Mihail Artsybašev

Mihail Petrovitš Artsybašev (ven. Михаи́л Петро́вич Арцыба́шев, 5. marraskuuta (J: 24. lokakuuta) 1878 Harkovan läänin Izjum tai toisten tietojen mukaan Ahtyrkan kihlakunnan Dobroslavovkan maatila – 3. huhtikuuta 1927 Varsova) oli venäläinen kirjailija[1].

Mihail Artsybašev.

Mihail Artsybašev syntyi köyhtyneeseen aatelisperheeseen. Hän jätti lukion kesken ja opiskeli sittemmin taidekoulussa. Vuonna 1898 Artsybašev muutti Pietariin, jossa hän meni naimisiin, mutta erosi kolmen vuoden kuluttua.[2]

Atsybaševin ensimmäinen kertomus Paša Tumanov ilmestyi vuonna 1901. Hänen varhaistuotantoonsa vaikuttivat Leo Tolstoin ajatukset. Kirjailijan tolstoilainen kausi päättyi pienoisromaaniin Smert Lande (”Landen kuolema”, 1904). Vuoden 1905 vallankumoustapahtumat heijastuvat pienoisromaanissa Tšelovetšeskaja volna (”Ihmisaalto”, 1907).[3]

Artsybaševin teki kuuluisaksi suuren kirjallisen skandaalin herättänyt romaani Sanin (1907). Sen samanniminen päähenkilö on luonnollinen, voimakas ja rohkea nuori mies, joka ei pelkää rikkoa yhteiskunnan normeja seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseksi. Artsybaševia syytettiin pornografian levittämisestä sekä venäläisen kirjallisuuden aatteellisen ja eettisen perinteen rikkomisesta. Vallankumouksellisiin aatteisiin pettyneen lukijakunnan keskuudessa romaanista tuli kuitenkin hyvin suosittu ja se sai monia jäljittelijöitä.[3]

1910-luvun alussa Artsybašev kiinnostui muun muassa Sigmund Freudin ja Eduard von Hartmannin ajatuksista. Heidän vaikutuksensa näkyy kirjailijan esittämässä ”eklesiastismin” teoriassa, romaanissa U poslednei tšerty (”Viimeisellä rajalla”, 1910–1912) sekä monissa kertomuksissa. ”Turgenevilaisen naisen” lankeamista kuvaavassa pienoisromaanissa Ženštšina, stojaštšaja posredi (”Keskellä seisova nainen”, 1915) Artsybašev palasi varhaistuotantonsa eettisiin teemoihin. Vuosikymmenen loppupuolella hän kirjoitti myös useita suosittuja näytelmiä.[4]

Artsybašev suhtautui jyrkän kielteisesti ensimmäiseen maailmansotaan sekä helmikuun ja lokakuun vallankumouksiin. Vuonna 1923 kirjailija siirtyi Puolaan, jossa hän toimitti bolševikkien vastaista sanomalehteä Za svobodu! (”Vapauden puolesta”).[5]

Suomennettu teos
  • (M. Artsyibashew). Kauhistus: valikoima kertoelmia. Suom. U. J. Vuorjoki. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1909.

Lähteet
  1. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 89. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  2. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 89–90. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  3. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 90. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  4. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 90–91. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  5. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 91. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.