Michael Sweet

Michael Sweet tunnetaan korkeasta, melodisesta lauluäänestään. Hänen äänialansa on noin kolme ja puoli oktaavia. Sweet kykenee erittäin korkeisiin kirkaisuihin, joita hän esittää sekä levyillä että livenä. Niitä on muun muassa kappaleissa "Soldiers Under Command", "Makes Me Wanna Sing", "To Hell with the Devil", "In God We Trust" ja "The Way". Sweet aloitti muusikon uransa 5-vuotiaana soittamalla kitaraa ja alkoi laulaa 12-vuotiaana. Hän opetteli myös soittamaan rumpuja, pianoa ja bassokitaraa. Sweet tuli uskoon 1970-luvun puolessa välissä TV-evankelista Jimmy Swaggartin TV-lähetyksen myötävaikuttamana, olkoonkin, että Swaggart tuomitsi Stryperin kaltaisten toiminnan 1980-luvulla[1].

1980-luvun alussa Sweet perusti veljensä Robertin kanssa Roxx Regime -nimisen yhtyeen. Bändi aloitti triona ja Sweet oli yhtyeen ainoa kitaristi lauluvastuun lisäksi. Myöhemmin Oz Fox tuli yhtyeen toiseksi kitaristiksi. Kristillisen herätyksen kokeneet bändin jäsenet halusi pyhittää yhtyeen Jumalan käyttöön, jolloin he vaihtoivat nimensä Stryperiksi (Salvation Through Redemption, Yielding Peace, Encouragement and Righteousness[2]). Yhtye tuli tunnetuksi ensimmäisenä suuren suosion saaneena kristillisenä metallibändinä, joka toi vaihtoehdon maallisille ja satanistisille sanoituksille[3].

Michael Sweet toimi yhtyeen laulajana, kitaristina ja biisintekijänä yhtyeen suosion huippuvuosina 1980-luvulla. Tällöin myös muu yhtye osallistui biisintekoon ja Robert Sweet toimi yhtyeen keulahahmona. Yhtye julkaisi viisi albumia, mutta 90-luvulle tultaessa yhtyeen suosio alkoi laskea muiden aikalaisten hevibändien mukana.

Michael Sweet jätti Stryperin vuonna 1992 ja siirtyi soolouralle. Hänen soolojulkaisunsa edustavat kevyempää, Bon Jovin ja Bryan Adamsin tyylistä rockia. Hänen äänitti demon vuonna 1992, joka julkaistiin myöhemmin otsikolla Unstryped, ja sisälsi muutamia hänen Stryperille sävelletyiksi tarkoittamiaan kappaleita. Vuonna 1994 Sweet julkaisi ensimmäisen täyspitkän albuminsa nimellä Michael Sweet. Levyltä julkaistiin kolme musiikkivideota kappaleista "Ain't No Safe Way", "All This And Heaven Too" ja "Someday". Levyä myytiin yli 300 000 kappaletta.

Seuraava albumi Real julkaistiin vuonna 1995 ja se toi Sweetille Dove Award -ehdokkuuden. Levy oli astetta akustisempaa kuin ensimmäinen soololevy.

Kolmannesta levystään Truthista Sweet julkaisi ensin demo-version vuonna 1998 ja uuden version osittain erilaisella kappalelistalla vuonna 2000. Tällä levyllä Sweet palasi jälleen rokimpaan tyyliin lähestyen Stryperin musiikillista raskaustasoa.

2000-luvun vaiheessa pidettiin kaksi Stryper-messutapahtumaa ja 2001 yhtye saatiin esiintymään suosituille kristillisille Cornerstone-festareille. Vuonna 2003 Michael Sweet teki virallisesti paluun yhdessä Stryperin kanssa Amerikan kiertueen myötä ja vuonna 2005 Stryper julkaisi uuden levyn Reborn. Reborn oli alun perin tarkoitettu Sweetin soolotuotannoksi, mutta jo levytetty albumi äänitettiin uudestaan Stryperiä varten ja julkaistiin sen nimissä. Levy poikkesi kuitenkin tyylistä, josta Stryper oli tullut tunnetuksi ollen enemmän numetal-vaikutteista rockia kitarasoolojen ja harmoonisten laulujen loistaessa poissaolollaan.

