Mihail Nikolski

Mihail Nikolajevitš Nikolski (ven. Михаи́л Никола́евич Нико́льский, 20. joulukuuta 1902 Valasmo, Porajärvi – 18. toukokuuta 1938 Leningrad) oli karjalaissyntyinen[1] neuvostoliittolainen kommunistipuolueen virkailija, joka toimi Neuvosto-Karjalan puoluejohtajana vuonna 1937.

Mihail Nikolski syntyi lukkarin perheeseen. Hän kävi Suurenmäen kyläkoulun, opiskeli opettajaseminaarissa ja suoritti toisen asteen koulun Petroskoissa vuonna 1920. Nikolski työskenteli opettajana Pyhäjärvellä vuosina 1920–1923, Krasnaja Karelijan toimittajana vuosina 1923–1924 ja palveli puna-armeijassa vuosina 1924–1925. Hän liittyi Komsomoliin vuonna 1919 ja kommunistiseen puolueeseen vuonna 1926.[1]

Nikolski työskenteli Petroskoissa armeija- ja puoluetehtävissä vuodesta 1925. Hän oli NKP(b):n Aunuksen piirikomitean sihteeri vuonna 1934, Petroskoin kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri vuosina 1934–1935 ja Aunuksen piirikomitean ensimmäinen sihteeri vuosina 1935–1936. Nikolskista tuli NKP(b):n Karjalan aluekomitean toinen sihteeri huhtikuussa 1936[1] ja hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä Pjotr Irklisin jälkeen[2] heinä-syyskuussa 1937[3].

Nikolski toimi Stalinin vainoissa tuomioita jakaneen NKVD:n ”troikan” jäsenenä elo-syyskuussa 1937, mutta hänet pidätettiin jo saman vuoden lokakuussa. Nikolski tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin syytettynä vakoilusta, aseellisen kapinan valmistelusta, terrorismista ja porvarillis-nationalistisen vastavallankumouksellisen järjestön jäsenyydestä. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[1]