Mia Takula

Mia Takula o.s. Salli (1975, Vaasa[2]) on suomalainen eläinoikeusaktivisti, vapaa toimittaja ja käsikirjoittaja. Takula on ollut perustamassa useita suomalaisia eläinten oikeuksiin keskittyneitä järjestöjä. Takulan perustama Suomen Punk Anarko Yhdistys (SPAY) oli Suomen ensimmäinen järjestö, jonka tavoitteina olivat eläinten oikeudet. 1990-luvun puolivälissä hän oli mukana Oikeutta eläimille- ja Maan ystävät -järjestöjen perustamisessa. [3][4]

Toukokuussa 1995 Takula yhdessä kahden muun naisen kanssa päästi Pohjanmaalla sijaitsevilla turkistarhoilla vapaaksi satoja häkkeihin vangittuja kettuja. Tapaus sai suuren mediahuomion usean vuoden ajaksi, ja kolmikko nimettiin kettutytöiksi.[5]

2016 Takula julkaisi vegaaneista kertovan tietokirjan Elämäni vegaanina ja 2020 tietokirjan Susien mailla.[2]

Ura eläinoikeusaktivistina

Takula ryhtyi kasvissyöjäksi jo lapsena. Hän oli ollut kiinnostunut luonnosta lapsesta saakka ja hoiti hevosia. Teini-ikäisenä hän kiinnostui ensin eläinten suojelusta ja tämän jälkeen eläinten oikeuksista.[6] Perheen muuttaessa Vihtiin Takula joutui rankan koulukiusaamisen kohteeksi, joka paheni yläasteella. Muut oppilaat muun muassa pahoinpitelivät häntä.[4] Takula löysi ystäviä punk- ja ympäristönsuojelupiireistä Toinen vaihtoehto -lehden kautta ja toimi Greenpeacen sekä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisena.[6][2][3]

Jukka Peltokoski kuvasi toimintaa seuraavasti: [Takula] kuului jo 1990-luvun alussa vapaamuotoiseen verkostoon, joka osallistui muun muassa ydinvoiman vastaiseen toimintaan ja järjesti nuorisotaloilla huumeiden vastaisia konsertteja. Eläinten oikeuksiin liittyvää toimintaa oli kuitenkin eniten.[7]

16-vuotiaana, noin 1991, Takula perusti Suomen Punk Anarko Yhdistys SPAYn, jonka päämääriin kuului eläinten oikeudet.[3] SPAY, myöhemmin nimellä Anarkistinen maailma, oli keskeinen suomalaisen eläinoikeusliikkeen esiaste. Yhdistyksen toiminta loppui Takulan ja muiden keskeisten toimijoiden lähtiessä perustamaan Oikeutta eläimille -järjestöä vuonna 1995.[8] Samoihin aikoihin Takula, Kirsi Kultalahti ja Minna Salonen tekivät Pohjanmaan turkistarhaiskut. Takulan mukaan he tekivät iskut yksityishenkilöinä eivätkä osanneet ennustaa siitä tulevaa julkisuutta. He eivät olleet tehneet iskuja yhteiskunnallisen keskustelun takia vaan halusivat antaa eläimille edes mahdollisuuden vapauteen, koska vankeudessa ne joka tapauksessa kuolisivat. [5]

Kolmikko sai Vaasan hovioikeudesta 9 kuukauden ehdolliset tuomiot ja määrättiin korvaamaan yhteisvastuullisesti 500 000 markan edestä aiheuttamiaan vahinkoja.[9] Turkistarhaiskujen vahingonkorvauksia ei maksettu kuin pieniltä osin, ja ne kasvoivat korkoa kaksi vuosikymmentä. Takula eli köyhyydessä ilman luottotietoja. Rikoksesta aiheutunut vahingonkorvausvelka vanheni 20 vuoden jälkeen vuoden 2016 lopussa.[10][11]

