Mietiskely

Mietiskely oli tärkeä osa Platonin filosofiaa. Platon ajatteli, että sielu voisi mietiskelyn kautta nousta tietämykseen Hyvän ideasta ja muista ideoista.[3] Uusplatonistinen filosofi Plotinos ilmaisi myös, että mietiskely oli yksi tärkeimmistä komponenteista henosis-tilan saavuttamiselle. Plotinokselle korkein mietiskelyn tila oli kokea visio jumalasta, Monadista. Plotinos kuvaili tätä kokemusta teoksessaan Enneadit. Oppilaansa Porfyrioksen mukaan Plotinos oli kokenut tämän neljä kertaa.[4] Plotinos kirjoitti kokemuksestaan Enneadien osassa 6.9.xx....^selvennä

Islamilaisessa perinteessä sanotaan, että Muhammad meni autiomaahan, kiipesi Hira -nimellä tunnetulle vuorelle ja eristäytyi muusta maailmasta. Ollessaan vuorella, hän mietiskeli elämää ja sen tarkoitusta.[5]

Nainen asettaa rukousnauhan sängyn vieressä olevan hartauskuvan päälle.[6] The Walters Art Museum.

Idän kristillisissä kirkoissa mietiskelyllä viitataan Jumalan kirjaimelliseen näkemiseen tai näkyyn Jumalasta.[7] Jumalan näkeminen tai hänen yhteydessä oleminen tunnetaan termillä theoria. Jumalan yhteyteen johtavaa jumalallistumisen prosessia harjoitetaan hesykasmin askeettisissa perinteissä. Hesykasmin tavoitteena on sydämen ja mielen sovittaminen yhdeksi (ks. nous).[8]

Mietiskelyä kuvataan itäisessä ortodoksiassa asteittaisena. Tätä asteittaisuutta on käsitelty Johannes Siinailaisen kirjoittamassa Portaat -nimisessä kirjassa. Prosessia, joka johtaa vanhan syntisen miehen uudestisyntyneeksi Jumalan lapseksi ja todellisen luonteemme luokse hyvinä ja jumalallisina kutsutaan jumalallistumiseksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun joku on Jumalan läsnäolossa, jumalallistettuna hänen kanssaan, sitten hän voi alkaa kunnolla ymmärtämään, ja siinä hetkessä "mietiskelemään" Jumalaa. Mietiskelyyn sisältyy tässä tapauksessa jonkin asian kokeminen sen sijaan, että saavuttaa rationaalisen ja perustellun ymmärryksen teoriasta (ks. gnosis). Niin kuin ymmärrykseen käytetään rationaalista ajattelua ja logiikkaa, niin tehdään päinvastoin kun kyseessä on Jumala (ks. Apofaattinen teologia).

Mietiskelyä pidetään läntisessä kristinuskossa usein mystisenä. Tätä mystisyyttä on käsitelty Ávilan Teresan ja Ristin Johanneksen kaltaisten kristillisen mystiikan teologien teoksissa.[9] Benediktiinimunkki Cuthbert Butler on huomauttanut, että mietiskely -termiä käytettiin mystiikkaan viittaamiseen latinalaisessa kirkossa ja että "'mystiikka' on hyvin moderni sana".[10]

Mietiskely ja meditaatio

Mietiskelyä luonnossa.

Kristinuskossa mietiskelyllä viitataan avoimeen mieleen, joka on suunnattu tietoisuuteen Jumalasta elävänä todellisuutena^selvennä. Tämä vastaa jossain mielessä sitä, mitä itämaisissa uskonnoissa kutsutaan samadhiksi.[11][12] Meditaatiolla toisaalta viitattiin useiden vuosisatojen ajan lectio divinan kaltaisiin kognitiivisiin harjoituksiin.[13] Lectio divina on benediktiiniläinen perinne, jossa luetaan pyhiä kirjoituksia, meditoidaan ja rukoillaan tavoitteena parantaa henkilön ja Jumalan välistä kommunikaatiota sekä pyhien kirjoituksien tuntemusta.

Mietiskelyä pidetään tärkeänä katolisuudessa. Katolisen kirkon yhtenä suurimpana teologina pidetty Tuomas Akvinolainen kirjoitti: "Hyvän yhteisön edellytys on, että on olemassa mietiskelyyn omistautuneita henkilöitä." Yksi hänen opetuslapsistaan, Josef Pieper, kommentoi: "Sillä mietiskely on asia, joka säilyttää ihmisyhteisön keskellä totuuden, joka on yhtä aikaa sekä hyödytön että mittapuu jokaiseen mahdolliseen käyttöön. Mietiskely on siis myös asia, joka pitää todellisen määränpään näkyvissä ja antaa merkitystä elämän jokaiselle käytännön teolle."[14]