Mikojan-Gurevitš MiG-17

Mikojan-Gurevitš MiG-17
	; DDR:n ilmavoimien MiG-17 AS
Tyyppi	päivähävittäjä, rynnäköinti, tiedustelu
Alkuperämaa	Neuvostoliitto
Valmistaja	OKB MiG: Mikojan & Gurevitš
Suunnittelija	Artjom Mikojan & Mihail Gurevitš
Ensilento	14. tammikuuta 1950
Esitelty	lokakuu 1952
Poistettu käytöstä	viimeisin käyttäjämaa Puola, 1992
Tila	museoitu, lentonäytöskone
Pääkäyttäjät	Neuvostoliitto, Kiina, Puola, Vietnam/Pohjois-Vietnam
Valmistusmäärä	9 482 (joista NL:ssa 7 999)
Valmistusvuodet	NL: 1951–1956, Kiina: 1956–1959
Kehitetty mallista	MiG-15
Muunnelmat	MiG-19, Lim-5 & 6, Shenyang J-5 & F-5
	Infobox OK

Mikojan-Gurevitš MiG-17 (ven. МиГ-17, Nato-raportointinimi Fresco) on neuvostoliittolainen suihkuhävittäjä. MiG-15:n korvannut MiG-17 oli ensimmäinen venäläinen jälkipolttimella varustettu suihkuhävittäjä.[1] Vuonna 1950 ensilentonsa lentänyt konetyyppi otettiin palveluskäyttöön vuonna 1952 ja sitä käytettiin muun muassa Vietnamin sodassa.[2]

MiG-17 F

MiG-17

Kehitys

MiG-17 pohjautui Mikojanin ja Gurevitšin aikaisempaan MiG-15-hävittäjään. Tärkeimpinä muutoksina siinä oli moottoriin lisätyn jälkipolttimen lisäksi ohuemmat ja viistommat, kärjistään pyöristetyt siivet sekä pitempi runko.

Sarjatuotanto aloitettiin elokuussa 1951[3]. Tuotannon aikana konetta paranneltiin ja muutettiin useita kertoja. Perusmallina MiG-17 oli kolmella leko-tykillä varustettu päivähävittäjä. Aseistus oli tehokas, mutta koneen epävakaus asealustana ja heikko tähtäin heikensivät osumisen mahdollisuutta. Konetta käytettiin myös hävittäjä-pommittajana, mutta sen pommilasti (maks. 500 kg) oli pieni ja yleensä se kantoikin pommien sijasta lisäpolttoainetankkeja.[4]

Pian valmistukseen tuli joka sään hävittäjä MiG-17P, joissa oli Izumrud-tutka. Keväällä 1953 alkoi MiG-17F-mallin valmistus, jossa oli VK-1F-moottori ja jälkipoltin. Siitä tuli yleisin MiG-17-malli. Seuraava massatuotantoon päässyt malli oli MiG-17PF. Mig-17:n valmistus päättyi Neuvostoliitossa vuonna 1955. Kokonaisvalmistusmäärä Neuvostoliitossa oli 7 999 konetta. Vuonna 1956 pieni määrä muutettiin MiG-17PM:ksi (PFU), jossa oli ensimmäisen sukupolven ilmasta-ilmaan-ohjuksia.[5]

Neuvostoliiton ulkopuolella

Pääartikkeli: Shenyang J-5

MiG-17:ää lisenssivalmistettiin Puolassa, missä nimellä Lim-5 koneita valmistettiin vuosina 1956–1960 yhteensä 477 kappaletta ja rynnäkköversiota nimellä Lim-6bis 239 kappaletta. Kiinassa nimellä Shenyang J-5 -nimellä konetyyppiä valmistettiin lisenssillä 767 kappaletta vuosina 1956–1959. Koneen vientiversion nimi oli Shenyang F-5.[6]

Konetyypin kaikkien versioiden kokonaisvalmistusmäärä on 9 482 kappaletta. Se palveli 40 maan ilmavoimissa, joista osa oli Afrikan maita.[5] Konetyyppi poistui pääosin käytöstä Itä-Euroopassa maiden ilmavoimissa 1970- ja 1980-luvuilla. Puolassa tyypin viimeinen lento tapahtui vuonna 1992.

Puolassa ja Kiinassa valmistettuja versioita myytiin 1988–1992 runsaasti Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, mistä osa kunnostettiin lentokuntoisiksi. Nykyisin lentokuntoisia MiG-17-koneita on tusinan verran mm. Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Norjassa.[7]

Mallit

MiG-17 – Perusmalli. Moottorina VK-1. Fresco-A
MiG-17A – Moottorina VK-1A
MiG-17AS – Hyökkäysmalli, kantoi raketteja.
MiG-17P – Jokasään hävittäjä. Izumrud-tutka. Fresco-B
MiG-17F – VK-1F-moottori jälkipolttimella. Fresco-C
MiG-17PF – Jokasään hävittäjä Izumrud-tutkalla ja VK-1F-moottorilla. Fresco-D
MiG-17PM(PFU) – Hävittäjä tutkalla ja K-5-ilmasta-ilmaan-ohjuksilla. Fresco-E
MiG-17R – Vakoilulentokone VK-1F-moottorilla ja kameralla.

