Mihail Bulgakov (ruhtinas)

Mihail Ivanovitš Bulgakov (ven. Михаил Иванович Голица Булгаков, lempinimi Golitsa, 1466−1554 tai 1556) oli venäläinen ruhtinas ja sotilas, joka taisteli esimerkiksi Orshan taistelussa 1514 ja jäi puolalaisten vangiksi 38 vuoden ajaksi (Ikonnikov, Kollmann). Hänen urheudestaan ja jalosta luonteestaan kasvoi legenda.^lähde? Hänestä polveutuu Golitsynin ruhtinassuku.

Bulgakov polveutui gediminidien siitä haarasta (Narimantasin haarasta, josta sitten polveutuvat myös Kurakin- ja Hovanski-suvut) [lähde: Schwennicke, Europäische Stammtafeln, vol III/1], joka oli sukupolvien ajan pitänyt korkeita asemia suuren Novgorodin ja Pihkovan myöhäiskeskiakaisissa tasavalloissa, sekä kartanoita, linnoituksia ja maita Karjalassa, Inkerissä ja vatjanmailla (Ikonnikov).

Bulgakov toimi voivodina ja sotajoukkojen komentajana Moskovan palveluksessa.

Bulgakovin isänsä oli herttua Iivana Vasleinpoika lisänimeltä 'bulgak' (k 1498), Pihkovan ja suuren Novgorodin namestnik, ja äitinsä oli aatelisnainen Oksenja Ivanovna Vsevoloia. Isoisänsä äiti oli ollut Anna, Moskovan suuriruhtinaan sisar, jota kautta herttua Mihail oli sukua hallitsijalleen, tsaarille (Cawley; Schwennicke; Ikonnikov).

Kollmannin mukaan herttua Mihail oli isänsä (k. n. 1495) seuraaja perheensä valta-asemassa ja piti hallussaan sellaista vaikutusvaltaista paikkaa Moskovan valtion hallituksessa ainakin 1502-09 vaikka hänen setänsäkin oli yhä mahtavana pajarina.

Moskovan palveluksessa Bulgakov johti komentajana joukkoja Krimin kaanikuntaa ja Liettuaa vastaan. Moskovan-Liettuan välisessä sodassa 1512-22 hän joutui vuonna 1514 Orshan taistelussa valkovenäläisen hetmani Kanstantinin, Astrazhin herttuan, voittamaksi, ja jäi veljensä Mitrin kanssa voittajien vangiksi. Juuri tuossa taistelussa(kin) hänellä oli myytin mukainen rautainen taisteluhansikkaansa, josta sai liikanimen Golitsa. Vasta 38 vuoden vankeuden jälkeen, vuonna 1552 (kun veljensä Mitri oli jo siellä kuollut), puolalainen kuningas Sigismund II August päätti vapauttaa Mihailin. kuningas Sigismund Augustin mainitaan olleen hyvin vaikuttunut herttua Mihailin uskollisuudesta omaa hallitsijaansa kohtaan vielä vankeusajankin ja tämän stoalaisesta tyyneydestä sotavankeudessa. Tsaari Iivana IV osoitti hänelle Moskovassa suosiota, ja (kuten Kollmann mainitsee) hänet vielä korkeassa, yli 70 vuoden iässä, toivotettiin tervetulleeksi takaisin vaikutusvaltaiseen asemaansa Moskovan valtion hallituksessa (kuten pajariksi). Iäkäs herttua Mihail vetäytyi pian luostariin, Moskovan kolminaisuuden miesluostariin (Ikonnikov). Kollmann raportoi että Moskovan hallitsija teki kaikki mahdolliset yritykset saada herttua Mihail vapautetuksi sotavankeudesta, säännöllisesti ryhtyen neuvotteluihin Liettuan hallituksen kanssa hänen hyväkseen.

Kollmannin mukaan Bulgakovin mahtavan perheen asema Moskovan hallituksessa heikkeni siksi ajaksi kun sen päämieheksi yhä ajateltu herttua Mihail oli 38 vuotta sotavankeudessa. Hänen seuraavaksi nuoremmasta veljestään, herttua Andrei Kurakasta (kuoli vuoden 1521 jälkeen) ei ikinä tullut pajaria.

Kollmannin mukaan suvulla oli poikkauksellisen mahtava asema Moskovan hallituksessa, mitä osoittaa että siltä onnistui saada yhtäaikaisesti kaksi tai useampia perheenjäseniään pajareiksi, esimerkiksi 1540-luvulla.

Mihail Bulgakovin poika oli ruhtinas Juri Bulgakov-Golitsin (k. 1560), Suuren Novgorodin maaherra (Schwennicke, vol 23). Kun isä yhä oli sotavankina, noin 1530-luvun lopulla tästä herttua Jyrkistä jo tuli pajari Moskovan hallitukseen (Kollmann s 80) isänsä serkun, herttua Mihail Tanelinpojan seuraajana.