Michaíl Stasinópoulos

Stasinópoulos syntyi Kalamátassa Peloponnesoksella vuonna 1903. Hän opiskeli oikeustiedettä Ateenan yliopistossa, ja väitteli tohtoriksi vuonna 1934. Stasinópoulos toimi Ateenan yliopiston hallinto-oikeuden apulaisprofessorina vuodesta 1937 ja Panteion-yliopiston professorina vuodesta 1943. Hän toimi myös viimeksi mainitun yliopiston rehtorina vuosina 1951–1958. Vuosina 1951–1953 Stasinópoulos toimi Kreikan yleisradioyhtiö Ellinikí Radiofonía Tileórasin (ERT) puheenjohtajana.[1]

Politiikassa Stasinópoulos toimi Uusi demokratia -puolueessa. Hän toimi ministerinä Dimítrios Kiousópouloksen hallituksessa vuonna 1952 sekä Konstantínos Georgakópouloksen hallituksessa vuonna 1958. Stasinópoulos valittiin Kreikan parlamenttiin vuoden 1974 parlamenttivaaleissa. Kun Kreikasta tuli tasavalta sotilasjuntan kauden ja vuoden 1974 kansanäänestyksen jälkeen, parlamentti valitsi Stasinópouloksen väliaikaiseksi presidentiksi ajalle 18. joulukuuta 1974 – 19. heinäkuuta 1975, kunnes uusi valtiomuoto saatiin valmiiksi.[1]

Stasinópoulos julkaisi useita tieteellisiä artikkeleita sekä kirjallisia teoksia, mukaan lukien ranskankielisen runouden ja proosan käännöksiä. Hänet valittiin Ateenan akatemiaan vuonna 1968. Stasinópoulosta ehdotettiin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 1969 ja 1970.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michaíl Stasinópoulos Wikimedia Commonsissa

Kreikan kolmannen tasavallan (1974–) presidentit

Michaíl Stasinópoulos (1974–1975) · Konstantínos Tsátsos (1975–1980) · Konstantínos Karamanlís (1980–1985) · Ioánnis Alevrás (1985) · Chrístos Sartzetákis (1985–1990) · Konstantínos Karamanlís (1990–1995) · Konstantínos Stefanópoulos (1995–2005) · Károlos Papoúlias (2005–2015) · Prokópis Pavlópoulos (2015–2020) · Katerína Sakellaropoúlou (2020–)