Turkistarhoille tehdyt iskut saivat huomattavaa julkisuutta. MTV3:n haastattelussa 2016 Takula ihmetteli sitä, etteivät Vihreä liitto tai Animalia käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ajaakseen turkiseläinten oikeuksia. Takulan mukaan vaihtoehdoksi heille jäi, että hän ja Salonen alkoivat antamaan haastatteluja. Median kiinnostus jatkui useita vuosia kunnes he vetäytyivät julkisuudesta, koska heidän mielestään media oli kiinnostunut heistä enää henkilöinä eläinten oikeuksien sijaan.[5][11] Takulan mukaan julkisuus oli massiivista. Muutamassa kuukaudessa jokainen suomalainen tiesi Oikeutta Eläimille -järjestön ja ensimmäistä kertaa myös vegaaneista. Kääntöpuolena kuitenkin vuosia jokainen suomalainen kasvissyöjä sai kuulla kyselyitä siitä, oliko hänkin kettutyttö.[2] Vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa Takula kertoi, ettei hän nuorempana olisi uskonut, että 25 vuodessa kasvissyönnistä tulisi normaalia ja ettei turkistarhaus ole loppunut Suomesta.[4]

Vuonna 2016 Takula julkaisi esikoisteoksenaan vegaaneista kertovan tietokirjan Elämäni vegaanina, joka kertoi menestyneiden suomalaisten vegaanien elämästä.[2] Vuonna 2020 Takula kirjoitti tietokirjan Susien mailla, joka kuvaa hänen kokemuksiaan kuudella susien reviirialueella Suomessa. Hän yöpyi kirjaa tehdessään 160 yötä eri alueilla pitkin Suomea.[12]

Yksityiselämä

Takula on kotoisin Vaasasta kolmilapsisesta perheestä. Perhe muutti usein Takulan ollessa lapsi.[11] Takulalla itsellään on yksi lapsi ja kaksi koiraa.[5]

Teokset
  • Mia Takula: Elämäni vegaanina : 14 ihmistä huipulla. Into, 2016. ISBN 978-952-264-747-4.
  • Mia Takula: Susien mailla. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-847-5.

Lähteet
  1. Vihreä lanka, Helsinki (ISSN 0780-9417 ja 2343-3620, OCLC 476261893). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Riikka Suominen: Marginaalista valtavirtaan Vihreä Lanka. 22.12.2016. Viitattu 4.10.2020.
  3. Tarja Hirvasnoro: Mia Takula vapautti tarhakettuja ja maksaa siitä nyt valtavia korvauksia: "En tekisi mitään toisin" Kodin Kuvalehti. 13.6.2017. Viitattu 4.10.2020.
  4. Sanna Vilkman: Entistä kettutyttöä Mia Takulaa on hakattu koulussa ja peloteltu metsäteillä: ”Oikea sankaruus on aina heikomman puolustamista” 4.10.2020. Yle Uutiset. Viitattu 4.10.2020.
  5. Linda Pukka: Missä he ovat nyt: "Kettutyttö" Mia ei kadu turkistarhaiskuja – "En olisi voinut toimia toisin" mtvuutiset.fi. 29.10.2016. Viitattu 4.10.2020.
  6. Tuija Siltamäki: Kettutytön paluu (kuukausiliite) dynamic.hs.fi. 9/2019. Viitattu 4.10.2020.
  7. Iita Kettunen: Tämän ajan radikalismia Talentia-lehti. 11.6.2028. Viitattu 4.10.2020.
  8. Antti Rautiainen: Anarkistit ja järjestäytyminen (julkaistu alun perin Kapinatyöläinen #27 (1/00)) Kapinatyöläinen. 15.10.2016. Viitattu 5.10.2020.
  9. Eeva Palm: Hovioikeus muutti tuomioita: Kettutarhaiskujen rangaistukset lyhenivät ja korvaukset laskivat Helsingin Sanomat. 31.12.1996. Viitattu 5.10.2020.
  10. Marko-Oskari Lehtonen: Muistatko heidät? Kettutyttöjen 20 vuoden velkavankeus päättyy iltalehti.fi. 03.02.2016. Viitattu 5.10.2020.
  11. Suvi Kerttula: 1990-luvun turkistarhaiskuilla oli kova hinta: ”kettutyttö” Mia Takula ei vieläkään saa liittymää tai luottokorttia omiin nimiinsä Ilta-Sanomat. 14.1.2017. Viitattu 4.10.2020.
  12. Jami Jokinen: Kuljimme kettutytön kanssa suden jäljillä (alun perin julkaistu 25.1.2020) Hämeen Sanomat. 30.9.2020. Viitattu 4.10.2020.

    Kirjallisuutta
    • Ville Similä ja Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua : suomalainen punk ja hardcore 1985-2015. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1168-7.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.