Mielikuvitusystävä

Mielikuvitusystävä on psykologinen ja sosiaalinen ilmiö, jossa ystävyys tai muunlainen henkilösuhde vallitsee todellisuuden sijaan mielikuvituksessa. Mielikuvitusystävät ovat usein olennaisena osana lasten leikeissä. Mielikuvitusystävät saattavat seurata lasta aina murrosikään ja joskus aikuisuuteen. Mielikuvitusystävillä on usein korostettuja persoonallisia piirteitä ja tapoja. Vaikka lapsista ne näyttävät kovin todellisilta, tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät lapset pidä niitä todellisina.[1]

Hullun Hatuntekijän teekutsut. John Tennielin kuvitusta teokseen Liisan seikkailut ihmemaassa (1865).

Lääketieteellinen ja filosofinen näkökulma

Lapsen tai aikuisen mielikuvitusystävät eivät sinänsä merkitse, että hän tarvitsisi aikuisen apua tai olisi sairas [2][3]. DSM-IV-tautiluokituksen mukaan mielikuvitusystäviä pidetään psyykkisenä häiriönä vain, jos ne haittaavat henkilön päivittäistä sosiaalista vuorovaikutusta. Yksinäisellä ja yksin viihtyvällä lapsella mielikuvitusystävät ovat tavallisia. Niitä on usein myös autismin kirjon lapsilla, joilla harvoin on muita ystäviä.

Syyt

Antropologi Maurice Bloch väittää, että ihmisen kehityksen myötä aivojen rakenne teki mahdolliseksi kuvitella asioita, joita fyysisesti ei ole, ja mahdollisti sosiaalisen vuorovaikutuksen, johon muut planeettamme oliot eivät pysty. Blochin mukaan ihmiset pystyvät näin muodostamaan "käsitteellisiä yhteiskunnallisia" ryhmiä, kuten klaaneja ja kansakuntia, tai jopa sellaisia kuvitteellisia ryhmiä kuin kuolleet [4].

Ihmiset voivat luoda mielikuvitusystäviä kavereikseen, pelikavereikseen tai muista syistä. Mielikuvitusystävä voi tarjota tärkeän ihmissuhteen yhtä hyvin lapsille kuin aikuisille. Nuorille kotoaan ensi kertaa pois muuttaneille lapsille mielikuvitusystävä tarjoaa seuraa, joka auttaa kestämään eron aiheuttamaa stressiä. Lapset esittävät mielikuvitusystävälleen toiveita, joita he eivät uskalla ilmaista kellekään muulle rangaistuksen pelosta tai muusta syystä. Lapsi saattaa jopa panna omat virheensä mielikuvitusystävän tiliin. Näin lapselle tarjoutuu tilaisuus toimia sosiaalisten sääntöjen vastaisesti. Lapset antavat mielikuvitusystävälle usein ominaisuuksia, joita heiltä itseltään puuttuu, ja näin tekevät niistä itsensä ihanneklooneja. Ujot lapset kuvaavat mielikuvitusystäviään usein leikkisinä ja suosittuina pelleinä, jotka saavat heidät nauramaan [5].

Yleisen väärinkäsityksen mukaan lapset unohtavat mielikuvitusystävänsä, kun he menevät kouluun ja saavat todellisia ystäviä. Tosiasiassa monella lapselle mielikuvitusystävä pysyy. Vanhempien ja kavereitten odotusten mukaisesti lapset vain lakkaavat puhumasta mielikuvitusystävästään. Jos nuori saa vielä aikuisena uusia mielikuvitusystäviä, se saattaa olla merkki psyykkisestä ongelmasta.[6][7][8]

Mielikuvitusystäviä kirjallisuudessa

Henkilöhahmoja

Muita aiheeseen liittyvää kaunokirjallisuutta
  • S. Reinikainen (2004): Tiipatta, Jaakon kaveri
  • Cecelia Ahern: Yllätysvieras

Katso myös

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.