Mieskuoro

Mieskuoro on miehistä koostuva kokoonpano, jossa on yleensä neljä eri ääntä eli stemmaa; ensimmäinen tenori, toinen tenori, ensimmäinen basso ja toinen basso. Kuoro voi laulaa orkesterin säestyksellä tai ilman orkesteria (a cappella).

Tunnettuja suomalaisia mieskuoroja ovat muun muassa Mieskuoro Huutajat ja Seminaarinmäen mieslaulajat, jotka molemmat tunnetaan persoonallisesta esiintymistavastaan. Suomen tunnetuin mieskuoro lienee kuitenkin Ylioppilaskunnan Laulajat eli YL.

Suomen vanhin mieskuoro on Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Akademiska Sångföreningen, joka perustettiin vuonna 1838 nimellä Akademiska Sångsällskapet. Vanhin suomenkielinen mieskuoro on aikoinaan AS:n entisistä suomenmielisistä jäsenistä perustettu YL, jonka P. J. Hannikainen perusti 1883. Muista perinteikkäisistä mieskuoroista voidaan mainita mm. Viipurissa vuonna 1897 perustettu Viipurin Lauluveikot (joka siirtyi jatkosodan jälkeen toimimaan Helsinkiin), Mieskuoro Sirkat, jonka Hannikainen perusti Jyväskylässä 1899, sekä vuonna 1900 perustettu Polyteknikkojen Kuoro. Laulu-Miehet-mieskuoron perusti keväällä 1914 joukko entisiä Ylioppilaskunnan Laulajien ja Suomen Laulun mieskuoron laulajia. Samoihin aikoihin heräsi Turussa tarve perustaa suomenkielinen mieskuoro. Syksyllä 1914 aloitti toimintansa Mieskuoro Laulun Ystävät, joka piti ensikonserttinsa 21. helmikuuta 1915 Turun akatemiantalossa.

Suomalaisten mieskuorojen yhteenliittymänä toimii Suomen mieskuoroliitto, jolla on yhteensä 123 jäsenkuoroa.[1]