Miia Halme-Tuomisaari

Halme-Tuomisaari on valmistunut maisteriksi sekä sosiaaliantropologian että kansainvälisen oikeuden oppiaineista, ja hän suoritti valtiotieteiden tohtorintutkinnon sosiaaliantropologian aineessa Helsingin yliopistossa vuonna 2008. Hänen väitöskirjaansa pohjaava kirja Human Rights in Action: Learning Expert Knowledge (Brill, 2010) käsittelee YK:n ihsmisoikeustuomioistuimessa toimivien pohjoismaisten asiantuntijoiden koulutusta. Väitöstutkimuksessaan hän yhdisteli sosiaaliantropologian metodeja kriittiseen oikeusiteoriaan. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen hän on tehnyt tutkimusta laajamittaisesti oikeusantropologian piirissä, ja hänen artikkeleitaan on ilmestynyt sekä antropologisissa että oikeustieteellisissä julkaisuissa.

Vuonna 2015 Miia Halme-Tuomisaari toimitti yhdessä Pamela Slotten kanssa kokoelman Revisiting the Origin of Human Rights.[1] Teos käsittelee erityisesti sitä, millä tavoin ihmisoikeuksien historiaa on julkisessa keskustelussa perinteisesti tulkittu väärin lineaarisena kehityskaarena. Iso osa Halme-Tuomisaaren tutkimustyöstä keskittyy Yhdistyneiden kansakuntien historiaan sekä YK:n ihmisoikeustarkkailun kehitykseen ja nykytilaan. Myös ihmisoikeuslainsäädännön tila niin Suomessa kuin ulkomailla on hänen tutkimuksessaan aiheena paljon esillä.

Edellä mainitut tutkimusaiheet nousevat esiin muun muassa artikkeleissa ‘Guarding Utopia: Law, Frustration and Vulnerability at the UN Human Rights Committee’ (Social Anthropology 2020), ‘Methodologically blonde at the UN in a tactical quest for inclusion’ (Social anthropology 2018) ja ‘Embodied Universalism at the UN Human Rights Committee: Meeting the World at the Palais Wilson´, joka on julkaissut teoksessa Palaces of Hope: Anthropology of the United Nations (Cambridge University Press, 2017). YK:ta käsittelevän tutkimuksen ohella hän on myös tehnyt huomattavan uran kotimaansa ihmisoikeustilanteen tutkimuksessa ja erityisesti siirtolaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Oman tutkimustyönsä ohella Halme-Tuomisaari on myös toiminut asiantuntijana YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistossa tehdyssä alansa ensimmäisessä etnografisessa tutkimuksessa. Hän on tutkinut YK:n ihmisoikeussopimuselinten toimintaa osana Geneven Akatemian toteuttamaa tutkimusprojektia. Näiden lisäksi hän kuuluu PoLAR: Political and Legal Anthropological Review ja Social Anthropology/Anthropologie Sociale -julkaisuiden tieteelliseen toimituskuntaan. Miia Halme-Tuomisaari on European Association of Social Anthropology (EASA):n hallituksen jäsen.

Vuonna 2012 Halme-Tuomisaari perusti nettisivuston Allegralaboratory.net, jonka toiseksi perustajaksi hän vuonna 2013 kutsui Julie Billaudin. Sivusto toimii alustana antropologiselle, yleistajuiselle tutkimukselle ja pyrkii toimimaan akateemisen maailman ja muun yleisön rajapinnalla. Hän on vienyt eteenpäin samantyyppisiä projekteja myös Suomessa. Tunnetun näistä on AntroBlogi, suomenkielinen antropologista tutkimusta esittelevä nettijulkaisu, jossa fokuksena ovat usein valtavirtamediassa esillä olevat ajankohtaiset teemat; Halme-Tuomisaari toimi AntroBlogin ensimmäisenä päätoimittajana Timo Kallisen kanssa. Halme-Tuomisaari on myös Allegra Lab Helsinki -yhdistyksen perustajajäsen yhdessä Reetta Toivasen ja Taina Tuorin kanssa. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä akateemisen tutkimuksen saavutettavuutta erilaisten taidetta ja tiedettä yhdistelevien projektien kautta. Yhdistyksen yhteistyökumppanit käsittävät laajasti eri tieteenaloja edustavia tahoja, ja sen uusin projekti on Sitran rahoittama hanke, joka tarkastelee päätöksenteossa vaikuttavia arvoja ja ideaaleja.

Halme-Tuomisaari on osallistunut myös ei-akateemiseen toimintaan oman tieteenalansa edustajana. Tällaisia ovat muun muassa tiedettä ja taidetta yhdistelevät projektit, sanomalehtiartikkelit, poliittiset julkaisut sekä sosiaalinen media. Ihmisoikeuksiin ja oikeusantropologiaan liittyvän tutkimuksen lisäksi Halme-Tuomisaaren kirjoitukset käsittelevät tutkijoiden asemaa suomalaisessa yliopistossa sekä tutkijanelämän eri puolia.

Syksyllä 2020 Halme-Tuomisaari julkaisi kirjan Kaikki kotona: kun korona mullisti maailmamme (Kirjapaja 2020), jossa hän tarkastelee korona-ajan elämää antropologisesta näkökulmasta.[2]