Mietoistenlahti

Mietoistenlahtea pidetään yhtenä Suomen arvokkaimmista lintuvesistä erityisesti muuttoaikana.[2] Vielä 1950- ja 1960-luvulla lahtea reunustivat laajat rantaniityt, mutta laidunnuksen loputtua 1970- ja 1980-luvulla niityt peittyivät järviruokokasvustoihin tai raivattiin pelloiksi. 1990-luvulla alkanut, osin EU-rahoitteinen rantaniittyjen hoito ja laidunnus on kuitenkin palauttanut osan umpeen kasvaneista alueista niityiksi. Nykyään laidunta ja niittoaluetta on 115 hehtaaria ja sen myötä myös alueen eliölajisto on monipuolistunut.[3] Järviruokokasvustoja on myös niitetty koneellisesti Laajoen suun eteläpuolella ja Topokarin alueella kevättalvella 2010. Niitto on osin tehty harvinaisen etelänsuosirrin elinolojen parantamiseksi, joka on yrittänyt pesintää alueella kerran aiemmin.[4]

Lahden pohjukassa sijaitseva Laajoen suisto on lintujen kevätmuuton aikaan tärkeä levähdyspaikka useille muuttolinnuille. Myös Suomessa vähälukuisten pesimälajien, kansallisesti harvinaisten sekä läpimuuttavien lintulajien kannalta alue on arvokas. Alueella tavattaviin lajeihin kuuluvat muun muassa isokoskelo, laulujoutsen, harmaasorsa, lapasotka ja uivelo, sekä esimerkiksi pikkujoutsen, tundrahanhi ja mustapyrstökuiri. Vuosittain tavattavista petolinnuista mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa merikotka ja muuttohaukka. Myös alueen pesimälinnusto on runsas. Alueen lintuhavaintoja päivitetään Tiira-verkkopalveluun.[3]

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myönsi 29. huhtikuuta 2010, luvan merimetsojen häirintään Mynälahden ulko-osien ja Velkuan alueen neljälle merimetsokolonialle, jotka sijaitsevat Aukkoletton, Tupaletton, Iso-Mustiletton ja Kalmanhohteen luodoilla. Häirinnän tavoitteena on häätää merimetsot pois Mynälahden keskeiseltä ammattikalastusalueelta.[5][6] Kalmanhohteen luodolle myönnettiin myös Suomen ensimmäinen lupa merimetsojen munien sterilointiin. Toukokuussa 2010 tehdyissä steriloinneissa Airisto-Velkuan kalastusalueen edustajat rikkoivat munia piikillä niin, että vain yksi muna joka pesästä jätettiin ehjäksi. Edellä mainittujen toimien vaikutusta poikastuotantoon ja kolonioiden sijoittumiseen selvitetään tutkimuksella.[6] Myös vuosina 2016–2018 keväisin merimetsojen pesintöjä yritetään tuhota ulompana Mynälahdesta Velkuan saaristossa olettaen, että näin lajin ruokailu Mynälahdella vähenee.[7] Keskellä Mietoistenlahtea luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla Aukkokarilla merimetsoja pesi vuonna 2017 64 paria.[8]

Mietoistenlahdelta nousee siihen laskeviin Mynä- ja Laajokeen jonkin verran taimenia, siikaa ja lohia. Kalastajat ovat 2000-luvulla saaneet lahdelta myös runsaasti kuhaa. Kalastajat ovat hylkeiden vuoksi myös siirtyneet enenevässä määrin Mietoistenlahden kaltaisiin mataliin merenlahtiin. Mynälahden eteläpuolisella merialueella harjoitetaan myös ammattimaista verkko- ja rysäkalastusta. Ammattikalastajia alueella toimii noin kaksikymmentä, virkistyskalastajia on kaksi–kolme kertaa enemmän.[9] Arvokalan lisäksi lahdella tavataan myös esimerkiksi ahventa, silakkaa ja kuoretta.[10] Lahden pohjukka on tärkeä ahvenen ja kuhan kutu- ja pienpoikasalue.[7]

Mietoistenlahden kasvillisuus on monipuolista, vaikka laidunnuksen väliajalla ruovikot levisivätkin laajalle. Kääpän puoliavoin perinnebiotooppi Laajoen suistossa on kasvistoltaan arvokkain. Vähä-Kääpän pohjoisosissa on umpeenkasvusta huolimatta jäljellä sekä niittyjä että metsäkasvillisuutta. Koivua ja tervaleppää kasvavassa Iso-Kääpässä puolestaan kasvaa erilaisia luhta- ja rantakasvillisuusyhdyskuntia. Monet putkilokasvit, kuten rentukka, vesisara, luhtasara ja kurjenmiekka sekä korpikastikka muodostavat Iso-Kääpässä laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Kääpien kuivemmat alueet ovat nurmilauhavaltaisia.[1]

Mynäjoen suisto on puolestaan ruovikoiden vuoksi kasvillisuudeltaan yksipuolisempaa. Laidunnettujen rantaniittyjen kasvillisuuteen kuuluu runsaasti on suolavihvilää ja meriluikkaa. Keltaängelmä on myös paikoin runsas.[1]