muutama sivuoja, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.
Sivu-uoman nimi suom. |
Nimi ven. |
Miinalanjoen kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma- alue (km²) |
Lähteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Miinalanjoki laskee Laatokan itärantaan | |||||||
Vipuoja | alajuoksu | 5 | 6,–,3,–,–,–,– | ||||
Tuulenoja | Tulenoja (Туленоя) | alajuoksu | 8 | 6,3,3,3,–,–,– | |||
Mäkräoja | Mjakrjaoja (Мякряоя) | alajuoksu | 13 | 6,3,3,3,–,–,– | |||
Peukalo-oja | Peikalooja (Пейкалооя) | alajuoksu | 13 | 6,3,3,3,–,–,– | |||
Kurenoja | Kurenoja (Куреноя) | alajuoksu | 18 | 6,3,3,3,–,–,– | |||
Lohioja | Lohioja (Лохиоя) | alajuoksu | 21 | 13 | 6,2,3,2,2,–,– | ||
Ruuhkanoja | alajuoksu | 24 | 6,–,3,3,–,–,– | ||||
Jalo-oja | Jalooja (Ялооя) | alajuoksu | 25 | 6,3,3,3,–,–,– | |||
Korkeaoja | Korkeaoja (Коркеаоя) | alajuoksu | 6,3,3,–,–,–,– | ||||
Rajaoja | alajuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
Tšenženoja | Tšenženoja (Ченженоя) | alajuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | ||||
Otuksenoja | keskijuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
Kanabro-oja | Kanabrooja (Канаброоя) | keskijuoksu | 50 | 13 | 6,2,3,2,2,–,– | ||
laskuoja Tenhunjärvestä | keskijuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
Lehmäoja | yläjuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
Ristaoja | yläjuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
laskuoja Pitkäjärvestä | yläjuoksu | 6,–,3,–,–,–,– | |||||
Pääuomaa on Langijärven yläpuolella vielä 3 kilometriä. | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([10][11]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu tarjolla olevista livvinkarjalankielisistä artikkeleista, 6 = katsottu vanhoista suomalaiskartoista [7]
Järviä
Joen alajuoksun sivujokien valuma-alueilla on joitakin järviä. Laatokan ja Äänisen välisellä ylängöllä on yleisesti ottaen runsaasti järviä. Alin sivuoja on Vipuoja, joka alkaa Karkunlammesta. Se sijaitsee lähellä Laatokan rantaa. Seuraavan Tuulenojan latvoilla sijaitsevat pienet Merijärvi, Saarijärvi ja Ahvenlampi. Ne sijaitsevat Laatokan rantaa myötäilevän harjujakson sivuilla. Näitä ovat lisäksi myös Pitkäjärvi, Likolampi, Veretškoinlampi, Kaijanpja ja Likolampi. Vähän idempänä on vielä Kavgonjarvi. Lohiojan valuma-alueella sijaitsevat Sudimusjärvi, Murtojärvi ja Lohjanlampi. Orusjärvellä sijaitsevat Miinalanjokeen laskevat Päällysjärvi ja Tenhunjärvi, sekä vähän pohjoisempana Palojärvi. Kanabro-oja alkaa Kanabrojärvestä. Joen latvoilla sijaitsevat vielä Vaimatš, Putšlampi, Pitkälärvi ja Langijärven viereinen suuri lampi.[7][lower-alpha 1]
Lähteet
Huomioita
- Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer ja ACME.
- Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Эняйоки (река, впадает в Ладожское озеро).
Viitteet
- Enjajoki, Эняйоки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
- Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
- Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
- Suomen kartta, osa 3 (eli Suomen kaakkoisosat), 1941, Maanmittaushallitus, Kansallisarkisto, Viitattu 3.3.2022
- Myllyt Karjalassa - 1. Salmin myllyt Orusjärven kylätoimikunta. Viitattu 22.3.2009.
- Manssilan-Virtelän kyläkartta juhannuksena 1944 (pdf) Manssilan Nuorisoseura Rajakivi ry. Viitattu 22.3.2009. [vanhentunut linkki]
- Miinalanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 3.3.2022)
- Республика Карелия. ТопограФическая карта. 1:200 000. 2003.
- Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s.7) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- Kanabro-oja, Канаброоя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
- Lohioja, Лохиоя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)