Mihail Muravjov-Vilenski

Muravjov kuului tunnettuun aatelissukuun. Hänen isänsä oli keisarillista sotakoulua johtanut kenraalimajuri Nikolai Muravjov ja hänen veljiään olivat jalkaväenkenraali Nikolai Muravjov-Karsski, kenraaliluutnantti Aleksandr Muravjov sekä kirjailija Andrei Muravjov.[3] Mihail Muravjov opiskeli matematiikkaa Moskovan yliopistossa ja hänet nimitettiin alaikäisenä Venäjän pääesikunnan tutkijaksi. Hän osallistui vain 15-vuotiaana esikuntaupseerina vuoden 1812 sotaan ja haavoittui Borodinon taistelussa. Hän kuului nuoruudessaan useisiin tulevien dekabristikapinallisten salaseuroihin, mutta luopui tästä toiminnasta ja erosi armeijasta everstiluutnanttina vuonna 1820. Muravjov oli vuonna 1826 jonkin aikaa vangittuna, sillä hänen epäiltiin sekaantuneen dekabristikapinaan, mutta hänet vapautettiin ja hän palasi armeijan palvelukseen.[1]

Muravjov nimitettiin vuonna 1827 Vitebskin kuvernementin varakuvernööriksi ja seuraavana vuonna Mogiljovin kuvernementin kuvernööriksi. Hän ajoi alueella voimakasta venäläistämispolitiikkaa, johon kuului muun muassa liettualaisperäisen lainsäädännön korvaaminen venäläisellä ja venäjän kielen ottaminen virkakieleksi puolan tilalle. Hän onnistui estämään vuoden 1830 Puolan kapinan leviämisen kuvernementtinsa alueelle ja sai maineen hyvin ankarana kurinpitäjänä. Muravjov jatkoi vuosina 1831–1835 Grodnon kuvernementin ja 1835–1842 Kurskin kuvernementin kuvernöörinä. Vuonna 1842 hänet nimitettiin hallitsevan senaatin jäseneksi ja maanmittauskoulun johtajaksi ja hän sai salaneuvoksen arvonimen. Hänet ylennettiin 1849 kenraaliluutnantiksi ja 1856 jalkaväenkenraaliksi sekä nimitettiin 1850 valtakunnanneuvoston jäseneksi ja 1857 valtion omaisuudesta vastanneeksi ministeriksi.[1] Muravjov vastusti jyrkästi maaorjuuden lakkauttamista. Hän joutui eroamaan joulukuussa 1861, koska hänen vaatimiaan jyrkkiä keinoja Pietarin levottomuuksien tukahduttamiseksi ei hyväksytty.[3]

Vuonna 1898 pystytetty Muravjov-Vilenskin patsas Vilnassa.

Vuoden 1863 kapinan aikana Muravjov nimitettiin toukokuussa 1863 Luoteisen aluepiirin eli Vilnan, Kaunasin, Minskin, Vitebskin, Mogiljovin ja Grodnon kuvernementtien yhteiseksi kenraalikuvernööriksi poikkeusvaltuuksin.[1][2] Kapinan kukistamisen yhteydessä hän ajoi alueella jälleen jyrkkää venäläistämispolitiikkaa.[1] Hän muun muassa karkotti Puolasta tuhansia ihmisiä poliittisista syistä.[2] Hänen määräämänsä runsaat teloitukset herättivät ulkomailla saakka kielteistä huomiota ja toivat hänelle liikanimen ”Vilnan pyöveli”.[3] Muravjov erosi vuonna 1865 ja hänelle annettiin samalla kreivin arvo nimellä Vilenski. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin keisari Aleksanterin II:n murhaa yrittäneen Dmitri Karakozovin juttua selvitelleen tutkintakomission johtoon, mutta hän ehti kuolla ennen tutkinnan saattamista loppuun.[1]

Muravjov-Vilenskille pystytettiin vuonna 1898 patsas Vilnaan.[3] Vihattu muistomerkki purettiin vuonna 1915, kun Saksan armeija valtasi kaupungin.

Venäjän ulkoministerinä 1800-luvun lopussa toiminut Mihail Muravjov oli kenraali Muravjov-Vilenskin pojanpoika.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Muravjov-Vilenski Wikimedia Commonsissa