Stryperin paluun jälkeen Michael Sweet on toiminut yhtyeen keulahahmona, biisintekijänä ja tuottajana lauluosuuksien ja kitaravastuun lisäksi.

Yhtyeen paluusta huolimatta Sweet on jatkanut myös soolouraansa ja julkaisi vuonna 2006 levyn Him, joka sisälsi uudelleen sävellettyjä ja sovitettuja virsiä. Tällä albumilla Sweetin tuotanto oli jälleen hieman kevyempää kuin aiempi rock-tuotanto. Vielä kevyemmällä, klassisella linjalla jatkoi Touched-albumi (2007), joka sisälsi Stryper-balladeiden uudelleensovitusten lisäksi tunnettuja rakkauslauluja. Levy on omistettu Michaelin vaimolle Kyle Sweetille, joka sairasti munasarjasyöpää.

Vuonna 2007 Bostonin laulajan Brad Delpin kuollessa Michael Sweetiä pyydettiin laulamaan ja soittamaan muisto-/hyväntekeväisyyskonserttiin. Konsertin piti olla Bostonin viimeinen, mutta Sweetiä pyydettiin jäämään ja hän toimi esikuvabändinsä keikkakokoonpanossa aina vuoteen 2011 asti.

Stryper palasi takaisin lähemmäs alkuperäistä tyyliään Murder by Pride -albumillaan. Tällä levyllä Sweet toimi levyn tuottajana ja biisintekijänä, lukuun ottamatta "Peace of Mind" Bostonin cover-kappaletta, joka julkaistiin myös singlenä. Samana vuonna 2009 yhtye juhli myös 25-vuotisjuhliaan ja maailmankiertue ulottui Suomeen asti tammikuussa 2010.

2011 Stryper julkaisi albumin The Covering, jossa yhtye versioi esikuvayhtyeidensä kappaleita. Levyn tuottajana toimi jälleen Sweet.

Vuosi 2013 oli tuottelias Stryperille ja Sweetille. Yhtye julkaisi ensin Second Coming -albumin, joka sisältää uudelleenäänitettyjä kappaleita Stryperin suosituimmilta levyiltä. Syksyllä ilmestyi Sweetin tuottama uusi albumi No More Hell to Pay, jolla Stryper palasi musiikillisille juurilleen. Marraskuussa tallennettiin vielä konsertti legendaarisessa Sunset Stripin Whiskey A Go Go -keikkapaikassa CD/DVD julkaisua varten, joka julkaistiin 2014.

Vuonna 2014 Sweet palasi jälleen soolotuotannon pariin julkaissen jälleen rokimman I'm Not Your Suicide -levyn, joka lähentelee Stryperin tyyliä.

2015 hän perusti entisen Dokkenin kitaristin George Lynchin kanssa Sweet & Lynch -kokoonpanon ja julkaisi Only to Rise -albumin. Yhtyeessä on myös entisiä jäseniä White Lionista, Megadethistä, Whitesnakesta ja Foreignerista ollen näin eräänlainen superyhtye.

Stryper palasi Fallen-albumilla 2015. Sweet istui jälleen tuottajan paikalla.

2016 ilmestyi Sweetin selkeästi raskain sooloalbumi One Sided War.

Vuonna 2017 Sweet on työstänyt sekä Sweet & Lynchille että Stryperille uutta albumia. Hän on toiminut myös teini-ikäisen hevimuusikkotytön, Moriah Formican, tuottajana.

Michael Sweet oli naimisissa Kyle Sweetin kanssa ja hänellä on kaksi lasta. Kyle kuoli syöpään 5. maaliskuuta 2009.[4] Tämän jälkeen hän avioitui Lisa Champagnen (nyk. Champagne-Sweet) kanssa.

• The Yellow and Black Attack  (1984)
• Soldiers Under Command  (1985)
• To Hell with the Devil  (1986)
• In God We Trust  (1988)
• Against the Law  (1990)
• Reborn  (2005)
• Murder by Pride  (2009)
• No More Hell to Pay (2013)
• Fallen (2015)

• Can't Stop the Rock  (1991)
• 7: the Best of Stryper  (2003)
• 7 Weeks: Live in America, 2003  (2004)
• The Roxx Regime Demos (2007)
• Greatest Hits: Live in Puerto Rico (2007)
• The Covering (2011)
• Second Coming (2013)
• Live at the Whisky (2014)
• Icon (2014)