Mihail Tal

Mihail Tal (latv. Mihails Tāls; ven. Михаил Нехемьевич Таль, 9. marraskuuta 1936 Riika, Latvia – 27. kesäkuuta 1992 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolais-latvialainen shakin suurmestari ja shakin kahdeksas maailmanmestari. Tal oli myös arvostettu shakkikirjailija.

Mihail Tal
Mihail Tal vuonna 1968
Henkilötiedot
Koko nimi	Mihail Nehemjevitš Tal
Syntynyt	9. marraskuuta 1936
Kuollut	27. kesäkuuta 1992 (55 vuotta)
Kansalaisuus	Neuvostoliitto Latvia
Shakinpelaaja
Titteli	suurmestari
Maailmanmestari	1960–1961
Korkein Elo	2705 (tammikuussa 1980)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tal oppi juutalaisisältään shakin kahdeksanvuotiaana. 1953 hän voitti ensimmäisen Latvian mestaruutensa ja 1957 hänestä tuli suurmestari ja samalla nuorin Neuvostoliiton mestari tuloksella +9 =10 -2. 1958 hän voitti sarjan korkeatasoisia turnauksia, muiden muassa toisen Neuvostoliiton mestaruutensa ja Portorožin alueidenvälisen turnauksen Jugoslaviassa. Seuraavana vuonna Tal voitti ehdokasturnauksen ja kukistettuaan Mihail Botvinnikin MM-ottelussa 1960 (+6 =13 -2), hänestä tuli siihen mennessä nuorin shakin maailmanmestari vain 23-vuotiaana.[1] [2]

Botvinnik oli otteluehtojen mukaan oikeutettu uusintaotteluun seuraavana vuonna. Munuaissairauteen sairastunut Tal torjui vastustajansa tarjouksen siirtää ottelua myöhemmäksi ja hävisi sen (+5 =6 -10). Toiste hän ei enää selviytynyt läpi MM-karsinnoista, vaikka pysyi pitkään maailman huipulla.[1]

Talin terveysongelmat jatkuivat hänen elämänsä loppuun asti, mikä aiheutti epätasaisia tuloksia shakissa.[2] Tal addiktoitui useisiin päihteisiin. Journalisti Dominic Lawsonin mukaan Tal saattoi polttaa jopa 100 savuketta yhden pelin aikana, ja että Talin ensimmäisen vaimon mukaan tämä ei koskaan omistanut sytytintä, koska sytytti aina uuden savukkeen edellisen natsalla, ja että kun Tal tuli Hastingsin turnaukseen, tämä joi hotellinsa baarin tyhjäksi viskistä ja brandystä.[3] Lievittääkseen fyysistä tuskaa, joka hänelle oli aiheutunut operaatioista, joiden tarkoitus oli lieventää juomisen aiheuttamaa tuhoa, hän tuli myös joksikin aikaa riippuvaiseksi morfiinista. Hänen ystävänsä Gennadi Sosonkon mukaan hoitajat yrittivät turhaan löytää hänen käsivarsiensa suonista paikkaa, johon ei olisi jo pistetty.[3]

Usein hän pystyi kuitenkin edelleen maailmanluokan suorituksiin. Hän voitti lisää Neuvostoliiton mestaruuksia vuosina 1967, 1972, 1974 ja 1978, sivuten Botvinnikin kuuden mestaruuden ennätystä. 1979 hän voitti jaetun ensimmäisen sijan Montrealin turnauksessa Karpovin kanssa. 1988 hän voitti pikashakin maailmanmestaruuden.[2] Kolme viikkoa ennen kuin hänen sisäelimensä pettivät lopullisesti 1992, hän pakeni sairaalasta pelatakseen pikashakkiturnauksen Moskovassa. Hän oli ainoa pelaaja, joka voitti maailmanmestari Garri Kasparovin.[3] Hän kuoli munuaissairauteen 1992 55-vuotiaana.[2]

Tal tunnettiin aggressiivisesta, uhrauksia hersyvästä tyylistään. Hän oli myös huomattava shakkijournalisti ja -kirjailija. Hän kommentoi omaelämäkerrassaan 100 parasta peliään.[2]