Mike Marsh

Marsh aloitti yleisurheilun lukiossa ja hän menestyi Yhdysvaltain kansallisen tason kilpailuissa, mutta häntä ei kuitenkaan valittu kansainvälisiin kilpailuihin kuin vasta vuonna 1991, jolloin hän oli mukana Yhdysvaltain pikaviestijoukkueessa yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän juoksi alkuerissä, mutta ei ollut mukana finaalissa, jonka Yhdysvallat voitti. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa Marsh juoksi sadalla metrillä ajan 9,93 s 0,6 metrin vastatuuleen, mutta oli vasta neljäs, eikä häntä valittu joukkueeseen. 200 metrillä hän sen sijaan sijoittui toiseksi Michael Johnsonin jälkeen ja sai olympiapaikan.

Barcelonassa Marsh yllätti 200 metrin välieräjuoksussa, jonka hän voitti ylivoimaisesti ajalla 19,73 s jääden vain sadaosan maailmanennätyksestä. Juoksun tekee erityisen merkittäväksi se, että Marsh löysäsi 10 metriä ennen maalia. Odotukset finaaliin olivat kovat, mutta Marsh ei pystynyt rikkomaan maailmanennätystä. Kuitenkin hän voitti kilpailun ja oli mukana YYhdysvaltain joukkueessa, joka teki 4 × 100 m maailmanennätyksen sjalla 37,40 s.

Hallitsevana olympiavoittajana Marsh oli ennakkosuosikki vuoden 1993 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa, mutta hän jäi 200 metrillä neljänneksi. Kausi 1994 sujui ilman merkittäviä voittoja, mutta Marsh teki paluun kaudella 1995 ja voitti Yhdysvaltain mestaruuden 100 metrillä ja edusti maataan maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän sijoittui lopputuloksissa viidenneksi ja pettymystä lisäsi Yhdysvaltain hylkäys pikaviestissä vaihtorikon vuoksi.

Vuonna 1996 Marsh saavutti olympiapaikan kaikissa kolmessa pikajuoksussa ja selviytyi myös finaaliin. 100 metrillä hän oli viides, 200  m 8. ja voitti hopeaa 4 × 100 m viestissä.

Marsh lopetti urheilu-uransa vuonna 1997.