Mick Tucker
Michael Thomas "Mick" Tucker (17. heinäkuuta 1947 Lontoo, Englanti, Britannia[2] – 14. helmikuuta 2002 Welwyn Garden City, Hertfordshire, Englanti, Britannia) oli brittiläinen muusikko. Hänet tunnetaan parhaiten Sweet-yhtyeen rumpalina, jona hän toimi aina perustamisvuodesta 1968 1990-luvun alkupuolelle asti.
| Mick Tucker | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. heinäkuuta 1947 Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 14. helmikuuta 2002 (54 vuotta) Welwyn Garden City, Hertfordshire, Englanti |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Tyylilajit |
hard rock glam rock purukumipop |
| Soittimet | rummut, lyömäsoittimet |
| Yhtyeet | Wainwright's Gentlemen, Sweet, Ole I 'Dole[1] |
| Aiheesta muualla | |
| thesweetweb.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Musiikkiuran alku
Tucker aloitti soittamisen teini-iässä ja kuului pariin kokoonpanoon, joista ensimmäinen oli nimettömäksi jäänyt koulupoikayhtye, joka esitti The Shadowsin instrumentaalista rautalankamusiikkia. Yhtyeeseen kuului myös tuleva alkuperäinen Sweet-kitaristi Frank Torpey. Jälkimmäiseen yhtyeeseen, Bluesology, Tuckerin pyysi sen pianisti Reginald Dwight, joka myöhemmin nousi kuuluisuuteen nimellä Elton John. Bluesologyn solisti taas oli Long John Baldry, ja yhtye pääsi jopa julkaisemaan muutamia singlejä, tosin jatkuvista kokoonpanomuutoksista johtuen ei ole varmuutta, soittaako tuolloin taiteilijanimeä Mick Inkpen käyttänyt Tucker niissä. Tuckerin seuraava yhtye oli The Beatles -tyyppistä pop rockia esittänyt Fortune Tellers, joka pääsi soittamaan muutamalle keikalle, mutta ei yltänyt levytyssopimukseen asti.[3]
Koska Fortune Tellers ei päässyt levyttämään, siirtyi hän Wainwright's Gentlemen-yhtyeeseen, johon myös tuleva Sweet-laulaja Brian Connolly liittyi tulevan Deep Purple-solistin Ian Gillanin tilalle. Myöskään Wainwright's Gentlemen ei kuitenkaan onnistunut saamaan äänitteitä julkaistuksi, vaikka Tuckerin mukaan muutama kappale nauhoitettiinkin. Levytyssopimus jäi uupumaan. Lopulta Tucker erotettiin yhtyeestä, koska hän ei sen managerin mielestä sopinut yhtyeen vanhakantaiseen tyyliin. Samalla Brian Connolly lähti yhtyeestä osoittaakseen lojaalisuutta ystävälleen.[4][3]
Sweet
Vuonna 1968 Tucker ja Connolly perustivat purukumipoppia esittäneen Sweetshop -yhtyeen basisti Steve Priestin ja kitaristi Frank Torpeyn kanssa. Pian nimi muutettiin Sweetiksi ja kun vuonna 1971 Andy Scott tuli kitaristiksi oli kuuluisa kokoonpano valmis. Sweet nousi suureen suosioon vuosien 1971 ja 1972 aikana purkkahittien ansiosta. Sweet siirtyi kuitenkin pian tyylillisesti glam rockiin ja lopulta hard rockiin. Mick Tucker nousi arvostetuksi rumpaliksi ja hänen rumpusoolonsa olivat konserttien kohokohtia tehosteineen. Tucker oli mukana yhtyeessä aina sen hajoamiseen eli vuoteen 1982 asti. Vuonna 1985 Tucker ja Scott kokosivat Sweetin uudelleen ja Tucker oli mukana aina 1990-luvun alkupuolelle asti.
Tuckerilla todettiin leukemia vuodenvaihteessa 1996–97 ja hän kuoli sairauteen vuonna 2002 Welwyn Garden Cityssä, Hertfordshiressä. Vaikka viimeisinä hetkinä alkoikin näkyä jo merkkejä paremmasta, 9. helmikuuta 2002, Brian Connollyn kuoleman viisivuotispäivänä, huonovointinen Tucker otettiin sisään sairaalaan, ja hän kuoli 14. helmikuuta. Hautajaispuheessaan hänen entinen yhtyekaverinsa Andy Scott kehui Tuckerin olleen 1970-luvun paras brittirumpali, jonka kanssa oli suuri kunnia soittaa samassa yhtyeessä. Myös entinen Sweet-basisti Steve Priest oli mukana hautajaisissa. Tucker oli naimisissa ja hänellä oli tytär.[5]
Tucker oli nuoruudessaan käynyt kokin opintoja, ja erityisesti Sweetin alkuaikoina hän usein myös valmisti kiertueilla yhtyeen ruoan.[3]
Lähteet
- Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Tehokopiointi, 2003. ISBN 952-99007-1-6.
Viitteet
- Väistö, Perttunen 2003, s.89.
- Mick Tucker - Telegraph telegraph.co.uk. Viitattu 31.5.2010. (englanniksi)
- Väistö, Perttunen 2003, s.7.
- Väistö, Perttunen 2003, s.6.
- Väistö, Perttunen 2003, s.121-122.