MIG-17 Suomessa

Ilmataistelu 1954

Kolme Yhdysvaltain ilmavoimien RB-47 Stratojet-lentokonetta lensi 6. toukokuuta 1954 Norjanmeren kautta Murmanskin alueelle Kuolan niemimaalle kuvaamamaan Arkangelin satamia, puolustusvälinetehtaita ja muita sotilaallisia kohteita. Neuvostoliiton ilmavoimat lähettivät torjuntalennolle MiG-15- ja MiG-17-hävittäjiä, joista viimeksi mainittuja RB-miehistöt eivät osanneet odottaa.

Sallassa Onkamojärven yläpuolella paluulennollaan Suomen ilmatilaa loukkaavan ja Harold Austinin ohjaaman koneen miehistö huomasi olevansa MiG-17-hävittäjien takaa-ajamana. MiG-17:t tulittivat ja RB-47 sai vaurioita polttoainesäiliöönsä sekä radioonsa kyeten kuitenkin palaamaan tukikohtaansa Englantiin. Paikalliset asukkaat onnistuvat seuraamaan ilmataistelua, jonka Suomen ulkoasianministeriö pyrki salaamaan julistamalla sitä koskevat asiakirjat salaisiksi. Uusi Suomi oli jo kuitenkin tehnyt asiasta artikkelin, minkä vuoksi Suomen ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö Eero A. Wuori leimasi uutisen humpuukiksi. Lopuksi asia jouduttiin kuitenkin myöntämään. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Johannes Virolainen kuitenkin esitti salaamisyrityksen perusteluksi sen, että haluttiin välttää Suomen joutuminen osalliseksi suurvaltojen välisistä ristiriidoista.

Yksityiskoneet

Suomeen kuitenkin ostettiin ja tuotiin yksityisesti 1990-luvun alussa kaksi entistä Puolan ilmavoimien Lim-5 (Mig-17F) -konetta. Lim-5-kone 1C-1505 oli ensin 90-luvulla Paimion sittemmin lopetetussa automuseossa, sitten yksityisomistuksessa Harjavallan lähistöllä erään vanhan koulun pihassa ja nyt Iitissä.

Toinen Lim-5-kone 1C-1709 oli Suomen ilmavoimien "MIG-21BIS"-maalauksessa Karstulassa ainakin vuonna 2003. Vuonna 2004 Teräs Astra Oy lahjoitti koneen Keski-Suomen ilmailumuseolle. Nykyään kone on Keski-Suomen Ilmailumuseon pihassa Tikkakoskella vihreäksi maalattuna ja kukkasin koristeltuna: koneen maalauksen suunnittelijan mukaan sen nimi on "Anni".

Puolan ilmavoimien MiG-17 tai Lim-5.

Tekniset tiedot (MiG-17F)

MiG-17

Lähde: [8]

Yleiset ominaisuudet

Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.026000011,26 m
Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.06300009,63 m
Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.08000003,80 m
Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&022.060000022,6 m²
Tyhjäpaino: 3 919 kg
Lentopaino: 5 350 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 6 069 kg
Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Klimov VK-1F -suihkumoottori; &&&&&&&&&&&&&022.050000022,5 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&&033.080000033,8 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

Suurin nopeus: 1 145 km/h 3 000 metrissä
Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&02020.&&&&002 020 km (lisätankeilla pidempi)
Lakikorkeus: 16 600 m
Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&065.&&&&0065 m/s

Aseistus

- 1 × 37 mm Nudelman N-37-kanuuna (40 ammusta)
- 2 × 23 mm Nudelman-Rihter NR-23-kanuunaa (80 ammusta jokaiselle, yhteensä 160 ammusta)
- Asekuorma yhteensä 500 kg asti kahdessa siipipankassa (100 kg tai 250 kg pommeille, raketeille tai lisäpolttoainesäiliöille
- (jotkin versiot varustettu 3 × NR-23-konetykeillä ja 2 × AA-2 Atoll-ohjuksilla)[5]

Lähteet

Gordon, Yefim: Mikoyan-Gurevich MiG-17 – The Soviet Union's Jet Fighter of the Fifties. AeroFax, 2002. ISBN 1-85780-107-5. (englanniksi)
Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets. Lontoo, Englanti: Grange Books, 2002. ISBN 1-84013-335-X. (englanniksi)
Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (s. 88-89) ISBN 1-84215-991-7.(englanniksi)

Viitteet

https://www.museumofaviation.org/portfolio/mig-17-fresco/ Viitattu 14.1.2019.
https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=31 Viitattu 14.1.2019.
Gordon, Yefim s. 10
http://www.netti.fi/halle/planes/rus/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.
https://fas.org/nuke/guide/russia/airdef/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.
Crosby, F., 2004: s. 88–89.
https://www.airspacemag.com/flight-today/restoration-mig17-180970367/ Viitattu 14.1.2019.
Crosby, F., 2004 (s. 88–89)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] ttps://www.museumofaviation.org/portfolio/mig-17-fresco/ Viitattu 14.1.2019.

[2] ttps://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=31 Viitattu 14.1.2019.

[3] Gordon, Yefim s. 10

[4] ttp://www.netti.fi/halle/planes/rus/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.

[Nimetön-rEtN-1-5] ttps://fas.org/nuke/guide/russia/airdef/mig-17.htm Viitattu 14.1.2019.

[6] Crosby, F., 2004: s. 88–89.

[7] ttps://www.airspacemag.com/flight-today/restoration-mig17-180970367/ Viitattu 14.1.2019.

[8] Crosby, F., 2004 (s. 88–89)