Mihail Birjukov

Birjukov on Lokomotiv Jaroslavlin kasvatti. Hän debytoi seuran miesten kakkosjoukkueessa Venäjän kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Pervaja Ligassa vain 16-vuotiaana kaudella 2001–2002. Kaudella 2004–2005 Birjukov jatkoi samassa sarjassa HK Dmitrovin paidassa. Kaudeksi 2005–2006 hän siirtyi sarjatasoa ylemmäs Vysšaja Ligan Kapitan Stupinoon, jossa Birjukov pelasi kahdeksan runkosarjaottelua. Kaudella 2006–2007 hän jatkoi saman liigan Molot-Prikamje Permissä, jossa Birjukov nousi joukkueensa pääasialiseksi ykkösmaalivahdiksi ja pelasi 37 runkosarja- ja seitsemän playoff-ottelua.[1]

Kaudeksi 2007–2008 Birjukov siirtyi Superliigan HK MVD:hen, jossa hän nousi heti tulokaskaudellaan joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja pelasi 46 runkosarja- ja kolme playoff-ottelua. Kaudeksi 2008–2009 Superliigan tilalle perustettiin KHL. Birjukov jäi kuitenkin MVD:n selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Michael Garnettille ja hän siirtyi kesken kauden Dinamo Moskovaan. Siellä Birjukov toimi lähinnä Vitali Jeremejevin kakkosmaalivahtina. Kaudella 2010–2011 hän jakoi varsin tasaisesti Dinamon torjuntavastuun Jeremejevin kanssa.[1]

Birjukov siirtyi kaudeksi 2010–2011 jatkamaan KHL-uraansa Jugra Hanty-Mansijskiin. Hän nousi joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja torjui 39 pelaassaan runkosarjaottelussa neljä nollapeliä. Birjukov valittiin KHL:n lokakuun kuukauden maalivahdiksi ja hän pelasi myös KHL:n tähdistöottelussa. Kaudella 2011–2012 Birjukov torjui 39 runkosarjaottelussa kuusi nollapeliä, mikä oli eniten koko KHL:ssä Dinamo Moskovan Aleksandr Jerjomenkon ja Severstal Tšerepovetsin Vasili Košetškinin ohella. Hänellä oli myös liigan paras torjuntaprosentti (93%). Birjukov pelasi myös KHL:n tähdistöottelussa[1] ja Jugran fanit äänestivät hänet joukkueensa kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.[2] Heinäkuussa 2012 Birjukov teki Jugran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[3]

Kaudella 2012–2013 Birjukov jäi niukasi Jugran kakkosmaalivahdiksi Edgars Masaļskisille, mutta hän torjui kuitenkin suurimman osan Nadežda Cupin otteluista. Kesken kauden 2013–2014, KHL:n siirtotakarajalla tammikuussa 2014 seura kauppasi Birjukovin TsSKA Moskovaan rahallista korvausta vastaan, kun seura oli hetkeä aiemmin purkanut Rastislav Staňan sopimuksen.[4][5] Hän toimi loppukaudella lähinnä toisen siirtotakarajan maalivahtihankinnan, Jeff Glassin aisaparina. Kaudeksi 2014–2015 Birjukov palasi kaksivuotisella sopimuksella Jugraan.[6] Kesken kauden, joulukuussa 2014 seura kauppasi hänet ja puolustaja Aleksei Pepeljajevin Torpedo Nižni Novgorodiin vaihdossa maalivahti Georgi Gelašviliin ja puolustaja Pavel Valentenkoon.[7] Birjukov jakoi loppukaudella varsin tasaisesti joukkueen torjuntavastuun Ivan Kasutinin kanssa.[1]

Kaudella 2015–2016 Birjukov jäi Torpedon selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Ilja Proskurjakoville. Häntä haastoi kauden aikana myös Ivan Lisutin ja Birjukov kävi syyskuussa 2015 lopulta pelaamassan myös yhden ottelun farmijoukkue HK Sarovin vahvuudessa, VHL:ssä.[8] Hän kuitenkin palasi syyskauden mittaan paremmalle tasolle ja torjui yhdeksässä ensimmäisessä ottelussaan kolme nollapeliä.[9]

Birjukov siirtyi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella Metallurg Novokuznetskiin.[10] Joulukuussa 2016 hän palasi kuitenkin loppukauden sopimuksella Torpedo Nižni Novgorodiin.[11] Birjukovilla oli KHL:n pudotuspelien paras torjuntaprosentti (94,8%),[1] vaikkakin joukkueen kausi päättyi jo neljännesvälieriin. Kaudeksi 2017–2018 hän siirtyi Vitjaz Podolskiin.[12] Marraskuussa 2017 Birjukovin sopimus kuitenkin purettiin.[13] Joulukuussa hän siirtyi VHL-joukkue Buran Voronežin maalivahtivalmentajaksi.[2][14]

Mitalit
Birjukov vuoden 2008 MM-kilpailuissa.
Maa:  Venäjä
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Kanada 2008	jääkiekko
Kultaa	Helsinki 2012	jääkiekko

Birjukov edusti Venäjää MM-kilpailuissa vuosina 2008 ja 2012, joista molemmat turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen.[1] Hän lähti vuoden 2008 turnaukseen niin ikään joukkueensa kolmosmaalivahtina Semjon Varlamoville ja Aleksandr Jerjomenkolle, joista molemmat kuitenkin loukkaantuivat turnauksen edetessä. Birjukov aloitti alkulohkon ottelun Tanskaa vastaan ja välisarjan ottelun Valko-Venäjää vastaan, kunnes Venäjä sai poikkeusluvulla nimetä neljänneksi maalivahdikseen Jevgeni Nabokovin,[15] joka kantoi torjuntavastuun lopputurnauksen ajan.

Myös vuoden 2012 turnauksessa Birjukov toimi Venäjän kolmosmaalivahtina Semjon Varlamoville ja Konstantin Barulinille. Hän puki ainoastaan alkulohkon otteluun Italiaa vastaan, jossa Birjukov myös torjui kaksi jälkimmäistä erää.[2]